Karjalan kielen keidas

On aika tutustua karjalan kieleen! Olen koonnut tähän osioon erikoisia ja hauskasia karjalan kielen sanoja ja ilmaisuja sekä viisauksia, pääpaino livvin kielessä. Lähteenäni käytin etupäässä yli 3000-sivuista Karjalan kielen sanakirjaa (osat 1-6, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisu). Tämä sanasto juhlistaa karjalan kieltä ja tuo tietoisuuteemme aivan uusia tapoja hahmottaa maailmaa. Kenties omaksumme käyttöömme aivan uusia sanoja tehdessämme tätä kielimatkaa. Karjalan kieli on äärimmäisen tunnemyönnöllinen ja elämysuskollinen ja siten inhimillisesti äärimmäisen rikas. Tämän erikoissanaston tavoite on tuoda tuota rikkautta esille ja kaikkien saataville sekä esittää uusia tapoja nähdä maailma, kenties se opettaa myös ilmaisujen kautta todellisuudelle uskollisempaa asennetta tarjoten meille omaksuttaviksi elämystarkempia ilmaisuja suomen kielen rinnalle. Tämän kielimatkan päätavoitteena on nostaa karjalan kieli rikkauksineen suomalaisten tietoisuuteen, edistää korvaamattoman karjalan kielen säilymistä ja osoittaa kuka upea keidas karjalan kieli onkaan! Ajatus asuu kielessä, käykäämme sisään karjalan kielen ihmemaailmaan!

Karjalan kielestä

Karjala on suomen läheisin sukukieli ja yksi Suomessa puhutuista uhanalaisista vähemmistökielistä. Karjalan kielestä on Suomessa käytetty monia nimityksiä: karjala-aunus, Kalevalan kieli, Itä-Karjalan kieli ym. Virheellisesti sitä on pidetty suomen kielen murteena, itäkarjalaismurteena. Tällainen käsitys oli vallalla etenkin poliittisista syistä toisen maailmansodan aikana ja sitä edeltävänä ja seuraavana vuosikymmenenä. Kieltä ei pidä sekoittaa suomen kielen ns. karjalaismurteisiin eli Etelä-Karjalan ja Karjalankannaksen kaakkoismurteisiin tai Pohjois-Karjalan savolaismurteisiin, vaan se on oma itsenäinen kielensä. Karjalaa on puhuttu Suomen alueella yhtä kauan kuin suomeakin. Suomessa arvioidaan olevan yli 10 000 karjalan kieltä hyvin puhuvaa, ja lisäksi kieltä ymmärtäviä on noin 20 000. Viime vuosina yhä useammat ovat innostuneet opiskelemaan sukunsa kieltä, ja karjalan kielen kurssit eri puolilla Suomea täyttyvät nopeasti.

Karjalan kieli kuuluu suomalais-ugrilaisiin kieliin, itämerensuomalaiseen kieliperheeseen. Karjalan läheisiä sukukieliä ovat Itämeren ympärillä puhutut kielet: suomi, lyydi, vepsä, inkeroinen, vatja, viro ja liivi. Nykyään karjalaisia on koko Venäjällä reilusti alle 100 000 ja karjalan kieltä taitavia noin 50 000. Karjalan kieltä puhutaan tai on puhuttu pitkällä kapealla alueella Venäjän Karjalassa Vienasta Aunukseen, sisä-Venäjällä Tverin kaupungin ympäristössä ja Valdain ja Tihvinän alueilla sekä Suomessa Raja-Karjalassa (Salmin kihlakunnassa) ja Hietajärven, Kuivajärven ja Kuhmon Rimmin vienalaiskylissä. Karjalan kieli on vakavasti uhanalainen kieli. Se tarkoittaa sitä, että kielen puhujamäärät ovat vähenemässä, sen luontainen siirtyminen uusille sukupolville on katkennut ja sillä on vähän käyttömahdollisuuksia. Jos tilanteeseen ei määrätietoisesti puututa, on karjala vaarassa kadota kokonaan. Hälyttävä tilanne johtuu siitä, että sekä Suomessa että Venäjällä karjalan kielen puhujia on yritetty sulauttaa osaksi paikallista valtaväestöä, joko suomalaisia tai venäläisiä. Karjalan kieltä ei ole opetettu kouluissa ja sen käytöstä on jopa rangaistu. Karjalan kieltä on myös pidetty hyödyttömänä, arvottomana ja jopa haitallisena kielenä, ja sen puhujiin on liitetty paljon negatiivisia ennakkoasenteita.

Karjalan kieli on Suomessa ainoa kotoperäinen (autoktoninen) vähemmistökieli, mikä tarkoittaa että sitä on puhuttu täällä yhtä kauan kuin suomen kieltä, ts. "aina". Kuitenkin se, että Suomessakin karjala on oma kieli – ei suomen murre – tunnustettiin virallisesti vasta, kun karjala määritettiin yhdeksi Suomen ei-alueelliseksi vähemmistökieleksi vuonna 2009 tasavallan presidentin antamalla asetusmuutoksella. Karjalan kielen päivää vietetään maassamme 27. marraskuuta. Tuona päivänä vuonna 2009 Tarja Halonen antoi asetusmuutoksen, jolla Euroopan alueellisten tai vähemmistökielten peruskirjaa sovelletaan myös karjalan kieleen (siltä osin, kuin Suomi on sen ratifioinut). Näin Suomi ensimmäistä kertaa myönsi karjalankielisen väestönosansa olemassaolon ja kotoperäinen ja maassamme "aina" puhuttu karjalan kieli vihdoin tunnustettiin myös virallisesti. Kansalaisjärjestöt ovat tehneet ansiokkaasti työtä karjalan elinvoimaisuuden ja suomalaisten kielitietoisuuden lisäämiseksi.

Sananen sanakirjasarjasta, joka toimii lähteenä tämän sanaston koostamisessa

Kuusiosaisen Karjalan kielen sanakirjan ensimmäinen osa julkaistiin 1968 ja viimeinen 2005. Verkkoon vapaasti luettavaksi koko teos vietiin vuonna 2009 – samana vuonna, jolloin Suomessa puhuttava karjalan kieli sai Euroopan neuvoston määrittämän ei-alueellisen vähemmistökielen statuksen. Sanakirja oli Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen hanke. Karjalan kielen sanakirjan ensimmäinen osa oli ilmestynyt vuonna 1968 valtionavun piiriin kuuluneen Sanakirjasäätiön rahoituksella. Seuraavan vuosikymmenen vaihteessa monissa valtion komiteoissa suunniteltiin tutkimuslaitosta, johon yhdistettäisiin kaikki valtionapua saaneet suomen ja ruotsin sekä suomen sukukielten sanakirja-, arkisto- ja kielenhuoltoyksiköt, näiden joukossa Karjalan kielen sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuslaitoskomitean mietinnöstä antamassaan lausunnossa helmikuussa 1971 Karjalan kielen sanakirjan päätoimittaja Pertti Virtaranta ja neuvottelukunnan puheenjohtaja Erkki Itkonen määrittelivät kotimaisiksi kieliksi "suomen, karjalan, lapin ja ruotsin", joiden tutkimuksen ja huollon he esittivät keskitettäväksi valtakunnalliseen tutkimuskeskukseen.

Sanakirjahanke vietiin päätökseen Raija Koposen johdolla vajaat viisikymmentä vuotta hankkeen alkamisesta. Vuosikymmenten kuluessa sanakirjatyöhön osallistuivat lukuisat toimittajat ja avustajat, monet määräaikaisina ja osa-aikaisina. Valmiiksi työn saattoivat päätoimittaja Raija Koposen lisäksi toimitussihteeri Marja Torikka ja toimittaja Leena Joki, kaksi ensin mainittua lähes neljä vuosikymmentä urakoituaan ja viimeksi mainittukin melkein parikymmentä vuotta.

17.3.2005 julkaistussa lehdistötiedotteessa annettiin tietoa paitsi itse sanakirjasta, myös karjalan ja suomen sanojen merkityseroista. Tiedotteessa kerrottiin esimerkiksi, että karjalan olutpusu ei ole oluenmakuinen suudelma, vaan oluenkuljetusastia, eikä renki ole mies vaan ämpäri: Viego olloo rengim perziez vetty? (= Onkohan ämpärin pohjalla vielä vettä?) Nero merkitsee taitoa ja älyä, vero ateriaa: Kel ei ole neruo, sil ei ole veruo, sanoo sananparsi.

Karjalan kielen sanakirja käsittää kuusi nidettä ja noin 83 000 sana-artikkelia lähes kaikista karjalan kielen murteista. Teoksen pohjana on noin puoli miljoonaa sanalippua käsittävä sana-arkisto, jossa on tietoja yli sadan vuoden ajalta, 1860-luvulta 1970-luvulle saakka. Aineistopohja on tosin heterogeeninen ja painottuu livviin eli aunukselaismurteisiin. Lisäksi kielellisesti monimuotoinen ja alueellisesti laaja tverinkarjala on esitetty vain pitäjännimiin rinnastettavalla merkinnällä "Tver" ilman tarkempaa murremaantieteellistä informaatiota.

Sanakirjan ensiversiota 1930-luvulla toimittaneen Eino Leskisen lehtihaastattelun mukaan Karjalan kielen sanakirja on "ainoastaan tieteellisiä tarkoituksia varten aiottu" ja "Kalevalan laulajakansan henkisen kulttuurin suurin näkyvä muistomerkki" (Ajan Suunta 22.12.1934).

Pertti Virtaranta piti suuressa arvossa karjalaisia ja heidän kieltään, mutta ei uskonut kielen säilymiseen Suomessa, vaan näki sanakirjan merkityksen ennen kaikkea kuolevan kielen ja kulttuurin muistomerkkinä. Esimerkiksi livvinkarjalaisesta Salmin murteesta hän kirjoitti sanakirjan johdannossa, että se on jo "ainiaaksi vaiennut". Esityksensä Sanat puhuvat (9.11.1961) käsikirjoituksessa hän taas kirjoittaa: "Myöskään Suomussalmen pienissä rajakylissä Kuivajärvellä ja Hietajärvellä, jotka vielä nytkin kuuluvat Suomelle, ei ole enempää kuin pari kolme yli-ikäistä karjalan taitajaa. Voimme sanoa, että karjalan kieli elävänä kielenä Suomen rajojen sisäpuolella jo kuuluu menneisyyteen." Onneksi Virtaranta ei tässä osunut oikeaan. Ainakin vielä 2010-luvulla Salmin murteella kirjoitettiin ja julkaistiin tekstejä, ja viimeisenä vienalaisena runonlaulajana tunnettu Johannes "Jussi" Huovinen kuoli Hietajärvellä vasta toukokuussa 2017. Karjalan säilyttämiseen ja kehittämiseen tähtäävät toimet alkoivat tosin Suomessa toden teolla vasta 2000-luvulla, Virtarannan kuoleman jälkeen. Kielen voimaannuttaminen on ollut työlästä mutta pessimistisiin arvioihin nähden tuloksekasta.

Varsinkin perestroikan ja glasnostin ajoista saakka (eli 1980-luvun loppupuolelta) sanakirjantoimittajat pitivät yhteyttä karjalan tutkijoihin, sanakirjantekijöihin ja kirjakielen kehittäjiin Venäjällä – Karjalan tasavallassa ja Tverin Karjalassa – ja saivat näiltä työstään tunnustusta. Marja Torikka muisti näitä itärajan takana työskenteleviä ystäviä puheessaan sanakirjan julkistamistilaisuudessa vuonna 2005: Olemme usein saaneet kuulla kiitosta Petroskoin ja Tverin suunnalta, olemme saaneet rohkaisua puurtamiseen karjalan kirjakielen kehittäjiltä. Meiltä löytyy moni jo unohduksiin painunut sana tai ilmaus, uuttahan ei voi luoda ilman vanhaa pohjaa. Harras toiveemme on, ettei karjalan kielen tutkimus kuole Suomenkaan yliopistoissa eikä täällä tutkimuskeskuksessa. Tiedämme myös, että sanakirjastamme löytyy kielen ja karjalaisen kulttuurin harrastajillekin paljon iloa, kunhan tieto kirjasta saavuttaisi heidät. Saattaisikohan sanakirja olla auttamassa, etteivät karjalan kielen puhujat Suomessakaan ihan unohda kieltä?

Yhä tänä päivänä Karjalan kielen sanakirja palvelee tutkijoita ja kirjakielen kehittäjiä, mutta myös karjalan harrastajia.

Missä opiskella karjalan kieltä?

Karjalan kieltä ja kulttuuria voi Suomessa opiskella Itä-Suomen yliopistossa. Karjalan kielen ja kulttuurin opinnot perehdyttävät opiskelijan karjalan kieleen sekä sen ja Karjalan alueen historiaan, karjalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Opetuskielinä ovat suomi ja karjala. Opinnot antavat mahdollisuuden toimia karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin asiantuntemusta vaativissa tehtävissä (opettajana, tutkijana, kieliasiantuntijana, kääntäjänä, kulttuurialan ammattilaisena) ja osallistua karjalan kielen elvyttämiseen. Opinnot jakautuvat kahteen osa-alueeseen: karjalan kielen sekä karjalaisen kulttuurin opintoihin. Karjalan kielen opintojen tavoitteena on sekä luoda pohja käytännön suulliselle ja kirjalliselle kielitaidolle että antaa perustiedot karjalan kielen ja Karjalan alueen historiasta, murteista ja niille luoduista kehittyvistä kirjakielistä sekä kielen kytkeytymisestä karjalaiseen kulttuuriin ja identiteettiin. Kulttuuriin liittyvissä opinnoissa perehdytään sekä Karjalan perinteiseen kulttuuriin että nykypäivän karjalaisuuteen. Karjalan kielen ja kulttuurin perusopinnot painottuvat kieliopintoihin. Opintojen sisältö: Karjalan kieli ja sen murteet, karjalan asema vähemmistökielenä, Karjalan alueen historia, valitun murteen kielitaitoa kehittävät opintojaksot, karjalaisen perinnekulttuurin perusteet.

Lähteet: kotus.fi/ Leena Joki; karjalansivistysseura.fi/ Tuomo Kondie, uef.fi

Karjalan kielen keidas

Viisautta:

Ei ole ihmisty igävättömää, eigo puudu metsäz linnun istumattomaa. Ei ihmistä, jolla ei olisi ikävää, ei puuta, jossa lintu ei olisi istunut.

Livvinkielestä löytyy lohtusyömiseen liittyvä verraton sananlasku: Gor'as syöt kurniekangi, da viel voidu panet piäl. Suru puserossa syöt vaikka kalakukon, ja laitat vielä voita päälle.

Asioilla on hintansa. Mitään elämässä ei saa ilmaiseksi. Hyvän asian mukana tulee aina jotakin pahaa. Livvinkielinen sananlasku kuvaa tätä asiaa varsin osuvasti: Ken grivan syöy, segi madozen syöy. Se joka syö sienen, syö myös madon. Vrt. Suistamolaisittain voidaan sanoa esimerkiksi: Ei ole luutoinda l'ihua eigä piätöindä kalua. Ei luutonta lihaa, ei päätöntä kalaa.

Ruozme ravvan süöü, paha mieli – ristikanzan. Ruoste syö raudan, paha mieli ihmisen.

Hukkua pagened, kondie vastah. Sutta pakenet, karhu vastaan; myös: Kettu keskel, karut kahten puolen. Kettu keskellä, karhut molemmin puolin. Vrt. suistamolaisittain: Hukkua pagenet, kondie kolmen pojan ker vastah. Sutta pakenet, karhu kolmen pennun kanssa vastaan. Viitannee siihen, että vahingot ovat aina vain pahempia. Vrt. Suo siel, vedelä tiäl, kuivua ni kus. Suo siellä, vetelä täällä, kuivaa kohtaa ei missään. Vrt. venäläisen sananlaskun sanoin: Kiiruhda askeltasi ja sinä tavoitat onnettomuuden, hidasta kulkuasi ja se saavuttaa sinut!; suomalaisen sananlaskun sanoin: Kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan. Vrt. It never rains but it pours. Vahinko tulee harvoin yksinään. Vrt. Vahingot tulevat kolmittain.

Hyvä sana juohtuu nedälin mieleh, paha ni ijäs ei lähte. Hyvä sana tulee mieleen viikon ajan, paha sana ei lähde mielestä koskaan. Vrt. suistamolaisittain: Hyvä mieleh juohtuu, paha ni unohu ei. Hyvä mieleen tulee, paha ei koskaan unohdu.

Kezä da talvi ei tule ilmai vihmua da rändiä da eluo ilmai gor'ua. Kesä ja talvi ei tule sateetta ja rännättä eikä elämä murheetta.

Ainos löüdüü moittijua da nagrajua. Aina löytyy moittijoita ja naurajia.

Ku olis nügöine mieli da mennüh aigu. Kun olisi nykyinen mieli ja mennyt aika.

Surmua etgo osta, etgo müö. Kuolemaa ei käy ostaminen eikä myyminen.

Kauhazel annettu, kahtel otettu. (älystä) Kauhalla annettu, kahdella otettu.

Leppü lepäs vigua löüdäü. Leppä lepästä vikoja löytää. Pata kattilaa soimaa.

Juondan aigua on abuniekkua, a ku hädä tulou, sit nikedä. Kun juotavaa löytyy, löytyy apulaisia, hädän sattuessa ei missään ketään.

Ku tiädäzit kunne langiet, ga postelin sinne levittäzit. (postel =patja) Jos tietäisit, mihin kaadut, levittäisit sinne patjan. Kyllähän epäonneen varautuisi, jos vain tietäisi sen kohdan, jossa sen kohtaa.

Ozakkahal on üheksa ozua, ozattomal ni ühtü. Tasan ei käy onnen lahjat. Onnekkaalla yhdeksän asiaa onnistuu, onnettomalla ei yksikään.

Midä külvät, sidä kazvaugi. Mitä kylvät, sitä kasvaa. Tehdyn edestään löytää.

Ruvvattomua kalua da oksattomua puudu ei ole. Ei ruodotonta kalaa, ei oksatonta puuta. Jokaisessa asiassa on jotakin huonoa/ pahaa.

Vatsua vyöl kiinitäd. Vatsaa vyöllä kiinnität.Sanotaan, kun on murheita ja vastoinkäymisiä.

Venehen kiänäd, a tuuldu ed kiänä. Veneen käännät, tuulta et. On tyytyminen olosuhteisiin.

Ittšie armahembua ni kedä. Kukaan ei rakkaampi itseä.

Moine olet armas kui agana hambahas, ainos olet mieles kui ruodo kieles. Niin olet rakas kuin akana hampaassa, aina olet mielessä kuin ruoto kielessä.

Atkalat on aijat, ligazet on paijat, ku ei kuulu miun kullastain. Kurjat ovat ajat, likaiset ovat paidat, kun ei kuulu kullastani.

Äijy on auttajua, ku ei ole autettavua. Paljon on auttajia, kun ei ole autettavia.

Ei tule beda kello kaglas. Ei tule vahinko kello kaulassa.

Toizes vijan niät, a oma viga ei näy silmäh. Toisessa vian näet, oma vika ei näy omaan silmään.

Mene viga vierahan pääl. Sanotaan, kun halutaan siirtää syy toisen niskoille. Mene vika vieraan päälle.

Mi d'ielo pitkistyy, dai mutkistuu. Kun asia pitkittyy, se mutkistuu.

Dielot mäni sudri mudri. Asiat menivät sekaisin. Asiat menivät mullin mallin.

Viimiseh taiginah hos šitu, ga ei sagene. Viimeisessä hädässä ei auta mikään. Viimeiseksi vaikka paskanna taikinaan, mutta se ei vain siitä sakene.

Toizen duumii ni ken ii tiijä. Toisen ajatuksia ei kukaan tiedä.

Eletyn tiijät, ga elämättömiä et tiijä. Eletyn elämän käänteet tiedät, elämättömän et.

Ei ole muga viizasta, kedä ei petetä, eigä muga vägeviä, kedä ei voiteta. Ei ole niin viisasta, etteikö häntä petettäisi; ei ole niin vahvaa, etteikö häntä voitettaisi.

Eländy on veitšen terän varaz. Elämä on veitsenterällä.

Gor'a iel, itše jälles. Ihminen kulkee vaikeuksien ja vastoinkäymisten viitoittamaa tietä. Murhe edellä, itse jäljessä.

Ei virret laulain eikä huolet huastain hupene. Ei lopu virret laulamalla, huolet puhumalla.

Hame rikki, paita rikki, paijan alla nahka rikki. Hame rikki, paita rikki, paidan alla iho rikki. Äärimmäisen ahdingon ilmaus.

Helppo ei ole kelläh, eliä pidää kuitenki. Helppoa ei ole kellään, elää pitää kuitenkin.

Yheksän viikkuo suolua da vetty, ennenku mies itköö. Yhdeksän viikkoa suolaa ja vettä, ennen kuin mies itkee.

Huoli hoikakse vedäy, murhe muidu mustembakse. Huoli hoikaksi vetää, murhe muita mustemmaksi.

Huol pannoo hoippumah. Huoli laittaa hoipertelemaan.

Hupsuo on yheksiäkymmendä yheksiä luaduo. Hölmöjä on yhdeksääkymmentäyhdeksää lajia.

Ylenkatšottu kando rein kuadaa. Mitättömänä pidetty seikka saattaa tuottaa suuria vaikeuksia, vahinkoja ja/tai esteitä. Huomiotta jätetty kanto reen kaataa.

Sie on hyvä, kus meidy ei ole. Siellä on hyvä, missä meitä ei ole. (= kuoleman jälkeen)

Ei ihmistä hairahtamatoinda, puuta linnun istumatoinda. Ei ihmistä erehtymätöntä, ei puuta, missä lintu ei olisi istunut.

Ihmine ettšii aina parembua da kala syvembiä. Ihminen etsii aina parempaa ja kala syvempää.

Ko enembihäi on ihmises piilos kui mi nägyvis. Enemmän ihmisessä piilossa kuin näkyvissä.

Ihmisen pidää olla sitkie kui siämyskän nahka. Ihmisen on oltava sitkeä kuin säämiskännahka. Vrt. suomen kielessä sietämiskyvyn tullessa tiensä päähän: Ei sitä kestä säämiskähousutkaan.

Ennen azettuu Jumalan ilmu, ennenku pahan ihmizen syväin. Ennen asettuu myrskysää kuin pahan ihmisen sydän.

Ei ole kalua piätöntä, eigä lihua luutonda. Ei kalaa päätöntä, eikä lihaa luutonta.

Midä vähä, se i kallis, midä ei ole, sidä tarvis. Mitä vähän, se kallista, mitä ei ole, sitä on tarpeen.

Konzu on kattil, sid ei ole keittämisty, konzu on keittämisty, sid ei ole kattilua. Kun on kattila, ei ole keitettävää, kun on keitettävää, sitten ei ole kattilaa.

Midä keität, sidä i syöt. Mitä keität, sitä myös syöt.

Kezys linnus kai höyhenet kynitäh. Kesystä linnusta kaikki höyhenet kynitään. Sen hyväntahtoisuuteen, joka paljon toisia auttaa, vedotaan usein. Lopulta hän saattaa itse kärsiä puutetta.

Kesä ei mäne vesittä eikä talvi pakkasitta. Kesä ei mene vesittä eikä talvi pakkasitta.

Kettu keskel, karut kahten puolen. Kettu keskellä, karhut molemmin puolin.

Kielel da mielel ei ole yksi duumu. Kieli ja mieli eivät ole yksituumaiset.

Pehmenöö kiviki, kun sitä vuoroin kuumentaa da vuoroin kylmäl veil valaa. Pehmenee kivikin, kun sitä vuorotellen kuumentaa ja vuorotellen viilentää. Rajansa sillä, mitä ihminen kestää.

Ken midä kuabii, se sidäi suabii. Kuka mitä kaivaa, se sitä saa.

Kuldumägi muuttui muldamäiksi. Rikkaasta voi tulla äkisti köyhä. Kultamäki muuttuu multamäeksi. Saattaa viitata myös yltäkylläistä elämää elävän äkilliseen kuolemiseen.

Elää kurgi, elää kärgi, elää harmua harakkagi. Puutteessa elävästä. Kaikki maailmassa pääsevät päivästä toiseen, köyhät ja vaivaisetkin. Elää kurki, elää kärki, elää harmaa harakkakin.

Ole kurrennu, kärrenny da harmuannu harakannu. Eläissä saat olla hyvänä ja huonona. Ihminen saa nähdä hyviä ja huonoja päiviä. Ole kurkena, kärkenä ja harmaana harakkana.

Kerran kurgi puuh, sitki jalga poikki. Kun kerrankin yrittää tehdä jotain, niin sekin epäonnistuu. Kerran kurki puuhun, sittenkin jalka poikki.

Sukkelah suahaa kärbäsetki märehtimäh. Suurennellaan asioita. Nopeasti saadaan kärpäsetkin märehtimään.

Labjal kaivetah syvii kuoppii, a kielel viegi syvembii. Kielellä loukataan ihmisen hellimpiä tunteita. Lapiolla kaivetaan syviä kuoppia, kielellä vieläkin syvempiä.

Muuda kaikkie on, vai ei linnunmaiduu da siansarvista lusikkua. Sanotaan ihmisestä, jolla on kaikkea yllin kyllin. Muuta kaikkea on, mutta ei linnunmaitoa eikä siansarvista lusikkaa.

Gu otat magiedu, ga ota i kargiedu. Jollakin huvilla on ikävät seuraukset. Kun otat makeaa, ota karvastakin.

Maha täys syömättä, selgä kibie lyömättä. Kovin murheellisesta sanottua. Maha täysi syömättä, selkä kipeä lyömättä.

Ken syö marjazen, se syö i madozen. Se, joka syö marjan, syö madonkin. Hyvän mukana saa usein osakseen pahaakin.

Mettšäkana on valgie piälittši, syväin on musta. Hyvännäköisestä ilkeästä ihmisestä sanottua. Metsäkana valkea päällisin puolin, sisältä musta.

Et mieron mieldy myö voi elää. Et voi elää niin kuin ihmiset haluavat sinun elävän. Maailman mielen mukaan et voi elää.

Sit ei ole mies köyhä eigä kibie. Juopuneena velatkin muuttuvat saataviksi. Sitten ei ole mies köyhä eikä kipeä.

Ethäin yksin muailmas elä. Ei tule olla niin itsekäs, ettei toista auta tämän tarvitessa apua. Ethän yksin maailmassa elä.

Muijen ker opastu pagisemah vähembi, itšes ker enembi. Muiden kanssa opi puhumaan vähemmän, itsesi kanssa enemmän.

Myödytuuleh on kebjembi soudua. Parempi on elää, kun myötäilee ja menee muiden mukana. Myötätuuleen on helpompi soutaa.

Elä nagra nagrettua elägä mieron hyllättyä. Älä nauraa naurettua äläkä maailman hylkäämää.

Ei joka nygäsyl kala onkeh ota. Ei joka nykäisyllä kala onkeen ota. On vain jatkettava sitkeästi yrittämistä vastoinkäymisistä huolimatta.

N'ylgiettyy ei pie ruveta n'ylgemäh, kerittyy kerittšemäh. Sanotaan vahinkoa kärsineestä. Ei nyljettyä pidä alkaa nylkemään, kerittyä keritsemään.

Kun nälgä tuloo ukses perttih, silloin rakkahus mänöö ikkunas ullos. Kun nälkä tulee ovesta sisään, menee rakkaus ulos ikkunasta.

Toitsi nälläz on vattšu täyzi. (huolesta) Toisinaan on nälässä vatsa täysi.

Omua ittšie armahembua ni kedä ei ole. Itseä rakkaampi ei kukaan ole.

Kaikes muus piäset, omas itšes et piäse. Kaikesta muusta pääset, omasta itsestäsi et pääse.

Jokaine on omua luatuusa hupsu. Jokainen on omalla tavallaan hölmö.

Min verran itše suvaitšet pahua, sen verran toiselgi lai. Minkä verran itse sallit pahuutta, sen verran suo toisenkin tekevän.

Paha on pahan ker, a pahata viel pahembi. Pahan puolison kanssa on vaikea tulla toimeen, ilman häntä vielä vaikeampi. Pahan pahan kanssa, ilman pahaa vielä pahempi.

Ei ni mi ole muga paha gu rakastunnuon taudi, sih kuolou seisualleh da silmät on augi. Ei mikään ole niin paha kuin rakastuneen tauti, siinä kuolee seisaalleen silmät auki.

Pah ärzyttämättäh ärdyy. Paha ärsyttämättä ärtyy.

Pahenet pakatsinmarjaksi, kargenet kadajanmarjaksi. Pahenet pakkasmarjaksi, kitkeröidyt katajanmarjaksi. Sanotaan naisesta, joka menee naimisiin.

Kiitä kedä kiitä, ja ittšie parembua ei ole. Jokainen on itse mielestään hyvä. Kiitä ketä kiität, itseä parempaa ei ole.

Paskaläjiä vai liikuta, ga se haizuo. Pahanilkistä ei pidä ärsyttää. Paskaläjää liikuta, kyllä haisee.

Ole prijaatel', da veittši vyöl piä. Varovaisuudesta. Ole ystävä, mutta pidä veitsi vyöllä.

Puolel suul itköö a toizel nagraa. Sanotaan puhuttaessa lapsesta tai sukulaisesta pahaa. Puolella suulla itkee ja toisella nauraa.

Ei joka puussa piru istu. On maailmassa hyvääkin. Ei joka puussa piru istu.

Lähet pyydä pyydämää, ga koppelo kois hävieb. Tyytymätön ihminen hamutessaan lisää kadottaa monesti entisenkin omaisuutensa. Lähdet pyytä pyytämään, mutta koppelo kodista häviää.

Min pyy pyydää, sen koppelo korjuabi. Minkä heikompi ansaitsee/ hankkii, sen väkevämpi omakseen väen voimalla tai muulla mahdilla ottaa. Minkä pyy pyytää, sen koppelo korjaa.

Ainos kiitä päiviä illas. Kiitä päivää aina vasta illalla.

Päivällä pappie, yöllä pippie. Sanotaan sairaasta, joka on milloin terve, milloin sairas.

Reboi metšäs kavala, ihmine viel kavalambi. Kettu metsässä kavala, ihminen vielä kavalampi.

Reigä pidää pienenny paikata. Reikä pitää paikata kun se on pieni. Ongelmiin on tartuttava, kun ne ovat pieniä.

Rikas on paskasgi rikkahembi. Kun rikkaan pellolla on tunkioita. Rikkaalla on paskaakin enemmän.

Rikkahal tyrä, varakkahal kaksi. Rikkaalla tyrä, varakkaalla kaksi.

Ristikansal ristu kaglas. Aina on elämässä vastoinkäymisiä. Ihmisellä on risti kaulassa.

Ei raado raadajal loppie eigo veit soudajal. Ei työ tekemällä lopu. Ei työ työläisellä lopu eikä vesi soutajalla.

Midä sanoo, tostu duumaittšoo. Yhtä sanoo, toista ajattelee.

Silitä sigua myödä- libo vastakarvah, se aina rögisöö. Vastahakoinen ihminen on kiittämätön. Silitätpä sikaa myötä- tai vastakarvaan, aina röhkii.

Silmis ollah ku kuldarahaset, silmäntagua ku pienet piruset. Silmien alla ollaan kuin kultarahaset, kun silmä välttää pienet piruset.

Silmiz nägemätöi, korvis kuulematoi, muijen oma, a minun vatsanhapatus. Sanotaan salaisesta rakkaudesta. Silmissä näkemätön, korvissa kuulematon, muiden oma, minun mielipaha.

Silmis reboi, silmän tagan jänööi. Edessä imarrellaan, takana halveksitaan. Silmissä kettu, kun silmä välttää niin jänis.

Silmis on ku tyyni vesi, a silmän kiändähyy on ku kohisii koski. Silmissä kuin tyyni vesi, silmän välttäessä kohiseva koski.

Sitas ei pie ruveta siemenie etsimääh. Pahasta ihmisestä tai asiasta ei pidä ruveta etsimään liioin hyvää. Paskasta ei pidä alkaa etsimään siemeniä.

Suo siel, vetelä teäl, katajikko kaikil poalil. Suo siellä, vetelä täällä, katajikko joka puolella. Ojasta allikkoon. Onnettomuus vaanii joka suunnalla, valitsipa minkä suunnan tahansa, aina on vastassa jokin epäonni.

Ei surma tule kysymäh, kedä häi ottuabi. Ei kuolema kysy, kenet se korjaa.

Mil suul nagrat, sil itket. Millä suulla naurat, sillä itket. Niin ilo ja suru vuorottelevat.

Sylgietty suuh järilleh ei tule. Sanottua ei saa sanomattomaksi. Vrt. Sanottu sana ei suuhun palaa.

Synnil istut, synnil astut. Syntiä tekee jokainen. Vihjannee, että koko ihmisen oleminen on syntisenä olemista ja jatkuvaa synnin tekemistä.

Mis syväin, siel silmä, mis kibie, siel käzi. Missä sydän, siellä silmä, mistä kipeä, siellä käsi.

Toizin on toizessa talossa, toizin toimet, toizin loimet, toizin kangahan kudojat. Talossa talon tavat, toisin toimet, toisin loimet, toisin kankaankutojat.

Toizes talois toizin vezi kannetah. Tapansa kullakin. Toisissa taloissa vesikin kannetaan toisin.

Eihäi talvi ole talvi lumettah, kezä vein vihmumattah. Eihän talvi ole talvi lumetta, kesä kesä vesisateetta.

Äijy olloh taudii, ga paskutaudi on paras. Paljon on tautia, mutta paskatauti on paras.

Ainos on taudi tiinehes, vaiva vanhas akas. Ihmisen elo on sairautta täynnä. Aina tauti raskaana olevassa, vaiva vanhassa akassa.

Ensin tehään, sit viel tervatah. Asiaa kaunistellaan. Ensin tehdään, sitten vielä tervataan.

Jos ei terva, viina da sauna auta, siit se taudi on kuolemaks. Jos ei terva, viina ja sauna auta, sitten on tauti kuolemaksi.

Hot piälittši kattšuo tšoma on, ga syväin sentäh musta. Kaunis, mutta tavoiltaan huono nainen. Vaikka päältä katsoa on kaunis, sisältä kuitenkin musta.

Ei pie tšorttua valjastua, kovan kyyvin andaa. Ei pidä pirua valjastaa, kovan kyydin antaa. Vrt. Jos antaa Pirulle pikkusormen, se vie koko käden.

Tuhman evähät ensin syyväh. Yksinkertainen helpoimmin petetään. Tyhmän eväät ensin syödään.

Pidäähäi mennä tuten tuleh, tieten tervukattilah. Vaikka ihmiset tietävät vahingon tai vaaran, he joutuvat siihen kuitenkin. Pitäähän tieten tahtoen tuleen mennä, tieten tahtoen tervakattilaan.

Työ on ku tervaa, un on ko siirappi. Työ on kuin tervaa, uni on kuin siirappi.

Mi on oigein, se on vaigein. Se, mikä on oikein, on vaikein.

Jogahine pitkäh eläs, vai ei tulis vanhakse. Jokainen pitkään eläisi, mutta ei tulisi vanhaksi.

Sanoja:

ahavapäivä = purevatuulinen päivä

akkaliha = se lihominen ja lihavuus, mikä tulee 60-70 vuoden iässä

apeutuo = tulla surulliseksi, ruveta itkemään

atkalamielelline = murheellinen, alakuloinen, surumielinen, synkkämielinen

bärbättiä = höpöttää joutavia; Heitä bärbätändy, minul eule aigua tyhjiä kuunella! Lakkaa höpöttämästä joutavia, minulla ei ole aikaa kuunnella tyhjänpäiväisyyksiä!

ebävoivaine = hintelä; sairaalloinen: ebävoivaine vaza = hintelä vasikka

elmetellä = elää huolettomasti, rauhassa; elää huolettomina, puutteetta, onnellisina

elonmänö = rahanmeno, maksu

elonnälkä = kova puute

elonvaiva = köyhyys, puute

elotoin = 1) hengetön; 2) varaton

elämine = 1) elämä; 2) omaisuus; 3) elintarpeet; 4) ahdinko, hätä, pula, esim. Ukko ku kuol'i da lapsien ker jäin ga sid ol'i elämisty.

elovähät = vähät varat, vähäinen omaisuus

elämättömys = vastus, kiusa, paha sopu

elämätys = paha sopu, riita, tora

etšittelijä = 1) etsijä, hakija; hakeva; 2) riitapukari, riitaisa

gor'a = 1) murhe; 2) puute; 3) vaikeus; 4) poloinen.

gorja gorjskoi = ressu, parka.

haltiekas = 1) voimakas, rohkea, omavaltainen, kunnioitusta herättävä; 2) taioilta suojattu

haltietoin = 1) ilman haltijaa oleva; 2) voimaton, kykenemätön, kivulloinen, menestymätön

hammasjumala = pyhimys, jonka uskotaan auttavan hampaankivistyksessä

hammastoa = 1) varustaa hampailla; 2) haukata palanen jotakin; 3) pilkata, piikitellä, nälviä, haukkua, moittia; 4) antaa hammasrahaa

hapatus = 1) hapatus, hapattava aine; hapantaikina; 2) harmi, mielipaha, vaiva, kiusa

harmikki = mielipaha

hartahus = vaikea elämä, köyhyys ja sairaus

hehheit, hohhoit = voivottelu

hellä = 1) hellä, arka, aristava, kipeä; 2) herkkä, herkkäuskoinen; tarkka; 3) hermostunut, ärtyisä; 4) hellä, helläluontoinen; hyväsydäminen, säälivä, auttavainen; 5) synkkä, murheellinen, surullinen; 6) säästä: tyyni, leuto; 7) ruoasta: huono, kehno, laiha, esim. Sain kaloja niin vähän, että tuli hellä keitto.

helvetinkekäleh = soimaussanana; Olet kui helvetinkekäleh! (likaisen ja kurjan näköinen)

hempihenkelline = kivulloinen

henkenhaukinta-aika = kuolevan ollessa viimeisillään; Esim. Parahikse tul'it hengenhaukindaigah.

henkenhätähine = 1) hengenvaarallinen; 2) tärkeä, tarpeellinen, välttämätön; 3) kuolemansairas

henkenloppu = kuolema

henkenottaja = 1) murhaaja, tappaja; 2) usein monikossa: kuolema; Esim. Hengenottai on oluh täl, nygöi kylm on. 3) kova, kauhea, esim. Uhotuul on hengenottai.

henketöin = 1) kuollut, hengetön; 2) julma, sydämetön, ahne, tunnoton, jumalaton; 3) valehteleva, joutavia puhuva

henkimännyh = heikko sairas

heäkäs = hädässä tai tarpeessa oleva

hienohenkine = heikko, kivulloinen; laiha

hihi = nauru, hihitys; esim. ei hengi hihillä lähe = ei henki vähällä lähde

hirvissys = 1) pelko; 2) kuri

huhuttoa = 1) kovasta tuulesta: pohjazes tuuloo huhuttoa; 2) sanoa "huh" viluissaan; Vilugo on, vai midä sie huhutat?

huolenalaine = huolestunut, surullinen

huonohenkine = kivulloinen, raihnas, huonovointinen, heikko

huononmoine = hyvin huono

hyväaika = 1) hyvä mieli tai hyvä tuuli; Nygöi on hyväaigu hänelleh, eluo äijän sai; Syömizes n'irpakoitšeh, ei ole hyveäaigoa; 2) onni

hyynäkkö = alakuloinen, allapäin oleva

hüväntervehen = onnellisena: Igä kai eletäh hüväntervehen. = Iän kaiken he elävät onnellisina.

häkkärämäkkärälleh = nurinniskoin, päistikkaa.

hörö = 1) ajatus, äly, ymmärrys; Sil on äijä hörö peäs.Hänellä on paljon ymmärrystä. 2) huoli, pelko, neuvottomuus, levottomuus, hämminki; Piäs on hörö. = Mieli on levoton; Hörö piäh nouzoo. = Pelottaa/hirvittää.

iikki = renttu, juomari.

iki = iki, ylen, erinomaisen; igi vahnu; igi paha; igi tšoma; igi tuhmu; igi hyvä on ukko (ukko = aviomies).

ikimännyh = runoissa: kuollut

ilkiennäköine = siivottoman näköinen, ruma

itkunaika = itkennän aika; itkuvirsien aika häissä tai hautajaisissa. vrt. ilonaika = ilon, huvittelun, leikin aika; vrt. ilopäivä = ilon päivä

iltavuo = 1) päivästä: painua iltaan; 2) erota elämästä; 3) menehtyä (suruun)

imminkummaine = mitätön, huono; jonkinlainen, joltinen: imminkummaine elo = huono elämä (arvoton); Imminkummaine on elos kulu olluh. = Ei se ole elo ollut kurjuutta kummempaa.

immin-kummin = niin ja näin; jotenkuten: Kai elo meni immin-kummin. = Koko elämä meni niin ja näin; Ruado on ruattu imminkummin. = Työ on tehty huonosti; Kezä meni imminkummin, tuas on ies harmai sygyzy. = Kesä meni niin ja näin, taas on edessä harmaa syksy.

itkettelüs = itku, valitus; itkettelüs omas elokses = itku omasta elämästä; voimattoman itkettelükset = sairaan itkut

itkunalaine = asiasta tai ihmisestä: suruinen, murheellinen, surkea, kurja; esim. Itkunalain eloz on leskelakal.

itkuri = itkeskelevä, usein itkevä lapsi

itkusuu = itkevä suu, itkusuinen ihminen

itkuttša = itkuinen, herkkä itkemään

jekoinlammas = lievänä kiro- ja soimaussanana, esim. lehmälle: ho d'ekoinlammaz, edgo mäne kod'ih!; vahingon sattuessa tai työn onnistuessa huonosti: oo, jekoinlammas!

juimiško/ julmiško = 1) koleahko sää; 2) synkkä, alakuloinen ihminen

julmissellakseh = 1) säästä: pysyä kylmänä, koleahkona; 2) ihmisestä: jöröttää, jurottaa

jumalanhätä = jumalantauti = Jumalan ihmiseen panema tauti (ei tuskallinen, vaan hiljaa hivuttava), tavallisesti kuume

juminkurikka = uppiniskainen, vastahakoinen ihminen

jyryperse = riitaisa ihminen

jälkisana = viimeinen sana; loukkaava sana (esim. riideltäessä)

Kehno./ Helvetti. = Hitsi.

kenkäkötöškät = mon., paksut ja epämukavat kengät

kenkälotikat = mon., isot ja raskaat kengät

kerittšemenleuka = kuv. teräväkielinen, pahankurinen ihminen

kinnaskötöškä = paksu, epämukava kinnas

kintšfruškoija = kinata, etsiä riitaa; tenätä

kintšiškö = vastahakoinen ihminen

kiprišköpäiväine = huononpuoleinen, huonokuntoinen

kivenviha = kiveen loukkaantumisesta aiheutunut kipu

klökiškö = kehno esine tai olio

kohelma = sairaus, joka ilmenee päänkivistyksenä, pahoinvointina, haukotuttamisena ja kiskotuttamisena

koiraisa = koiramainen, kiero, ilkeä, häijy, pahanilkinen, pahankurinen

kränki = 1) purnaaja; Aiga kränki se on! Aika purnaaja se on!; 2) kuolema; Hüvä ku douhturi ehtii eiga kränki roinnus. = Hyvä kun lääkäri ehti, eikä tullut kuolema.

krautšiško = moitiskelija; moitiskeleva, toruskeleva

kummakas = 1) kummallinen, ihmeellinen; 2) onneton, pulmallinen; 3) huvittava, leikillinen

kuoleksennella = tehdä kuolemaa, olla kuolemaisillaan

kuoleskentelija = kuolemaa tekevä, kuolemaisillaan oleva

kuolla = 1) kuolla; 2) mennä tainnoksiin, pyörtyä; 3) kasveista: lakastua, kuihtua

kähermä = 1) ahdinko 2) tungos; 3) riita, tappelu; 4) hälisevä ihmisjoukko

kärtšiškö = äkäpussi; kärttyinen, riitainen

kätšmänenä = suuttuneesta

kötšökreäni = joutavan inttäjä

lauluperse (halv.) = innokas laulaja, vähän liiankin innokas

lamatila = masennus: Midäbo olet lamatilas? = Miksi olet masentunut?

lemejikkö = sanotaan vetisestä, upottavasta paikasta

linnunmaito = sanotaan jostakin kuvitellusta olemattomasta herkusta

lohiško = 1) kulunut tai lahonnut esine; 2) raihnas, kivulloinen ihminen; 3) tohelo pää

luimiško = 1) korviaan luimisteleva hevonen; 2) vihainen, juro ihminen

lykkykotva = onnekas hetki

lykyttömys = huono onni tai huono menestys

marmatti = marisija

mieli-ikävä = mielipaha, suru, murhe

nirpiškö = 1) helposti suuttuva, nyrpistelevä ihminen; 2) säästä: kylmähkö

njäiväkkö = näivettynyt, kitukasvuinen, huono syömään; Kuibo Anni tänäpäi muga njäiväkösti syöy, liennöygo voimatoi? (voimatoi = sairas)

njätšäkkö = 1) vetinen (maa); 2) raaka (leipä); 3) oikukas (ihminen)

n'olvakkaine = alakuloinen

n'uhiško = 1) ilkeä; 2) nyrpeä, pahantuulinen ihminen; n'uhiško ristikanzu = ilkeä ihminen

n'uippunenä = 1) suutuksissaan olevasta ihmisestä; 2) nirppanenä

nälkähine = 1) nälkäinen; 2) jonkin tarpeessa oleva: mimbo n'älgähi'ne olet? = minkäpä tarpeessa olet?

pahakarvaine = 1) eläimestä, tavallisesti hevosesta: rumanvärinen, huonokarvainen; 2) rumannäköinen; 3) häijy, ilkeä, panetteleva

pahapäivä = 1) köyhyys, kurjuus; 2) hätä, onnettomuus

pahasopuine = riitainen, eripurainen

pahatapa = kiihtymys, kiivastus

pahaverine = ihminen, jonka uskotaan tuottavan epäonnea; vrt. pahasilmäine: 1) heikkonäköinen, tihrusilmäine; 2) ihminen, jonka katseen uskotaan tuottavan epäonnea. Vastakohta: hyväverine.

pahemmus = huonohko esine

pahennus = 1) paha seikka, haitta, riesa; 2) paha ihminen, ilkimys; 3) lievänä kiro- tai soimaussanana

pahukki = vahinko, tappio

paska-asie = mitätön, joutava asia tai tapaus

paskamies = kelvoton, laiska tai riitaisa mies

paskatielo = joutava, turha asia

pul'kkerkukkarossa = rahasta: poissa, tiessään, helvetinkuusessa; ne rahad mäni bul'kkerkukkaroh.

päterä = 1) ihmisestä: raukka, poloinen, pulassa oleva; 2) esineestä tai asiasta: huono, arveluttava; 3) sanaliitoissa: päterän päivän = koko pitkän onnettoman päivän; päterissä päivissä = pulassa, ahtaalla.

rautavilu = hyytävä kylmyys

rauvankarvaine = 1) raudanharmaa; ihmisestä: tummaverinen tai harmaankalpea; maaperästä: ruosteisen punertava; 2) ihminen, jonka kohtaamisen uskotaan tuottavan epäonnea

rumeta = 1) oppia, tottua kaikkiruokaiseksi; 2) tottua työntekoon; 3) tulla rumannäköiseksi

šeikka = 1) työ, touhu, puuha, homma, keino, konsti; 2) asia(nhaara), seikka; 3) harmi, pula, pulma, vastus, vaikeus; 4) joukko, seura

šeikku =1) tapaus, tilanne; seikka; On šeikkua, ga kirves ei leikkua. = Olisi tilanne päällä, mutta kirves sanoi sopimuksensa irti = hommasta ei tule mitään; 2) harmi, pulma; Nygöi olen šeikois. = Nyt olen ongelmissa.

supniekkajumala = pyhä ihminen, jonka uskottiin auttavan hampaankivistyksessä

syysvilu = pitkäaikainen pohjoistuuli

surematoi = suruton; surematoi elos = suruton elämä

takkimus = takkuinen eläin tai resuinen ihminen

tautipäivä = vaivalloinen, raskas työpäivä

tiijättšy = paljon (toisten asioista) tietävä

tippisillä = 1) kiinniottoleikin leikkimisestä; hippasilla; 2) jo ollah t'ippizil = olla jo joutumassa käsikähmään; 3) puutteessa, pulassa; vaikeuksissa: d'engaz olen t'ippizilleh, maksoa pidäz. Olen rahavaikeuksissa, pitää maksaa.

tirpantahine = 1) siedettävissä oleva; 2) salassa pidettävä: t'irpandahine d'ielo

tirpantatilal: k_olet t'irpandut'ilal = sellaisessa asemassa, että sinun on kärsittävä

trutiutuo = tehdä kovasti töitä, raataa

tšilipurlakka = rutiköyhä

tšipsuaika = lumisohjoinen aika

tšoivastuo = tapahtua odottamatta

tšortanakka = 1) pirun akka, halv. vahinkoa aiheuttava nainen; 2) tietäväinen nainen

tyhjikkäine = 1) aivan tai melkein tyhjä; 2) köyhä; 3) vähäinen, mitätön; 4) joutava, perätön: typöi tyhjikkä'n on sium pagina, ei ole tozi. Aivan joutavia ovat puheesi, niissä ei ole todenperää.

vastusiä = huono sää; Pihal on moine vastusiä. = Ulkona on niin huono sää.

verikyynäl = katkera kyynel tai viimeinen hikipisara

vihakka, -o = 1) tuulesta, säästä: kylmä, pureva; 2) kitkerä, kirpeä

vihava = 1) vihainen, äkäinen; 2) kitkerä, pahanmakuinen; 3) kivulias, tuskainen

vilunjulakka = säästä, ilmasta: koleahko, viileä

vilunkauhakka, -o = 1) kylmyyden tunne; 2) kylmähkö

yönitkettäi/ yönitkettäjä/yönitkettäjäine = lapsia öisin itkettävä olento; Yönitkettäi muokkuau lastu, emmo voi nikui vaikastuttua. = Yönitkettäjä kiusaa lasta, emme saa häntä mitenkään rauhoittumaan. Myös: mytologia: sairaus, joka itkettää lasta öisin; esim. Yönitkettäjäl on kynnet pitkät, kobristeloo, sentäh laps itköö.

ähäkkä, -ö = kirpeä pakkanen

öttšökreättšä tai ottšokreättšä = 1 ruma tai tyhmä ihminen; 2. ruma esine; 3 pahanmakuinen ruoka

Fraaseja & idiomeja:

ei ni päiväine pasta = [lit. ei edes aurinko paista] (sanotaan onnettomasta ihmisestä)

ei pie ulen äijäl iččie kiittiä, hairahus on toizes käis = on helppo erehtyä, [lit. ei pidä liian paljoa itseä kiittää, erehdys on toisessa kädessä].

panna higie-vägie = painaa töitä hiki hatussa; [lit. panna hikeä-voimaa]

olla viärännä kaikin puolin = Esim. Älä žiäl'öiče händü, häi kaikin puolin on viärü. = Älä sääli häntä, hän on kaikin puolin ketku.

eliä kažin elaigua = Esim. kažin elaigua eletäh, nimidä ei ole zobottua; [lit. eletään kissan elämää, ei ole mitään työtä.]

kibiet sanat = Esim. Kibiet sanat, ni tirpua en voi. = Kipeää tekevät sanat, en voi kestää.

külmü sana = paha sana; Esim. Külmiä sanua ei pie kiirehtiä sanuo. [lit. kylmää sanaa ei pidä kiirehtiä sanomaan.]

ei sovita üksil üösijoil = ei tulla toimeen; [lit. ei sovita yksille yösijoille]

On surma olkapiällä = on oikein vaarallista; [lit. on kuolema olkapäällä]; esim. Pihalla on niin paha siä, turhah hyö lähettih, kaikki voit tapahtuo, surma on olkapiällä.

Sillä ei ole tilua tämän taivahan alla. = Näin karjalaiset sanovat oikein pahasta ihmisestä; [lit. sillä ei ole tilaa tämän taivaan alla]; esim. En haluo tietyä hänestä mitänä, hyvä on, jotta läksi pois tiältä, hänellä ei ole tilua tämän taivahan alla.

Sananlaskuja:

Mezimarju miehele mennes, pihl'aimarju eläjes. = Mesimarja naimisiin mennessä, pihlajanmarja naimisissa ollessa.

Hüväle kalua keitetäh, a pahale keitettügi peitetäh. = Hyvälle kalaa keitetään, pahalle keitettykin peitetään.

Lohi suurembi da lahnu leviembi on ainos toizen venehes. = Lohi suurempi ja lahna leveämpi on aina toisen veneessä.

Mieldü nahkah et ombele. = Järkeä et ihoon ompele. Järkeä on se määrä mitä on, mistään ei sitä lisää saa.

Mis akkua viis kuus, siit ei harakat piälittši lennä. = Akat pitävät kovaa mekkalaa; [lit. Sieltä missä on viisi-kuusi akkaa, eivät harakatkaan yli lennä.]

Hyvä on toista tortotella, paha itseä parpatella. = Hyvä toista on moittia, itseä ei.

Sidä ei karhugi ärisemättä syö. = Sanotaan pahanmakuisesta ruoasta. Vrt. Sitä ei sikakaan röhkimättä syö, eikä röhkimällä; [lit. Sitä ei karhukaan ärisemättä syö.]

Ei ole piiruada rid'izemätöntä, eigä kengiä rad'izematonta. = ei ole valittamatonta ihmistä; itse kullakin on elämässä omat kurjuutensa ja tarve toisinaan keventää sydäntään. [lit. Ei piirasta ritisemätöntä eikä kenkää rahisematonta.]

Seitšemel luzikal huttuu suuh annettih, a vie joga luzikan välil ennätti sanuo: andakkua vie. = Sanotaan ahnaasta syöjästä; [lit. Seitsemällä lusikalla puuroa suuhun annettiin, ja vielä jokaisen lusikallisen välissä ehti sanoa: anna lisää.]

Siid ois surmal suupalane. = sanotaan, kun toivotaan toisen kuolemaa; [lit. Siinä olisi kuolemalle välipala.]

Lähteet:

Tast, Juha-Lassi 2000. Omua tšomua. Aunuksenkarjalan murteen sanakirja. Helsinki: WSOY.

Fedotova, Vieno 2001. Livvin karjalan frazeologine sanakniigu.

Filippova, Jelena & Knuuttila Sanna-Riikka 2011. Käytännön karjalaa. KKS.

Karjalan kielen sanakirja (osat 1-6), ilm. 1968–2005. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalais-Ugrilainen Seura.

Penttonen, Martti 2006. Karjal-suomi-karjal sanakniigu. Karjalan kielen seura.

Makarova, Grigorii 1950. Karielazet sananpolvet.

Miettinen, L. Heino, P. 1971. Karjalaisia sananpolvia. Helsinki: SKS.

Oma mua -lehdet

Sananlaskut ja idiomit kääntänyt: Katja Syrén

Haluatko tutustua karjalan kieleen vieläkin syvemmin? Tämä seuraava osio on Sinulle! 196 sivua karjalan kielen erikoisuuksia! (Osa sanoista löytyy jo edeltä, sillä tämä osio on laadittu myöhemmin, omaksi itsenäiseksi kokonaisuudekseen.)

ILOKAS ERIKOISSANASTO

Tämä on eräänlainen tutustujan sanastojohdatus karjalan kieleen. Tavoitteena on luoda mielikuvaa karjalan kielen uloitteikkuudesta. Sanasto sisältää mm.

♡ erikoisia sanoja

♡ hauskoja sanoja

♡ sanoja, joilla on metka merkityskenttä

♡ sanoja joille ei löydy vastinetta suomen kielestä

♡ erityisen elämystarkkoja sanoja

♡ söpöstelysanoja

♡ riskisanoja (faux ami), jotka näyttävät tutuilta, mutta tarkoittavatkin aivan muuta kuin luulisi

♡ jonkin verran idiomeja.

Sanat ovat aakkosjärjestyksessä. Esimerkkilauseet ovat pääsääntöisesti minun kääntämiäni. Lauseet on suomennettu vain tarvittaessa. (' = liudennusmerkki; Huom. Sanoilla on usein hieman erilaisia kirjoitusmuotoja, riippuen siitä minkä alueen kielestä on kyse, sen vuoksi sanastossa esiintyy eri kirjoitusmuotoja samasta sanasta. Eroja eri alueilla on mm. konsonanttien pehmeydessä.)

ahahella

= äännellä kummissaan "ahah", mitä kummoa tulou, n'iin ahahtelou

ahashenkine

= raskaasti hengittävä

ahavapäivä

= purevatuulinen päivä

ahelmus

= 1. ahdas paikka, sola, 2. ahdinko

ahisselmus

= 1. ahdas paikka, 2. ahdinko

ahmakka

= ahnas

ahnakka

= ahnas, ahne, hanakka, perso. Se on ylen ahnakka syömäh.

aijanmänettäjä

= subst. ja adj. 1. hidas ihminen, 2. aikaa vievä (työ)

aijanmänetys

= ajanhukka

aijossunta

= liian aikainen tulo tai teko. Ajjostund om parembi myöhästyndeä.

ainikko/ Ainikko

= subst. ja adj. 1. ainoa lapsi, yl. hellittelynimenä, 2. valkean lampaan nimenä, 3. ainoan lehmän nimenä

ainospijettävä

= jokapäiväisessä käytössä oleva

ajattelematoin

= 1. odottamaton. Ajattelematoi vieras tul'i nyt. 2. ajattelematon, huolimaton

ajattelija

= subst. ja adj. ajatteleva, huolekas

akakas

= nainut mies

akana

= 1. jyvän kuori. 2. rikkaruoho. 3. Sanonnoissa:

a. merkityksessä: loukkaus: muissam mie tämän aganan;

b. olla jotakin hampaankolossa: om mitahto agan hambahas ku et käy;

c. mielipahasta: kolme vuott ol'i agan hambahas = kolme vuotta tunsi suurta mielipahaa;

d. huolesta tai kaunasta, joka vaatii sanomaan: on gu agan hambahan tagoa;

e. kun viimeinen tai ainoa tytär lähtee kotoa, sanotaan: ainavo agana lähtöö;

f. kun on tasaraha, sanotaan: nämäd on d'engat hyväd, ei ole aganoa.

akanmoine

= akkamainen

akkakala

= naaraskala

akkakaru

= vanha ja raihnas akka

akkaliha

= se lihominen tai lihavuus, mikä tulee 60-70 vuoden iässä. Akkaliha paisuttau muutomoa imehn'istä.

akkaluho

= subst. ränsistynyt vanha nainen

akkaroaviško

= subst. leik. laiha akka

akkavetehine

= naispuolinen vedenhaltija. Jotta olisi saatu kaloja sellaisesta järvestä, missä oli akkavedehine, piti akkojen halailla ukkoja, ennen kuin nämä lähtivät kalaan. ♡

akkojenasiet

= kuukautiset

akkojenpaimen

= pej. mies, joka aina pysyy kotona eikä tahdo lähteä ulkotöihin tai vieraisille. Olet hyvä lambahiempaimoi da akkoimpaimoi! ☺

akkojentohturi

= mies joka jaarittelee naisten kanssa ☺

akuškaine

= pieni vanha mummo

alamieline

= 1. surullinen, 2. vajaajärkinen

alamuhkuh

= 1. salaa, 2. hyvin hiljaa. Alamuhkuh pagizou. = Puhuu hyvin hiljaa. Alamuhkuh ruadau. = Työskentelee hyvin hiljaa/ salaa.

alamuhkuhine

= salaperäinen

alanenäine

= 1. veneestä, jonka kokka ui syvässä, 2. vihoissaan murjottava tai alakuloinen, 3. itsepäinen

alasvattšaine

= riippuvatsainen

alkutšakka

= kesän ensimmäinen hyttysaika

annantamieli

= 1. antamishalu, 2. muilta saatu viisaus tai ymmärrys; myös: antomieli = toisilta saatu viisaus. Andomieles ei tule mieldä, eigä kandoveis kaivuo. = Ei tule ymmärrystä toisilta saadusta viisaudesta eikä kaivoa kannetusta vedestä.

annattšu

= naisesta: haureellinen

antopalaine

= almu

aparatšäijyt

= teetarjoilu rukkaset saaneelle kosioväelle

apeitšus

= mielenpahoitus, loukkaus, itkeminen

armahella

= hyväillä. Mitä armahtelet, anna olla koškomatta!

atamoana

= 1. erittäin vahva ihminen, 2. paksu puu, 3. hyvin paha ihminen, 4. piru (myös kirosanana), 5. mahtaileva ihminen, 6. paksu, lihava ihminen, 7. kasakkapäällikkö

atkalamielelline

= murheellinen, alakuloinen, surumielinen, synkkämielinen

avokenkä

= 1. rikkinäinen kenkä, 2. rikkinäisen kengän pitäjä

avolakki

= subst. ja adj. ajattelematon tai typerä ihminen ☺

avoloukko

= subst. ja adj. hedelmällinen nainen. Se on hyvä avoloukko, joga vuotta soaa lapsen!

avosorokka

= tyhjänpuhuja, löyhäpuheinen nainen

avosuu

= subst. ja adj. 1. tyhmä, 2. itsepintainen, 3. nahjus, 4. avosuu, esim. aivin avosuis = saamattomana, välinpitämättömänä

elettäväpertti

= talon suurin huone, pirtti

ellohko

= 1. järki, ymmärrys. Ellohko on hänel. = ~Hän on järkevä. 2. epäluulo. Häneh om miul ellohko. = Tunnen epäluuloa häntä kohtaan.

elmetellä: eleä elmetellä

= elää huolettomasti, rauhassa. Hyö eletäh elmetelläh. = He elävät huolettomina, puutteetta, onnellisina.

eloine

= 1. yl. monikossa: leikkikalut, 2. tilkku, vaatepalanen, 3. tavara, omaisuus, 4. hyväilysanana: lemmitty, kultainen, rakas, armas: moaman eloizet kod'ih tullah! ♡

eloisa

= 1. varakas, vauras, rikas, 2. eloisa

eloissushepoine

= leikkihevonen

elojäkki

= kovin rikas ihminen, pohatta

elokansa

= 1. kumppani, puoliso, 2. miniä (itkuvirsissä), 3. perhe, esim. meän eloikanzu, 4. tuttavien seura, seurustelu, seuratoveri. Hä on hyvä eloikanzakse, min vuottu minä hänen ker elin. = Hän on hyvä kumppani, elin hänen kanssaan monta vuotta.

elokohta

= rikas paikka tai talo

elomätäs

= kuv., sanotaan rikkauden lähteestä, kuten rikkaasta talosta, rikkaasta morsiamesta

eloniekka

= subst. ja adj. varakas, rikas

elonkyllys

= rikkaus

elonmänettäjä

= subst. ja adj. tuhlaaja, tuhlaava

elonmänö

= rahanmeno, maksu

elonnälkä

= kova puute

elonvaiva

= köyhyys, puute

eloryhjä

= suuri omaisuus

eloröhmy

= omaisuus, varat

elotoin

= 1. hengetön, 2. varaton

elovähät

= vähät varat, vähäinen omaisuus

elämine

= 1. elämä. Saat eläes kaikend'yttymää elämisty elää. = ~Elämässä saa näytellä kaikkia rooleja, elämä heittää eteemme kaikenlaista. 2. omaisuus. Män'i elot ta elämiset. = ~Meni tuhkatkin pesästä. 3. elintarpeet. Elämisty on, syömisty i juomistu kylläl. = ~On kylliksi syötävää ja juotavaa. 4. ahdinko, hätä, pula. Elämizis käzin olet! = Olet pulassa.

elämyisissäh

= hyvissä voimissa

elämys

= 1. elämä. Tämä elämyz ei ole hyvä, 2. toimeentulo, 3. omaisuus

elämättömys

= vastus, kiusa, paha sopu. Täz on elämättömys, ku työ toroatto, riidelettö. = Tässä on mahdotonta elää, kun te torailette ja riitelette.

elämätys

= paha sopu, riita, tora, sietämättömät olot. Elämätyz on nalogoin täh. = Verot ovat sietämättömät.

elämätöin

= 1. asumaton, autio, esim. elämätöi taloi. 2. sietämätön, esim. elämätöi seä. 3. jota ei ole eletty tai koettu, tuleva (aika): Eletty valgei, elämätöi mustu. = Eletty elämä on tiedossa, elämätön tietämätön. Koskaan ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu.

eläntäkeski

= keskinäinen elämä

eläntäosa

= elämän onni

elävä

= subst. ja adj. 1. elävä, elossa oleva, 2. vilkas, eloisa, 3. elukka, kotieläin, 4. syöpäläinen, 5. lapamato. 6. soimaussanana: Sie oled aiga elävä! ☺

emännys

= 1. emännyys, emännän toimet. Äijä on työdä orjuuves, emannukses vie enembi. = Paljon on työtä orjuudessa, emännöimisessä vielä enemmän. 2. vars. sunnuntaiaamun touhut: piirakan tekemiset ja paistamiset, lattian lakaisemiset yms., 3. valmiit ruoat: emändyksed on jo stolal (pöydässä).

emäskoinie

= kirosana, miesten käyttämä, naisilta se lipsahtaa vai erittäin kiperässä tilanteessa

epämielelline

= narrimainen, hassu

epämielevä

= hullu

epäpätö

= tollo, typerä

epävoimine

= sairaus

epävoipaine

= kivulloinen, sairaalloinen

eriarvoine

= arvokas

erinomahine

= 1. erinomainen, erikoinen, omituinen, 2. erikseen oleva, yksinäinen; yksityinen, vrt. Tyrwään murteen: ernomane = merkillinen, ei hyvällä tavalla poikkeava. ☺

eripakina

= eriskummallinen tai huomattava sanottava

eritapa

= jollekulle ominainen tapa

erituuma

= erimielisyys; myös: erituumaine, esim. Ukko d akka ollah eriduumazet, yhteh duumah ei eletä. Voidaan sanoa, kun mies ja nainen elävät kuin kissa ja koira.

etšittelijä

= subst. ja adj. 1. etsijä, hakija, hakeva, 2. riitapukari, riitaisa

evelä

= viisas, älykäs, vilkas

eänenmänö

= melu, huuto

eänevä

= 1. äänekäs, puhelias, suulas, 2. hyvä-ääninen

fjuu

= 1. interj. nopeasta liikkeestä, hevosta hoputettaessa tms. 2. ei suinkaan, ei ensinkään. N'iid ei osseta n'i fjuu. = ~Ei puhettakaan, että niitä ostettaisiin. ☺

fookusniekka

= ilveilijä, temppuilija, silmänkääntäjä

fruntta

= hyvin pukeutunut tai varustautunut (lähtemään). Se on fruntasseh. = Hän on hyvissä vaatteissa.

haihatti

= subst. nopea ja kestävä kävelijä

haikara

= äly, järki, ymmärrys. Vähä on peäššä haikaroa. = ~Ei paljon järki päässä paina. Läksi haikaraltah. = Menetti järkensä.

haikko

= 1. haukotus. Haikko lendää suusta suuh, orav lendää puusta puuh. Sanotaan tarttuvasta haukotuksesta. 2. nahjus, saamaton ihminen, haikoi olet hyvä, availed vai suudu! ☺

haikkohouri

= subst. nahjus

hailakka

= 1. vauhti, kova kyyti. Aiga hailakas män'in. 2. humala. Sain kundo hailakan.

haitamakki

= subst. 1. haihattelija, hulivili, 2. löyhäpäinen ihminen

hakapakina

= riita, tora, kina

haltiekas

= 1. voimakas, 2. rohkea, 3. omavaltainen, 4. kunnioitusta herättävä, 5. taioilta suojattu

haltietoin

= 1. ilman haltijaa oleva, 2. voimaton, kykenemätön, 3. kivulloinen, 4. menestymätön

haluniekka

= subst. halukas

hammasjumala

= pyhimys, jonka uskotaan auttavan hampaankivistyksessä ☺

hammassuu

= henkilö, joka puhuu suunsa puhtaaksi ☺

hapankassa

= vanhanpiian haukkumanimi ☺

hapatus

= 1. hapatus, hapattava aine, 2. harmi, mielipaha, vaiva, kiusa. Olet kogo vatšan hapatus! = Olet minulle vastenmielinen. Soimauksena: Oi šie hapatuš! ☺

harakanakka

= pej. vanhapiika ☺

harakanpesä

= 1. harakanpesä, 2. jokin epäsiisti paikka

harakka

= 1. harakka, 2. kangasta luotaessa tullut virhe tai kudottaessa tullut poljentavirhe

harakkojenakka

= nainen, jolla on avioton lapsi

haravakopra

= subst. ja adj. iso- tai jäykkäsorminen ihminen

harmi

= 1. harmaa eläin, 2. harmi, mielipaha

harmikki

= mielipaha. Mi harmikki siul on?

harmiško

= 1. harmaapäinen ihminen, 2. harmaa eläin, 3. harmahtavaksi siintynyt kangas

hartahus

= vaikea elämä, köyhyys ja sairaus

hatti

= subst. riehakas ihminen

haukahaine

= pieni hauki, myös: hauvinkuhettaja, iso hauki on: hauvinmötky

hauska

= adj. 1. hauska, hupaisa, 2. nopea, joutuisa. Jalatšit ollah hauškat kulumah. Jalkineet kuluvat nopeasti. Poro on hauška juokšomah.

hausku

= subst. lörpöttelijä

hautasilmä

= subst. ja adj. ihminen jonka silmät ovat kuopalla, kuoppasilmäinen

havatuura

= subst. ylimielinen, röyhkeä

heijakka

= humala, hutikka

heittelys

= 1. vetelys, 2. keskeytys, tauko, pysähdys. Heittelyksem piemmö nygöi, heitämmö roavon.

heittivys

= laiskuus

heitukka

= subst. ja adj. 1. vinoon kasvanut, esim. puu, heitukka puu, 2. vetelehtijä

heklotti

= subst. lörppö, lörpöttelijä

hellinkakkara

= lapsi joka rupeaa helposti itkemään

hellä

= 1. hellä, arka, aristava, kipeä, 2. herkkä, herkkäuskoinen, tarkka. Ylen on hellä itkömäh. 3. hermostunut, ärtyisä. 4. hellä, helläluontoinen, hyväsydäminen, säälivä, auttavainen. 5. synkkä, murheellinen, surullinen, esim. Hellä aika on. (Sanotaan niistä, jotka viettävät suruaikaa.) 6. sää: tyyni, leuto: hellä seä. 7. ruoasta: huono, kehno, laiha, esim. hellä keitto, esim. kalakeitto jossa on kovin vähän kalaa.

hellänenäine

= 1. hevonen jota on helppo ohjata, 2. herkkä saamaan nuhaa tai verenvuotoa nenästä, 3. pikavihainen, tuittupäinen

hellävattšaine

= helläluontoinen, herkkä

helvehpeä

= leik. löyhäpäinen ihminen

helvetinkattila

= helvetin-, hiiden- hornankattila. Mäne hos helvet'inkat't'ilah!

helvetinkekäleh

= soimaussana. Olet kui helvet'inkegäleh! = Olet likaisen ja kurjan näköinen!

helvetinsyöttiläs

= soimaussana: Olet kui helvet'insyöttiläs!

hemmehaika

= lemmen aika, kuherrusaika

hempehine

= herkkä, herkkäuskoinen

hempiemieline

= vähämielinen, herkkämielinen

hempiheinä

= 1. pitkä ja hoikka heinäkasvi, joka kasvaa rehevissä paikoissa, 2. pitkä ja hoikka nainen tai lapsi

henkenasie

= hyvin tärkeä asia

henkenhätähine

= 1. hengenvaarallinen, 2. tärkeä, tarpeellinen, välttämätön, esim. hengenhädähine d'ielo (asia). 3. kuolemansairas

henkenloppu

= kuolema

henkenlähentä

= hengenlähtö, kuolema

henkenottaja

= 1. murhaaja, tappaja, 2. usein monikossa: kuolema. Nyd ol'i hengenottajat. 3. adj. kova, kauhea. Uhotuul on hengenottai. (uhotuuli = pureva tuuli, viima, myrskytuuli)

henkenrikonta

= väkivaltainen kuolema, hengenmeno

henkensyöjä

= subst. ja adj. paha, jumalaton, tunnoton, hirveä

henkentarvis

= subst. tärkeä, tarpeellinen asia

henkenvihoaja

= subst. leppymätön vihamies

henkenvoima

= tuuli, myrsky

henkenvuoro

= hengähdystauko. Anna nyt hengenvuoro!

henketöin

= 1. kuollut, hengetön, 2. julma, sydämetön, ahne, tunnoton, jumalaton, 3. valehteleva, joutavia puhuva. Oled aiga hengetöi.

henkihelmi

= hengenkipinä. Makuau hengihelmettä. = Sikeästi nukkuu.

henkimännyh

= adj. heikko sairas. Jo on hengimännyh mies!

henkipaikka

= sydän, sydänala. Hengipaikkua kivist'äu.

henkipisseli, sanonnassa: hengipiššel'il ammuin

= pierin

henkässyskotvaine

= hengähdys-, lepohetki

hepohötky

= subst. huono, laiska hevonen

hepokömssy

= subst. suuri kömpelö hevonen

heposentappaja

= hevosentappaja. Hevosen hengiltä ottamista pidetään hyvin halveksittavana tekona. Tätä sanaa käytetään myös pahana haukkumanimenä.

herkkuherra

= subst. herkkusuu

herkkumaha

= subst. herkkusuu

herkkuperse

= subst. herkuttelija

herkkupäivät

= suuret juhlapäivät, jolloin syödään piiraita ym. herkkuja, leik. paastojen välisistä ajoista, jolloin aviollinen yhdyntä on luvallista

herkkäpakinaine

= puhelias, kielevä. Herkkypaginaine kai tuuled i tyynet pagizou. ( = ~Puhelias kertoo elämästään kaikki mahdolliset yksityiskohdat, niin hyvät kuin huonot asiat.)

herrojenkuuntelija

= subst. herrojen mielistelijä

hevonhuuli

= subst. ja adj. leik. pitkähuulinen ihminen

hienohenkine

= heikko, kivulloinen, laiha

hienojikko

= subst. hoikkarunkoisia puita kasvava harva metsä

hienosormi

= subst. ja adj. 1. hienosorminen, 2. pikkulapsi. Äijä on kois hienosormie. = Kodissa on paljon pikkulapsia.

hihi

= nauru, hihitys. Sanonnassa: Ei hengi hihillä lähe. = Ei henki vähällä lähde. ☺

Hiilikki

= mustan lehmän nimi

hiirenhyppeämä , sanonnassa: ei hiirenhyppeämeä

= ei jälkeäkään lumessa; kun tie on aivan tukossa lumesta, voidaan käyttää tätä ilmaisua

hiirenperse

= hymykuoppa

hiirikki

= hiirenharmaa hevonen tai lehmä

hiiriškö

= subst. pelkuri, pelkurimainen

hikiherneh

= hikikarpalo. Otšas higihernehet t'ippuo.

hiljamieline

= 1. hidasteleva, hidasajatuksinen, 2. tasainen, vakavamielinen

himoilija

= subst. ja adj. nautinnonhaluinen, vaatelias

himoisillah

= haluillaan, mielitekosillaan. Akka on nyt himosillah. Sanotaan, kun naisen raskaana ollessa tekee mieli erikoisia ruokia. ☺

himoniekka

= subst. halukas, himokas tai kärkäs ihminen

himoruoka

= mieliruoka

himotoin

= 1. haluton, himoton, 2. vakavamielinen, 3. vastenmielinen, himotoi roado (työ).

himpiluontoine

= hiljainen, heikkoluontoinen

hipehyt

= 1. kynsivalli, 2. kalan evä

hiperö

= subst. ja adj. hiljainen ja arka ihminen

hipienpuhastajaine

= lapsella uskotaan olevan "ihonpuhdistajainen", kun ihoon nousee rupia

hipiesopa

= ihoa vasten oleva vaatekappale, alusvaate

hiprakka

= subst. humala

hiprakka, hiprakko

= adj. nirso

hipriškö

= subst. ja adj. nirso, arka tai ujo ihminen

hipsitellä

= kulkea varpaisillaan. Varbahuzilleh hipsittelöö.

hirmukas

= 1. kovaa kuria pitävä, 2. arvovaltainen

hirnakoija

= 1. hevosesta: hirnua, 2. nauraa kovaäänisesti, remuta: nagrau hirnakoittsou. Elä hirnakoitše, vet et ole hebon'i! Midä hirnakoitšet?

hirvissys

= 1. pelko, 2. kuri. Hirvistyksen lujam pideä ukko akalleh.

hisu

= subst. hiljainen tai hidas ihminen. Oled aiga hizu.

hiukajaine

= subst. nälkä, näläntunne. Hiukajain'i on šeänalašša.

hoapamieli

= subst. löyhäpäinen ihminen

hohotti

= subst. hohottaja, naureksija. Hohot't'i hyvä olet, ainoz nagrat.

hoihotti

= subst. äänekkäästi puhuva henkilö ☺

hoijakka

= kova vauhti, kyyti. Mänöy aika hoijakkoa.

hoikkimus

= subst. hoikka ihminen

hoivakotvaine

= lepohetki

hojakkovesselä

= subst. humala, lit. vauhti-iloinen, heh ☺

homehkorva

= subst. ja adj. harmaapää, harmaahiuksinen. Ethäi sinä homehkorvu n'i midä tijjä.

hommakas

= puuhakas, toimelias

hopelolumi

= löyhä, kuiva lumi

hoppupesä

= 1. riitainen paikka tai joukko. Aiga hoppupezä, ainoz rijjelläh! 2. riitapukari

horhottšu

= subst. nauraja, hörhöttäjä

houkkapäiväine

= houkka, hupsu

houkuttelus

= houkuttelu, narrailu, petkutus

houruhattu

= subst. ja adj. löyhäpäinen

huhuttoa

= 1. kovasta tuulesta: pohjazes tuuloo huhuttoa. 2. sanoa "huh" viluissaan. Vilugo on, vai midä sie huhutat?

huhuus

= 1. huuto, huhuaminen. Huhuuš kuuluu n'iinkui muan alda. 2. paikka, jossa (järven tai joen yli) noutajaa huhutaan; šiel on huhuukšissa ken ollou, mäne šie ehätä!; tultih huhuukših, huhuttih veneh. 3. matka, jonka huuto kantaa. Huhuukšen piäššä.

huihai

= 1. osoittaa tietämättömyyttä tai välinpitämättömyyttä. Huihai mierom paginoi! = ~Ei pidä välittää ihmisten puheista! Midä pajistah, huihai heäm paginoidu! 2. huonosti menneestä asiasta: d'ielod mendih huihai. = ~Hommat menivät täysin penkin alle.

huijustelija

= subst. ja adj. kainostelija, ujostelija, kaino, ujo

huikkukauppa

= vaihtokauppa, joka on tehty tavaraa katsomatta,esim. huikkukaupal men'i se hebo.

huipakka

= subst. ja adj. pitkä ja veltto ihminen

hujakka

= subst. 1. vauhti. Tämä hebo andoa hujakan. 2. isku. Kulakal (=nyrkillä) hujakan andoi hyvän ottšah. 3. humala, hutikka. On tolkun hujakas. = On aika humalassa. ☺

hukanuni

= koiranuni. Hukanunda makuau.

hukanvirsta

= arvioitu tai pitkältä tuntuva virsta. Nämä on hukanvirššat, hukka on hännäl häivännyh. = ~Pitkältä matka tuntuu, susi on matkan hännällä noitunut/ loihtinut, heh ☺

humalaheikki

= subst. juopunut, juoppo

humalahko: humalahkoz

= vähän humalassa

humalajuomine

= väkijuoma

humalaniekka

= subst. humalainen, juopunut

humalantohjakka

= humala, hutikka

humalaräikky

= subst. rähisevä humalainen

humalaräntti

= subst. juopporenttu

huokain

= sierain, huokamet = sieraimet ☺

huokaiteskotva

= lepohetki

huokavuskotva

= lepohetki

huolenalaine

= huolestunut, surullinen

huomeneshämmennykset

= emännän aamuinen ruoanlaitto

huonohajuine

= 1. huonomuistinen, 2. vähä-älyinen

huonohenkine

= kivulloinen, raihnas, huonovointinen, heikko

huononmoine

= hyvin huono

huonopeähine

= 1. helposti päänsärkyä saava, 2. huonomuistinen

huonotapaine

= kiivasluonteinen

hupetti

= subst. ja adj. hutilus, höppänä, hassahtanut

hupsupäiväine

= vähän hassahtanut

hurjamieline

= löyhäpäinen

hutiputi

= subst. ja adj. löyhäpäinen, lörppäsuu

huttu

= puuro. Hyvä on huttu huulel, vain on vaigie vatšal. Huttu on hard'iel hyvä, vatšal tuloo vaigie. Panee uuttu huttuu tulel = jatkaa riitaa. Kaloja huttunah on, ihan vilajau. = On hirmuisesti kalaa. Sie ol'i vägie kai huttunah. = Siellä oli paljon porukkaa.

huttukieline

= sammalkielinen

huttuvattša

= puuroa täynnä oleva vatsa, sanonnassa: mieron tšest'i (kunnioitus) uksen suuh, huttuvattša kujon (kuja) suuh. Merkitys: Samoin kuin naapurien (tai laajemmin: ihmisten) kunnioitus ei kestä kauan asianomaisen poistuttua seurasta, niin ei huttukaan jaksa pitää kauan kylläisenä.

hutveloine

= subst. raihnas ihminen

hylkymies

= mies joka ei kelpaa työhön

hylkyrahvas

= työhön kykenemätön väki

hylkysopa

= hylyksi, kelvottomaksi kulunut vaatekappale

hyllerö

= subst. lihava ihminen

hyntterö

= subst. heikko ja kömpelö

hyperö

= subst. hiljainen, hidas ihminen; köntys

hypikkö

= subst. ja adj. kuoppainen, hypikkö on mua.

hyrskyhäntä

= subst. ja adj. tuuheahäntäinen, yl. hevosesta sanottua

hyräkkä, sanonnassa: hyväm mielen hyräkkä rod'i

= tuli hyvä mieli

hyselys

= subst. heikko tai hiljainen ihminen

hysäkkä

= subst. hiljainen, epäselvä ääni

hytkä

= subst. pahanilkinen ihminen

hytriškö

= subst. ja adj. voimaton tai hiljainen ihminen

hytšy

= subst. pieni lapsi

hytykkä

= 1. piimänkokkeliksi jähmettyvä maito, 2. hyttynen

hyveänne

= hyvään suuntaan. Oletteli toppa (yskä) miula, muuta rupieu nyt olomah hyvöän'n'e päin. = ~Yskä vaivasi, mutta nyt alkaa olla parempaan päin. N'euvo hyveänne päi toista, elä pahoanne päi. = ~Anna toiselle hyviä, älä huonoja neuvoja.

hyvikki

= subst. suosikki

hyvineläjä

= adj. varakas, rikas

hyvinpahoin

= kuitenkin, joka tapauksessa

hyvisteä

= kehua, ylistää. Häi ittšie ainos hyvisteä da ylendeä.

hyvistähyvin

= erittäin, sangen. A šiinä rannalla on hyvistä hyvin šuuri kivi.

hyvitelläkseh

= 1. kehua itseään, kerskailla. 2. nautiskella. Hyväl verol hyvittelemmöz. = Nautiskelemme hyvästä ateriasta.

hyvykki

= subst. etu, hyöty, voitto, omaisuus. Sil miehel on hyvykkie (=omaisuutta).

hyvyönmuistaja

= subst. ja adj. hyvän työn muistava, kiitollinen

hyväaika

= 1. hyvä mieli, hyvä tuuli 2. onni

hyväintoine

= hyväntapainen, hyvänluontoinen

hyväkäsine

= 1. antelias, 2. henkilö, jonka ostojen uskotaan tuottavan myyjälle menestystä

hyvämieli

= ilo, iloisuus, tyytyväisyys. Hyvä miel'i ruavon ruadau, paha miel'i ajjan viättäy. = Hyvä mieli työn tekee, paha kuluttaa ajan. Hyväzmielez on. = On iloinen.

hyvämieline

= älykäs, ymmärtävä, hyväluontoinen

hyvänenäine

= 1. hyväluontoinen, säyseä, tottelevainen, 2. tarkkavainuinen

hyväpaha

= kaikenlainen, jonkinmoinen; kielt. ei minkäänlainen. Esim. Hyvätpahat kai opin eläjez, n'i miz en väl'ttynyh. Kaikenlaista sain elämässä osakseni (oppia), miltään en välttynyt. Hyveän'ipahoa en t'ijjä hänez. En tiedä hänestä yhtään mitään (en hyvää enkä pahaa).

hyväpäivä

= onnellinen aika, onni. Hyviipäivii eläy.

hyväsanaine

= puheissaan ystävällinen, auttavainen

hyyniškö

= subst. hiljainen ja arka ihminen

hyynäkkö

= subst. ja adj. alakuloinen, alla päin oleva

hyyriškö

= subst. ja adj. arka, ujosteleva ihminen

hyyräkkä, hyyräkkö

= 1. säästä: pilvinen, sumuinen, 2. alakuloinen, nyrpeä

hyytty

= subst. hidas saamaton ihminen, kuhnus, tollo. Olet hyvä hyytty! Hyytyks heittävyt!

hyömiškö

= subst. hidas, tyhmähkö ihminen, nahjus, tollo

hyöniškö

= subst. nahjus, köntys

hyönäkkö

= subst. ja adj. saamaton, alakuloinen

hyöšmärö

= subst. nahjus, tollo, hölmö

hyöspö

= subst. ja adj. nahjus, tollo, hölmö

häipäkehteä

= kävellä horjuen. Kävelöy vie häipäkehtäy.

häipäkkä, häipäkkö

= adj. hoikka, laiha, esim. ihminen tai puu

häisky: häisky aika

= 1. levoton, sotainen aika, 2. karhujen liikunta-aika

häiträkkäine

= heiveröinen

häkinaisa

= itsepäinen ihminen

häkkärämäkkärälleh

= nurinniskoin, päistikkaa. Se katšo häkkämäkkärälleh män'i pordahis.

häklättšy

= subst. puhelias, turhanpuhuja, turhannauraja

hämmästelijä

= subst. ja adj., säikkyvä

hämssy

= subst. vanha, kykenemätön tai vähä-älyinen ihminen

hämssäkkö

= adj. voimaton, raihnas

hämyhukka

= liikaa kylässä käyvä tyttö tai poika ☺

hänehine

= hänelle sovelias, hänen mieleisensä, kaltaisensa, vertaisensa. Täs kyl'äs ei ole hänehisty tyttöö. = Tässä kylässä ei ole hänen mieleistään tyttöä.

hännänjatko

= subst. pej. lapsi. Kävelettö siit hännänjatkod.

hännänkantaja

= subst. ja adj. 1. pej. seuralainen, perässä roikkuva. Em peäze n'i šital (paskalle), hännänkandajad on siid jälles. 2. alempi virkamies

häntti

= subst. ja adj. saamaton, heikonnäköinen ihminen, nahjus, rahjus, rähjä

häntäherra

= pej. alempi virkamies

häntärökšy

= suuri tuuhea häntä tai pyrstö. Metšoil on aiga suuri händärökšy.

häplättšy

= subst. ja adj. lörpöttelevä

härhättšy

= subst. turhannauraja

härtšikäs

= adj. 1. oksikas, piikikäs, 2. riidanalainen

hätšy

= riita, tora

hätäkotva

= hädän tai puutteen aika, hätä. Tule hädäkodvaks avuttamah!

hätämänö

= subst. hätäilijä

hätäpukšu

= subst. ja adj. hätähousu

häyhäkkö

= adj. tuulinen

häyhätteä

= riidellä kovaäänisesti, koirasta: haukkua kovaäänisesti. Koira haukkuo häyhätteä. Akku häyhätteä riidelöö.

häyräkkä

= subst. 1. sumuinen tai autereinen ilma, kylmä sää, 2. samea vesi, 3. temmellys, pyöriskely, painiskelu, 4. vauhti, kiire. Hyväl häyräkäl tul'immo.

hökki

= subst. yksinkertainen ihminen, hölmö, tollo

hökölkä

= subst. joutavanpuhuja, lörppö

höllöi

= subst. 1. vetelä vatsa. Hilloi höllöin load'ie, vagoi perzien tagoo. = Muurain tekee vatsan veteläksi, vadelma sen kovettaa. 2. vahinko. Nygei täh höllöidy rod'ih. = Nyt tapahtui vahinko.

hölmiškö

= subst. 1. yksinkertainen ihminen, 2. alakuloinen ihminen, 3. hölmö, tollo, 4. nahjus

hölmäkkä, hölmäkkö

= adj. 1. tyhmä, hölmö, 2. alakuloinen, surullinen

hömerehteä

= puhua joutavia, hömerehteä pagizoo

hömypäine

= adj. huonomuistinen

höntriškö

= subst. ja adj. vetelys, vetelehtivä

hönttyri

= subst. ja adj. kömpelö, raskasliikkeinen

hönttö

= subst. kömpelö, saamaton ihminen, hölmö, nahjus

höpliškö

= subst. 1. väljä, hauras tai kulunut vaate, 2. saamaton ihminen, nahjus, tollo, 3. kuolasuu

höpläpeä

= 1. pej. huonomuistinen, 2. pörröpää

höplöinhillo

= subst. saamaton, kykenemätön ihminen, tollo

höplöttäjä

= lörpöttelijä, turhanpuhuja

höppelö

= subst. ja adj. kevyt, vähäpainoinen

höpriškö

= subst. ja adj. joutavanpuhuja, lörppö

höpsiškö

= subst. ja adj. hölmö, hönttö

höpsäkkä

= subst. alakuloisuus, masennus

höpypeä

= subst. yksinkertainen tai huonomuistinen ihminen, höpsö, hölmö, tollo

höpötti

= subst. 1. huono, hauras lanka, 2. saamaton, nahjusmainen, vanhuudenheikko tai hassahtava ihminen. Hyvä olet höpöt't'i, sanuo et tolkuitše.☺

höpötössi

= subst. hölmö, tollo

hörhötti

= subst. tyhjännauraja

hörppehilleh

= adv. huulet lerpallaan, alakuloisena

hörppähuuli

= subst. ja adj. lerppahuuli

hörppäkorva

= subst. ja adj. pitkäkorvainen, luppakorva

hörö

= subst. 1. ajatus, äly, ymmärrys. Sil on äijä hörö peäs. = ~Hän on erittäin älykäs. 2. huoli, pelko, neuvottomuus, hämminki. Miul kai höröm peäh iški. = Minua alkoi pelottaa. Hörö piäh nouzoo. = Pelottaa, hirvittää.

hörökäs

= adj. ymmärtävä, ajatteleva, älykäs

höšö

= subst. ja adj. 1. tyhmä, huolimaton, hätäinen tai raihnas ihminen, 2. hauras jää, 3. ulostus. Höšö tuloi pukšuloih.

hötšissä

= 1. pitää hiljaista ääntä, esim. puuron porisemisesta: Huttu hödžižöy. 2. puhua vihaisesti, torua, riidellä, esim. Aivin hödžizöy tšakkoau.

hötö

= interjektio, käytetään onnentoivotuksissa lapsen syntymä- tai nimipäivänä, toivotuksen lausuessaan onnittelija on nostavinaan lasta korvista. Hötö, hötö korvis, lykkyö, lykkyö, anna Jumala rauhutta, tervehyttä! Hödö, hödö korvissa, viis vuotta perziessä (sanotaan viisivuotiasta onniteltaessa). Hötö, hötö, kazva hyvin, anna Jumal rauhoa, tervehytty, lykkyy, ozoa (onnea)!☺

höykkäpäine

= adj. hölmö, yksinkertainen

höyli

= adj. 1. hyväntahtoinen, hyvänsuopa, antelias, kohtelias, 2. puhelias

höyniškö

= subst. ja adj. murheellinen, alakuloinen tai saamaton ihminen

höyrypeä

= subst. ja adj. 1. lörpöttelijä, ilvehtijä, hulivili, 2. humalassa: höyrypäis

höyräkkä

= subst. 1. tuisku, 2. vauhti, kiire. 3. kiivaat nuhteet, satikuti. Andoi höyräkän. 4. humalasta: humalan höyräkäs

ihalmo

= subst. 1. ilo, mielihyvä, 2. hyväilysanana: lemmitty, kulta ♡

ihalmoine

= subst. ja adj. ihana, ihanainen ♡

ihassuksekas

= adj. iloluontoinen

ihnakka

= adj. tympeytynyt, väkinäinen

ihoine

= subst. 1. iho, 2. lapsen hyväilynimenä

ihokas

= 1) subst. villapaita, 2. adj. kaunis, soma, kauniskasvoinen; lihavakasvoinen

iikki

= subst. renttu, juomari

iilakka

= adj. vihainen

iki

= iki, ylen, erinomaisen, esim. igi vahnu = ikivanha, igi paha = hyvin paha, igi tšoma = hyvin kaunis, igi tuhmu = äärimmäisen tyhmä tai äärimmäisen ruma, igi hyvä = oikein hyvä, esim. igi hyvä on ukko hänelleh.

ikimännyh

= subst. kuollut

ikotta

= subst. 1. pahahenki, 2. tauti, joka ajoittain esiintyy naimisissa olevissa naisissa (ei ollut tarkempaa selvitystä merkityksestä, mutta mielenkiinto kyllä herää, heh! Onkohan se joku nalkuttamatauti.. ☺)

ikäkulu

= subst. huono elinaika, kurja elämä

ikäväliekas

= adj. alakuloinen, murheellinen

ikäväloatuine

= adj. ikävähkö, yksitoikkoinen, surullinen

ilakka

= melu, äänekäs ilonpito; ilmeisesti myös karhu voi pitää tätä ääntä, minkähän sorttista see kapeli on! ☺

ilkiekieline

= adj. huonosti puhuva, ruokoton puheissaan

ilkieluontoine

= pahaluontoinen, häpeämätön

ilkiennäköine

= siivottoman näköinen, ruma

illattšu

= subst. 1. ilta, iltamyöhä, 2. illanistujaiset, tanssit, 3. illallinen

ilmanikäine

= hyvin vanha, ikivanha, iankaikkinen, ikuinen

ilmaniskijä

= adj. 1. paljon matkusteleva, 2. naisesta: siveetön

ilmimieline

= avomielinen

ilmitora

= ilmitappelu

ilmointaivahalline

= äärettömän suuri

ilo

= 1. hupi, huvi, hauskuus, ilo. 2. ilonpito, vallattomuus, kemut. Itku pitkäštä ilošta, pieru kauvan naurannašta. Pitkän ilon jällel roih itku. 3. ilonpitäjä, vekkuli. Aiga ilo olet! ☺4. ilonpidon väline, soittokone, kantele. Otti kandelon käsillä, ilon ittšeä lähemmä. 5. koriste. Iloks ne (eräät langat esiliinassa) ol'i vai pandu, ei lujennukseks. 6. kumma, ihme. Tol'k olet sinä ilon inehmine. = Olet sinä vain kummallinen ihminen! 7. vaiva, järkytys, vahinko, onnettomuus. Meniz vai iloloita. = Menisi nyt taisteluitta.

ilokas

= 1. hauska, remuava, leikkisä, 2. pukine: korea, esim. ilokas soba (korea vaate)

iloisa

= 1. ihmisestä: iloluontoinen, iloinen, hauska, 2. miellyttävä. Iloža on venehel souvella hyväl seäl. 3. kaunis, korea, 4. tyytyväinen

iloperse

= subst. hauskaheikki ☺

ilopäivä

= ilon päivä

iltoi-ikäine

= subst. loppuikä, vanhuus (itkuvirsissä)

imeiskyršši

= soimaussana: tollo

imeismuna

= lievähkö kiro- ja soimaussana, kun asiat menevät päin honkia: Kai (kaikki) om mändy imeizmunalleh. Ruaje (homma) män'i imeizmunalleh. Hyvä oled imezmuna!

iminkummaine

= 1. subst. paholainen. Iminkummaine händy taluttelou. = Paholainen pitää häntä vallassaan. 2. adj. ylen huono, kurjan näköinen. Iminkummazed on kengät. = Ylen huonot ovat kengät. imminkummaine akku = kurjan näköinen akka

intomies

= poppamies

irjanko

= kylmä tuuli, myrskytuuli, viima

irviškö

= subst. ja adj. nauraja, irvihammas, irvisuinen

issuntapäivä

= lepopäivä, joutoaika

isäkkö

= uros, koiras

itkukas

= 1. itkuinen, 2. surkea, esim. asia, lapsi

itkunaika

= 1. itkennän aika, 2. itkuvirsien aika häissä tai hautajaisissa, 3. itkemisikä lapsilla (pitäisikö viimeistä kohtaa laajentaa kattamaan keski-ikäiset naisetkin…). Itkunaig on.

itkunalaine

= asiasta tai ihmisistä: suruinen, murheellinen, surkea, kurja

itkuri

= subst. ja adj. itkeskelevä, usein itkevä lapsi

itkusilmät

= itkettyneet silmät. Itkusilmiz on. = Itkeneen näköinen on.

itkusuu

= itkevä suu, itkusuinen ihminen

itkuttša

= adj. itkuinen, herkkä itkemään

itšemieline

= itsepäinen

itšenkattšoja

= adj. 1. varovainen, mukavuutta rakastava, raskasta työtä karttava, 2. saita

itšenmaito

= äidinmaito

itšenpijäntä

= käytös

itšenpijättäjä

= adj. maltillinen, pidättyväinen

itšensyömine

= ihmisruoka. Ei kai sienet pätä itšensyömizeks. = Eivät ole kaikki sienet ihmisruoaksi sopivia.

itšensyötävä

= adj. ihmisruoaksi kelpaava, esim. itšensyödävy sieni.

itšentietämätöin

= 1. suunniltaan oleva, 2. epätoivoinen, itšent'iedämätöi rist'ikanzu (ihminen). Itšent'iedämätöi elaigu (elämä).

itšetulittšu

= adj. tav. lehmästä, joka tulee kotiin etsimättä ☺

ittšehine

= itseä(ni) varten tehty, oma, itselle(ni) annettu, itseä(ni) koskeva, esim. ittšehine mutšoi = itselleni sopiva vaimo.

iukattšu

= subst. ja adj. 1. vihainen hevonen: iukat'šu on potkit'šu (potkivainen). 2. leik. vihainen ihminen, 3. vastahakoista teeskentelevästä neidosta voidaan sanoa: Ken on iukattšu, se on annattšu (annattšu = kovin antavainen, tiedätte tässä minkä suhteen, heh! ☺).

jahakka

= subst. tora, läksytys, melu, riita. Jahakkoa pideä, aivin on etšittelemässäh. = ~Aina on haastamassa riitaa.

jahakko

= adj. riitaisa, kärkäs torumaan

jaharmo

= subst. vallaton tai tottelematon lapsi tai aikuinen

jakapoapo

= subst. 1. syöjätär, noita-akka, 2. yksijalkainen kummitusolento, jolla pelotellaan lapsia, 3. riidanhaluinen nainen

jalanvinttu

= nilkka

jalkatauti

= lapsella se aika, jolloin hän opettelee kävelemään

jalkavärkki

= kenkä

jantšottoa

= olla pahalla päällä, kiukkuisena

jassavuula

= subst. viekas tai sukkelasanainen ihminen, velikulta. On še šemmon'i jassavuula, jotta kyllä še kekšiy.

jekoinlammas

= lievä kiro- ja soimaussana, voidaan sanoa esim. vahingon sattuessa tai työn onnistuessa huonosti: Oo, jekoinlammas!

jeuhkata

= tehdä touhukkaasti, astuu jeuhkuaa.

johakko

= adj. 1. riitaisa, toruskeleva, 2. tuulinen

jopotanta

= turha tai riitaisa puhe

jormana

= renttu, rähjys

jorviško

= subst. ja adj. 1. kykenemätön ihminen, nahjus. Ei tuošta jorviškosta tule n'i midä kuim muamolla kyyneldä. = ~Ei tuosta nahjuksesta tule äidille kuin murhetta. 2. jörö, juro. Šemmoin'i vähäpakinain'i miehej jorvisko. = ~Semmoinen tuppisuinen miehenjörö.

joutavikka, joutavikko

= subst. ja adj. joutava, työtön

joutavikkaine

= adj. joutilas, työtön; omiaan johonkin työhön, esim. mies, hevonen, vene voi olla joutavikkaine.

joutavišša

= subst. tyhjäntoimittaja

joutavittša

= adj. joutava, toimeton

jouvuksissa

= adv. lähtövalmiina

jovakka, jovakko

= adj. ankara, kova, esim. tuuli

juhakka, juhakko

= adj. kova, ankara, esim. tuuli

juhkuhepoine

= laiska, vastaan hangoitteleva hevonen, juhku = 1. jyminä, isku, kolaus, 2. kova tuuli, myrsky

juhlu

= jyrkkä mäki

juhmero

= subst. paksu, raskas esine tai ihminen

juhmeroija

= kivistää kovasti. Peädä juhmeroittšoo kivisteä.

juhmu

= subst. 1. isku, kolahdus, 2, kömpelö, raskas ihminen, 3. jyrkkä mäki tai kukkula

juimakko

= adj. 1. kylmä, koleahko, 2. synkkä, alakuloinen

juimiško

= subst. ja adj. 1. koleahko sää, 2. synkkä, alakuloinen ihminen

jukko-orava

= orava, joka jurottaa puun latvassa lähtemättä minnekään ☺

julkijuoja

= subst. suuri juoppo

julma

= adj. 1. raaka, häijy, jörö, juro. Häi on ylen julma, ei n'i kenen ker pagize. = Hän on varsin juro, ei puhu kenenkään kanssa. 2. suuri, suurikokoinen. Julma lammas. Hirvi on julma elävä. Adv. paljon: sil on julmast'i tavarua puod'is.

julmakka, julmakko

= adj. 1. kolea kylmähkö tai pilvinen sää, 2. synkkä, juro, alakuloinen, 3. hidas, laiskahtava, 4. julma

julmissellakseh

= 1. säästä: pysyä kylmänä, koleahkona, 2. ihmisestä: jöröttää, jurottaa. Midäbo sie nygöi julmistelettos? = Mitä sinä nyt jurotat?

jumakka

= subst. ja adj. 1. jumiseva, koliseva, jyrisevä, 2. jymy, jumina, melske, pauhina, 3. hevosesta: laiska ja itsepäinen

jumalakas

= adj. hurskas

jumalapu

= interjektiona: Jumalapu! Tervehdyksenä työssä olevalle.

jumalanhyvä

= subst., kiertoilmaus viljasta, jauhoista, leivästä

jumalanjyry

= ukkonen

jumalantauti, myös: jumalanhätä

= Jumalan ihmiseen panema tauti, ei tuskallinen vaan hiljaa hivuttava, tav. viittaa kuumeeseen

jumikki

= subst. ja adj. hidaskulkuinen hevonen

juminkurikka

= uppiniskainen, vastahakoinen ihminen

jumiško

= subst. ja adj. hidas, kankea hevonen, myös: jumittša (adj.)

jumpettoa

= astua raskain askelin: astuo jumpettaa.

junkertoa

= 1. nalkuttaa, jankuttaa. Ainos tšakkoau jungerdoa. = ~Aina on nalkuttamassa (monillakin nalkuttamistavoilla, heh). 2. kantaa kaunaa, olla vihoissaan. Elä jungerra, ei tule hyvä. = Älä kanna kaunaa, se ei ole hyväksi.

juntšakka

= subst. ja adj. 1. iso, paksu nenä, 2. hidasliikkeinen tai laiska ihminen tai eläin

juojaräntti

= juopporenttu

juoksittšu

= adj. hevosesta: hyväjuoksuinen

juoksupakina

= huhu

juomeikko

= subst. ja adj. paikka missä kasvaa juolukoita

juomisenvaiva

= jano, esim. lambahil on juomizenvaiva.

juoneva

= juonikas, pahatapainen, epäsopuinen

juonikko

= subst. ja adj. juonitteleva, kiukutteleva

juonikontti

= subst. juonittelija, tavallisesti käytetään lapsista ☺

juontatauti

= krapula

juontavirka

= juoppous

juriško

= subst. ja adj. jöröjukka, jörö

jurriško

= subst. ja adj. synkännäköinen ihminen

juurekas

= 1. runsas- tai vahvajuurinen. Ylen juurekaz on se puu. 2. kärkäs moittimaan

jyhkyrä

= subst. jyrkkä ja suuri mäki

jykiekieline

= hidaspuheinen, kankeakielinen

jykiemieline

= ajatteleva, malttava, hidasluonteinen

jyrykäs

= adj. 1. meluisa, riitaisa, sisukas, 2. naisesta: huorahtava

jyryperse

= riitainen ihminen. Hyvä siun akka on jyryperze, ainoz miun lapsiem peäl jyrizöö. = Sinun vaimosi on hyvin riitaisa ihminen, aina on karjumassa lapsilleni.

jähkymielelline

= haihatteleva, oikullinen

jähäkkä

= subst. meteli, riita, rähinä

jälkisana

= viimeinen sana, loukkaava sana, esim. riideltäessä.

jälkisyömine

= 1. tähteeksi jäänyt ruoka, 2. jälkiruoka

jänö

= 1. jänö, jänis, 2. pelkuri, 3. valoläikkä, jonka auringonpaisteella voi peilillä heijastaa seinälle

jänönpiliettä

= sanontatavassa: jänöimbil'ietäl matkatah = matkustetaan salaa, salatietä, lit. "jäniksenlipulla" ☺

järvikukko

= iso ulpukka

jäskeläisenseän

= subst. paha sisu, pahansisuinen tai aina tyytymätön ihminen, jäskeläzensyväin siul on (lit. sinulla on pahansisuisen ihmisen sydän). jäskeläine/ jeäkseläine = kova, pahansisuinen ihminen

jäyhäkkä

= adj. vilpoinen, säästä

jötkäleh

= subst. vetelehtijä

kahahaireilla

= epävarmana, kahden vaiheilla. Kahahaireil on se, jeämmögö va emmö jeä. = Olemme kahden vaiheilla, jäämmekö vai emme.

kahakieline

= juoruileva, viekas, epäluotettava, liioitteleva, valehteleva

kahakieli

= juorukello

kahjapeä

= subst. ja adj. pörrötukkainen

kaiho

= 1. kurja, raukka, kaiho in'ehmin'i, ei n'i ken armaššeta. = Kurja ihminen, kukaan ei rakasta. 2. suru. Huolet hoikaks vedää, kaihot muida kaijemmaks. Sanotaan, kun murheet syövät niin, että ruokakaan ei maistu ja laihtuu.

kaikkivallalline

= adj. kaikkivaltias

kainalo

= 1. kainalo, kainalollinen, 2. poukama, suojaisa paikka, n'iemen kainalo, järven kainalo, joven kainalo

kainalokana

= hellittelysana: oh, armahazeni, kainalokanani! ♡

kaksimielelline

= mieleltään ailahteleva, epäluotettava, arvaamaton

kalalykky

= kalaonni

kalasija

= kalaisa paikka

kalašikko

= subst. ja adj. 1. kalaparvi, 2. kalaisa (paikka)

kališko

= subst. ja adj. lehmä, joka ei palaa kotiin vaan kuljeskelee missä milloinkin

kalkattikello

= pieni heleä-ääninen kello

kalkku

= 1. nuotan koho, 2. penis, tai mon. kalkut = kivekset. Kalkud vai mulkut tuldih? = Syntyikö poika? ☺

kamakka, kamakko

= adj. 1. kova ja epätasainen, 2. kylmähkö, kamakast'i tuuloo. 3 ihmisestä: vanttera

kammittšapoara

= pari, pariskunta, kammittša = yhteen sidottu vasta- tai lyhdepari, lit. lyhdepari ♡

kannalmo

= 1. kantamus, taakka, 2. kontinhihnan vahvistusnuora

kapittša

= 1. pieni, ketterä ihminen, 2. pienikasvuinen tai laiha eläin: kanttura, kopukka

kappaleh

= 1. kappale, 2. huomiota herättävän suuri esine tai olento tai iron. pieni olento tai esine. Ostinhai täh hevon kappalehen! = Ostin ison hevosen. ☺

kappera

= adj. hyvissä voimissa oleva, reipas, ketterä, taitava

kaprakka

= adj. voimissaan oleva, ketterä, nopsa

kapukka

= subst. pieni, laiha olento

karankomies

= pitkä ja laiha mies

karehelline

= kateellinen

karittša

= 1. vuona, karitsa, 2. käsikiven vanteeseen kiinnitetty puupalikka, jossa on keskellä reikä kivenpuuta varten, 3. sanonnassa: ihminen, joka sekaantuu toisten asioihin: olet ku karittšu joga sijas keskel.

karuhmaine

= subst. pej. ruoantähteet, loppusie karuhmaisie šyömmä.

karunaikaine

= huono, kehno. Karunaigazed ollah jo kindahat.

karupäiväine

= 1. huononlainen, pahanpäiväinen, 2. pirunmoinen, riitaisa. Ihmisestä, joka ei tule kenenkään kanssa toimeen, voidaan sanoa: Häi on karunpäiväine rist'ikanzu, n'i kenen ker ei sovi.

karvajalka

= subst. ja adj. 1. karvajalkainen, karvujalgu heboine, 2. kotieläin, 3. karhu, 4. haukkuma- tai pilkkanimenä: ho karvajalga sie miityz olet! ☺= Sinä olet tuommoinen karvajalka!

kasinhännänvejäntä

= voimainkoetusleikki, kissanhännän vetäminen

kaššalivattša

= subst. ja adj. isomahainen, ihmisestä, kaššali = tuohikontti

katala

= kovaosainen, kurja, säälittävä, onneton, kahittši katala naipi, kolmittši kovaošan'i. = Kahdesti kurja naimisiin, kolmesti kovaosainen.

kattilakunta

= ruokakunta, perhe

kauhakka, kauhakko

= adj. 1. kalpea, veretön, 2. kylmähkö, 3. pelottava, 4. liian puhelias

kauharämy

= huono kauha

kaunikkaine

= hyvin kaunis

kaunis

= 1. kaunis, säästä, taivaasta: kirkas; 2. sanontatapoja: Tuhkakala ei ole kaun'iš šyyvä. = Lipeäkala ei ole hyvänmakuinen. Ylen om pilvet kaunehed. Sanotaan ukkospilvistä, merkitsee: Ukkospilvet ovat suuret, synkät.

kaunissella

= 1. koristella, kaunistella, 2. kiitellä, ylistellä, esim. ittšiedäh ainos kaun'isteloo = kehuu aina itseään.

kehnonkarva

= soimaussanana: kehnonkarvu hyvä olet! Kehnonkarvan täh aigoa men'i!, kehno = 1. paholainen, piru, 2. huono, kehno

kehtoamatus

= laiskuus

keikiškö

= subst. ja adj. 1. ylpeilevä ja keikaroiva ihminen, keikailija, 2. vetelys, laiskuri

keltatširkkuine

= 1. keltasirkku, 2. mikä tahansa kellansävyinen pikkulintu

kenjotta, kenjotto

= subst. ylpeä ihminen

kenjotus

= ylpistely, turhamaisuus

kenkäkötöškät

= paksut ja epämukavat kengät

kenkälotikat

= isot, raskaat kengät

kenkäratšut

= kovat, epämukavat kengät

kepiekäsine

= 1. löyhäkätinen, 2. laiskahko, laiskansitkeä, 3. aulis, ylen on kebiekäzin' ostamah, 4. sellainen, jonka anti tai ostot tuottavat menestystä saajalle tai myyjälle

keplakonkieli

= pej., suupaltti, lörpöttelijä, esim. keblakonkiel'i, kai kebletät! = Suupaltti, kaiken sinä lörpötät!

keppihelvetti

= vihapäissä sanotaan: Mängiä keppihelvettih! Vastataan: Sie läkkä kattilua hämmendämäh! = Tule sinä kattilaa hämmentämään! ☺

kerittšemenleuka

= teräväkielinen, pahankurinen ihminen ☺

kesänisu

= epäonnistunut leivonnainen, tämä, katšo, on kezän'ižu, päiväpaissol paissettu! = Katso, tämä on kesänisu, auringonpaisteella paistettu!

kesäräkki

= kesäkuuma

kevykkäine

= kevyt, kevyehkö

kevätin

= adj. 1. naisesta: raskaana oleva, 2. porosta: tiine

keäpriškö

= subst. tolkuton, olet sinä hyvä keäbriškö!

kiehakko

= pikavihainen, myös adv. kiehakast'i sanoo.

kielasmokki

= subst. valehtelija

kielehine: sanonnassa: Kielehin' armaz olen, en vai mielehin'i.

= Sanot kyllä, että olen rakas, mutta ajattelet toista.

kielekäs

= subst. ja adj. 1. kielikello, kielittelevä, juoruileva, 2. puhekykyinen

kielenvika

= puhevika

kielikalkkalo

= subst. laverteleva, yl. lapsesta

kielikarittša

= subst. juoruaja

kielikello

= juoruaja

kielinmielin

= varsin mielellään. Kiel'inmiel'in roadoi. = Varsin mielellään työskenteli. Ilmeisesti ajatuksena, että kieli ja mieli ovat sopusoinnussa, sanoo mielellään haluavansa ja todella myös sitä mielessään haluaa.

kielivihko

= juoruilija

kieliviisas

= subst. ja adj. kielevä

kierokohta

= koskemattomaksi jäänyt kohta työssä, aukko

kiima

= 1. lintujen (vars. kanalintujen) soidin, soidinpaikka, 2. kiima, paritteluhalu, 3. halu, himo, kiihko, 4. touhu, puuha, meno, homma, leikki, peli, lapsille sanottua: heittiäs kiima tai työ suatta kepil! 5. sanonnoissa: Olet kiimois käzin. = Olet vaikeuksissa. On heil kiimat käzil. = He ovat pulassa. Piiroan kiimah män'i maiduo. = Piirakanteon vuoksi meni maitoa. Sidä kiimoa läht'i. = Lähti sen tien/ lähti sen takia.

kiimakas

= 1. kiimainen, 2. monimutkainen, sekava, vaikea

kiimaviipalo

= leivästä leikattu toinen viipale ☺

kiiriškö

= subst. ja adj. 1. kirkassilmäinen, suurisilmäinen, veitikkamainen, 2. äreä, tyly, nyrpeä, juro, äkäpussi

kiiška

= 1. suoli. 2. iso vatsa, maha, raskaana olevasta naisesta sanottua: kiiškan ker kävelöy. 3. Suursyömäristä sanottua: olet kogo kiišku! ☺

kiissattšu

= adj. riitaisa, ärtyisä

kiisselmö

= pieni kiista

kiistosana

= riitapuhe, kiistasana, paha sana

kiitoshepoine

= hyväksi kehuttu hevonen

kiitoslehmä

= hyväksi kehuttu lehmä

kiitosnimi

= hyvä maine, kunnia. Häi on ainos kiitozn'imes. = Häntä aina kiitetään.

kiitospriha

= kiitetty, kiitettävä tai hyvä poika

kiitostyttö

= kiitetty, kiitettävä tai hyvä tyttö

kikkelöhammas

= maitohammas, joka jää paikalleen, vaikka uusi hammas jo kasvaa

kikki

= 1. kissan hellittely- tai kutsumanimi, 2. sokeripala, rinkeli tms., sanotaan lapselle: anna lapsele kikkii!

kilivirkku

= subst. ja adj. viekas ihminen, veitikka

kimppura

= lyhyt, pieni, kuivettunut, huono esine tai ihminen, esim. turkkikimppura, mekkokimppura, akkakimppura, ukkokimppura

kinnaskötöškä

= paksu, epämukava kinnas

kintšfruškoija

= kinata, etsiä riitaa, tenätä

kintšiškö

= subst. ja adj. vastahakoinen ihminen

kintšus

= pohje

kiperähäntä

= subst. saituri

kiperäkynsi

= subst. ja adj. saituri

kiprišköpäiväine

= huononpuoleinen, huonokuntoinen, esim. kibrišköpäiväine hebo

kipsakko

= tottelevainen, kuuliainen

kirjaisenmarkka

= postimerkki

kirkiloukko

= 1. vulva. 2. muiden asioihin sekaantuvasta ihmisestä: olet hyvä kirgiloukko, joga t'ilaz olet.

kirmakka

=adj. pakkasesta: kirpeä, pureva

kirnakulkku

= subst. ja adj. suulas, pahasuinen, kielikello

kirpiškö

= subst. ja adj. 1. hapan, 2. ryppyinen, ruma ihminen, 3. vastahakoinen ihminen

kirppuine

= murunen, nokare, hitunen. Anna kirppun'i leipiä. ☺

kirpunnylkijä

= saita ihminen ☺

kirsakka

= adj. äreä, tiuskiva

kirsikkö

= subst. ja adj. 1. routapaikka, routainen, 2. kahvinruskea väri

kirššoi

= subst. ja adj. 1. huononlainen, tyhmä, ruma, lurjus, heittiö, 2. hellittelysanana: tule gor'an kiršoi ehki yskäh (syliin)! Vapaa käännös: ~Tulehan murheenkryyniseni syliin!; gor'a = murhe, puute, poloinen

kirttšoi

= subst. nyrpeä ihminen

kiruttšu

= adj. huutava

kisa-aika

= tanssin tai leikin aika

kisakala

= veden pinnassa hyppelevä kala

kissuri

= subst. ja adj. pej. mitättömän pieni tai laiha eläin

kitška

= pieni juhlatilaisuus, esim. nimipäivänä

kitškiškö

= subst. vetelys, laiskuri

kittšuraine

= pieni pala, esim. l'ihoa kittšurazen otin.

kitukeli

= huono pakkaskeli

kiukau

= interjektio: mielihyvää ilmaiseva huudahdus. Vast ol'immo hädäzilleh, ei olluh eluo n'i midä, a nygöi olemmo jo kiukau bohatat. = ~Ei aikaakaan, kun olimme puilla paljailla, ilman omaisuutta, ilman mitään, ja nyt - oi oi! - olemme jo kuin kroisokset.

kiukkakuolema

= äkkikuolema

kiukkasyömine

= 1. outo tai harvinainen ruoka, 2. herkku

kiukkavuksissa

= suutuksissa

kiukkusäkki

= kiukutteleva lapsi ☺

kiutšanleuka

= kiivailija, kiukuttelija

kives

= 1. verkon tai nuotan painona oleva tav. tuohipäällyksinen kivi tai pikkukiviä sisältävä tuohi- tai kangaspussi, 2. miehen kivekset, 3. sanonnassa: Sill on kiveksed jygied. = Hän kulkee hitaasti, lit. hänellä on painavat kivekset. ☺

kivukas

= kipeä, sairas, kivulloinen, kärsivä

klakattoa

= puhua alituisesti, kalkattaa. Kogo päivän klakatti pagizi.

kloamu

= 1. romu, kama, törky, 2. koni, kaakki, kopukka

klohni

= adj. raskas, kömpelö

kläntšiškö

= subst. ja adj. nyrpeä, tyytymätön, marisija

kläpittšä

= huonokuntoinen olio tai esine

klökiškö

= subst. ja adj. kehno esine tai olio

klökki

= kehno esine tai olio, rähjä, esim. ukkoklökki

kohahtelija

= subst. ja adj. 1. pikavihainen, 2. kerskaileva

kohelma

= sairaus joka ilmenee päänkivistyksenä, pahoinvointina, haukotuttamisena ja kiskotuttamisena

kohinkuvaine

= molemmat ovat yhtä kauniita tai yhtä rumia, sanotaan esim. morsiusparista

kohmiško

= subst. ja adj. 1. köntys, kömpelys, kömpelö, 2. irvileuka, virnistelijä

kohtimieline

= suorasukainen

kohtipakina

= suora puhe, suorat sanat

koiraisa

= koiramainen, kiero, ilkeä, häijy, pahanilkinen, pahankurinen

koirankripa

= syötäväksi kelpaamaton tatti, myös: koiransieni

koiransilmä

= 1. onnettomuutta tuottava katse, paha silmä, 2. pahansuopa ihminen. Hyvä olet koiransilmy! 3. soimaussanana mustasilmäisestä ihmisestä: pikisilmä, nappisilmä

koiranviha

= tav. monikossa, koiran pureman aiheuttama tulehdus

koirikki

= lievähkö soimaussana lasta toruttaessa ☺

kokkoukko

= pieni, köykäinen olento

kolmakko

= subst. ja adj. tollo, tomppeli, tolvana

kolokorvaine

= adj. huonokuuloine

kololuontoine

= tylyluontoinen

koltšakka

= synkän ja vihaisen näköinen

koltta

= 1. rötös, rikos, hairahdus, kolttonen, 2. riita, riidanaihe, 3. joutava ajatus, päähänpisto

kolttaniekka

= subst. kolttosen tehnyt, rikollinen

koltunaperse

= subst. pej. taikuri, velho

kontienperse

= 1. karhun takapuoli, 2. palamatta jääneet puut uunissa: Kond'iemperze pätšiz on, tagahallot palamattah peräs. ☺

kontieperä

= karhujen asuinseutu: še oli oikieta kontieperöä. ☺

kontteikko

= subst. ja adj. maasto: epätasainen, koloinen, kuoppainen

hupsun kopsakka

= subst. ja adj. vähän hupsu, höperö

kopsu

= 1. isku, kopsaus, 2. isokokoinen ihminen tai eläin, 3. vaahto, 4. ryyppy: otammo kopsut täz butilkaizez (pullosesta).

korkiemielelline

= suuruudenhullu, korkealle pyrkivä, korkealentoinen

korkkolättšy

= pej. viina

korvanmakie

= subst. nautinto korvalle, nautinto kuunnella

korvatuisku

= korvapuusti (luunappi); korvarieska = 1. luunappi, 2. korvapuusti (leivonnainen)

korvienhalkoaja

= adj. korvia särkevä

košliško

= subst. ja adj. perättömien tai rivouksien puhuja, rivosuinen

kotieläjä

= subst. ja adj. kotona olija

kotihimo

= koti-ikävä

kotihoppu

= perheriita

kotikana

= leik. kotona pysyttelevä nainen tai tyttö

kotikiuruine

= leik. kielevä lapsi ☺

kotimies

= kotitöiden tekijä

kotiniekka

= subst. ja adj. kotonaolija

kotitapa

= kotoinen oikuttelu. Tyttözen'i kod'itaba jätä kod'ih! = Jätä tyttöseni kotoinen oikuttelu kotiin!

kotivalta

= kotoinen vapaus

kotvattšu

= lyhyehkö aika, hetki, hetkinen

koufeikerättšy

= kova kahvinjuoja

kovakorvaine

= adj. 1. huonokuuloinen, 2. tottelematon, uppiniskainen

kovavattšaine

= adj. 1. lujaluontoinen, luja, 2. kovasydäminen, tyly, julma

kramssu

= subst. loppuun käytetyt vaatteet, kengät jne., käytetään yl. monikossa

krautšakko

= adj. moittiva, morkkaava, juoruileva

kravattielävä

= syöpäläinen

kreäšky

= subst. riidanhaluinen ihminen

kriehhu

= subst. väsynyt, voimaton tai kykenemätön ihminen

kriesakas

= 1. leikkisä, pilaileva, 2. juonikas, oikullinen, omapäinen

krinkiškö

= subst. ja adj. 1. väärä, kiero, 2. vastahakoinen ihminen, juonittelija

kripaherra

= leik. tatinsyöjä

kripakurniekka

= 1. tattikukko, 2. soimaussanana: oled yksi gribakurn'iekku!

kripavuo

= 1. saada paljon tatteja, 2. tahriintua tateista

kroal'etška

= tyhjäntoimittaja, juoruilija, ilkimys

kryhniškö

= subst. ja adj. kumaraharteinen

kräkättšy

= räkättirastas

kränkättäjä

= subst. panettelija

kräytšäkkä

= adj. kitukasvuinen, käytetään yl. puusta

kröhlöi

= subst. röttelö, rähjä

krömpiškö

= subst. ja adj. laiha, sairaalloinen

kuhakka

= riita, temmellys

kuhero

= levoton ihminen, joka ei pysy paikallaan

kuhkutus

= viekoittelu, houkuttelu, kuhtutuslehtüt = mainoslehtinen ☺

kuhmoittoa

= 1. maata vatsallaan, istua pää painuksissa, nököttää, könöttää, murjottaa, 2. kohmettaa, 3. sataa hiljalleen lunta. Nygöi vai kuhmoittoa lundu muale.

kuihakka

= kova, raju, raisu, vauhko, esim. kuihakka ilma, kuihakka hepon'i

kuihakkamielelline

= mieleltään ailahteleva, höpsähtävä

kuivakynsi

= subst. ja adj. saituri

kuivaleuka

= subst. ja adj. pej. laiha, saita ihminen

kukkaheinä

= kukkiva tai suurikukkainen kasvi, esim. kukkaheineä om monda loadua kezäl.

kukkaišikko

= subst. ja adj. 1. kukikas, 2. kukkaisa paikka

kukkeriiku

= lastenkieltä, leik. kukko. Kukkeriiku laulau. ☺

kukkeriikulleh

= nurin niskoin

kukkeriikuu

= interjektio, kukon kiekumisesta. Kukko šanou: kukoriekkuu!

kukkeriukku

= kuperkeikka

kukonsilmät

= sanotaan hämäräsokeutta sairastavan henkilön silmistä: Hänel on kukoinsilmät, n'i midä ei näi hämäris. = Hän on hämäräsokea, ei näe mitään pimeässä.

kukonuni

= hämäräsokeus

kukuška

= 1. käki, 2. marjapiirakka, marjakukko, 3. nuttura. Tukat pietäh kukuškal. Kukuška piälael.

kuljuška

= subst. 1. pääkallo, 2. pej. huono tai rikkinäinen astia

kulkkuhulline

= adj., sanotaan metelöivästä, pahankurisesta lapsesta

kulkuhepo

= kuljeksiva hevonen

kullankarvaine

= 1. kullanvärinen, 2. erinomainen, oivallinen, hyvä. Poiga kullankarvan'i. Se taloin izändy on kullankarvaine, midä vai mened d'ieluo, kai vellaks andau. = Se talonisäntä on hyvänlainen, menetpä pyytämään mitä tahansa, hän antaa velaksi. ♡

kultaine

= 1. kultainen, kullasta tehty, 2. kullanvärinen, kullan tavoin kiiltävä, hohtava, 3. rakas, kallis, kullan arvoinen, ihana, kuldaine = lapsikulta, 4. taitava: Sil rist'ikanzal ol'i kuldaizet käed: kui min l'ienne ruavon ottanuh kädeh, sen terväh luad'i. = Se ihminen oli hyvin taitava käsistään, ottipa hän tehdäkseen minkä työn tahansa, häneltä onnistui se suit sait tehdä. 5. hyvä, hyväsydäminen: Sit taloiz on kuldaized rahvaz: mened, pajistah, gošt'itetah. = Siinä talossa asuu hyvänlaisia ihmisiä: kun menet sinne, siellä puhellaan ja kestitään. 6. kuldaizil sanoil = hyvin hartaasti, esim. taivutella jotakuta. ♡

kultakalaine

= lapsen hellittelynimi ♡

kultakanaine

= pikkutytön tai neidon hellittelynimi ♡

kultakäki

= käen hellittelynimi, kuku, kuku, kuldukägi, helävytä, helei lindu!♡

kulunkullankaunehus

= subst. ja adj. hyvin kaunis ♡

kumartelija

= subst. ja adj. nöyrästi, kohteliaasti pyytävä, kohtelias

kummakas

= 1. kummallinen, ihmeellinen, 2. onneton, pulmallinen, 3. huvittava, leikillinen. Adv. kummakašt' eläy = viettää merkillistä elämää.

kummanalaine

= 1. kummastusta herättävä, 2. mutkikas, pulmallinen

kummapakina

= pilapuhe, leikinlasku

kummittelija

= subst. ja adj. ilveilevä, hullutteleva ihminen

kunnokas

= 1. voimakas, väkevä, 2. kunnollinen, kunnioitusta herättävä, hyväkuntoinen

kunttimuntit

= ryysyt

kuntturehtoa

= kuhnustella, köntystellä, kompuroida, työskennellä hitaasti

kuohakka, kuohakko

= adj. 1. kuohkea, pehmeä, 2. leivästä: hyvin noussut, 3. äkkipikainen, 4. huikentelevainen, 5. sää: sateinen ja tuulinen

kuokankolkkajaiset

= perunannoston lopettajaiset ☺

kuoleksennella

= tehdä kuolemaa, olla kuolemaisillaan; sanonnassa: itköy kuoleksendelou = itkee hillittömästi; kuoleskentelija = subst., kuolemaa tekevä, kuolemaisillaan oleva

kuolevuksissa

= näännyksissä, kitumassa

kuolla

= 1. kuolla, 2. mennä tainnoksiin, pyörtyä, esim. šen (lapsen) ku šain, itše kuol'in. 3. kasveista: lakastua, kuolla, 4. ilman muutoksista: vars. pakkasen lauhtumisesta: Ilma kuoloobi. Pakkaine kuol'i.

kuorepersiessä

= helmat vyötäisille nostettuina. On eläjez elämisty, kuoreperzies kävelemisty. = ~On paljon huolta ja kiirettä.

kuormalline

= adj. raskaana oleva

kupero

= subst. vitkastelija, kuhnus

kuppelikko

= mättäikkö, kumpuileva, kumpareinen maa

kupsutella

= kulkea hitaasti, esim. astuo kupsuttelin.

kurakopra

= subst. ja adj. kömpelö, taitamaton

kurjaillakseh

= valittaa köyhyyttään. Kurjaileh kävelöy kyleä myö. = ~Kulkee kylillä valittelemassa köyhyyttään.

kurjastoa

= elää puutteessa, esiintyä hyvin köyhänä. Se tyhjeä kurjastau, kävelöy leväl'l'izet kengäd jallaz. =~Hän elää hyvin köyhää elämää, kulkee rikkinäisissä kengissä. leväl'l'izet = rikkinäiset

kurjemisilleh

= muuttua kurjaksi. Kurjemizilleh on eloz. = Elämä on kurjistumassa.

kurkinmurkilleh

= nurin niskoin. Kurkimmurkilleh men'i pordahiz alah.

kurrittoa

= 1. kurnuttaa (sammakko), 2. kehrää (kissa), 3. sanonta: astuo kurrittaa = astua verkkaan, viivytellen

kurtšiško

= subst. ja adj. 1. ryppyinen, kurttuinen esine, tav. vaatekappale, 2. laiha ihminen, 3. väsynyt tai ärtyisä ihminen. Olen väzynyh ku kurtšiško.

kuru

= subst. 1. pej. joutava leikki, touhu, toimi, 2. huvit, kemut, 3. kumu, kolina, 4. iso kulkunen

kurva

= huonomaineinen nainen, huora

kusijorma

= subst. pej. vuoteenkastelija

kusikukkaro

= virtsarakko

kusiloukko

= 1. virtsa-aukko, naisilla, 2. kark. vastenmielinen miniäehdokas

kusilukoi

= subst. pej. 1. vuoteensa kastelija, 2. lörpöttelijä, 3. malttamaton

kusiläjä

= talven mittaan portaiden viereen vedenheittoaikaan muodostuva jääkasa

kusipiššali

= subst. 1. penis, 2. pej. vuoteensa kastelija, 3. henkilö joka usein virtsaa

kusittša

= subst. ja adj. 1. hevonen joka vihoissaan on kova kusemaan, 2. vuoteenkastelija, 3. henkilö joka virtsaa usein

kusnata

= seurustella sopimattomasti, kevytmielisesti. Yöjalgazis kävelläh guznatah.

kušopa

= subst. vallattomat, sopimattomat huvitukset

kut'katakseh

= 1. lähennellä sopimattomasti, 2. hummata, lorvailla, kuljeskella joutilaana

kut'kettoa

= 1. kurnuttaa: sammakko; kotkottaa: kana; kikattaa: nakroa kutkettau, 2. kutsua koiraa tai kanaa sanomalla kut-kut, 3. tehdä jotakin herkeämättä. Viinoa juou kut'kettau päiväd. = Juo viinaa päivät päästään. 4. liehitellä, hakkailla. Illat kut'kettau briha tytöz ymbäri. = ~Nuori mies liehittelee tyttöä illat pitkät.

kut'kunvarattšu

= subst. ja adj. herkästi kutiava, kutitusta arasteleva

kuttie

= 1. elää kevytmielisesti, hillittömästi: elämöidä, hummata, huorata tms., esim. viinoa juou kut't'iu. 2. tehdä kovasti, nopeasti, ylenmääräisesti. Kut't'i hebuo ajoi, kai hebo on hiez.

kutušši

= subst. pej. hidas ja lihava ihminen

kut'vana

= 1. resuinen vaate: Kudvanois kävelöö. 2. resuinen ihminen, esim. tytön kutvana

kuuntelija

= subst. ja adj. 1. kuuntelija, 2. tottelevainen, kuuliainen, käske hot puuh, ga sinne menöy, moin on kuundel'ii. 3. palvelevainen, kohtelias, esim. jokahista vaz on kuundel'ija. = Jokaista kohtaan on kohtelias. 4. palvelija. Kaks kuundel'ijoa on taloiz.

kuvattelus

= 1. hulluttelu, ilveily, esim. heitä kuvatteluz! 2. teeskentely

kuvokki

= subst. 1. kudottu vaate, esim. omoa kuvokkii om paidu = paita on omakutomani. 2. kuv. itse sepitetty juttu, valhe: se on siun kuvokkie! = Se on sinun sepittämääsi! Tozi oloz on, ei ole omoa kuvokkii! = Asia on totta, ei ole itse sepittämääni!

kuvottšu

= adj. ahkera kutoja

kyhnikkä

= subst. hidas, veltto ihminen

kykrytysroaje

= subst. kyykyssä tehtävä työ

kylmäine

= subst. ja adj. pieni pakkanen, yökylmä

kylmäkieline

= adj. 1. kankeakielinen, 2. harvasanainen

kylmäntuska

= palelemisen aiheuttama jomotus sormissa tai varpaissa

kylmänvihakka

= adj. tuulesta: purevan kylmä

kylvettšy

= adj. innokas kylpemään tai uimaan

kyläkälättšy

= subst. pej. ahkera kyläilijä, kylänluuta, juorujen levittäjä ☺

kymyritšakka

= mäkärä, polttiainen

kypö: kybö kylläl

= yllin kyllin. Ihan on kybö kylläl (ruokaa); kybykylläl on t'irpamištu = yllin kyllin on sietämistä

kyrpäkerättšy

= subst. siveetön nainen

kyršši

= 1. penis, 2. soimaus- ja kirosanana: oled aiga kyršši!, 3. pienikokoisesta: akkukyršši

kysyttšy

= subst. ja adj. kova kysymään, pyytämään

kytšä

= subst. 1. huonoista, kuluneista, tylsistä kapineista: kulu, hylky, rysä, 2. pienestä, mitättömästä ihmisestä

kytšäkkä, kytšäkkö

= subst. ja adj. 1. saamaton, hidas, laiska olio, 2. huono, kulunut tai tylsä kapine, 3. lyhytkasvuinen, pieni ihminen, 4. kyyryssä tai kyykyssä oleva

kyynälikäs

= herkkä itkemään

kyynälys

= kyynelten jäljet kasvoissa

kyökkä

= subst. huono esine, esim. kirveskyökkä, vikatehkyökkä

kyöšnä

= subst. pej. iso ja ruma esine tai olio, esim. akkakyöšnä

kyöstö

= subst. ja adj. ruma, kömpelö, saamaton, typerä olio

kähermä

= 1. ahdinko, 2. tungos, 3. riita, tappelu

käköinpalaine

= aamulla ennen ulosmenoa syötävä suupala ☺

källeröine

= karhun hellittelynimi, mesikämmen källeröini, kaun'is karvakulleroin'i ♡

kämpiškö

= subst. ja adj. laiha, ruma, kuivunut, huonosti tehty tms. esine tai olio, esim. akkakämpiškö. Kengäd on kämpišköt.

känkiškö

= subst. ja adj. suurikokoinen tai vastahakoinen ihminen, esim. akkukänkiškö

känkkyrä

= subst. ja adj. 1. käkkyrä, väärä, kiero, 2. ruma ihminen

käntšiškö

= subst. ja adj. vastahakoinen tai riitaisa henkilö. Moine on käntšiškö, ei sovi kenen kera.

käntšäkkä, käntšäkkö

= adj. juonitteleva, vastahakoinen, pahansuopa

käntti

= subst. kömpelö ihminen

käpyšši

= subst. heiveröinen lapsi

kärhiškö

= subst. ja adj. kiivasluontoinen, topakka ihminen

kärhäkkä, kärhäkkö

= adj. 1. oksikas, 2. kiivas, äkäinen, topakka, vastahakoinen

kärhäpeä

= subst ja adj. pörrötukkainen

kärpäisenkyrpä

= pej. pienikokoinen, mitätön olio. Ukko on kui kärbäzenkyrbä.☺

kärpäperse

= subst. ja adj. kiimainen, siveetön ihminen

kärtšiškö

= subst. ja adj. äkäpussi, kärttyinen, riitainen

kärtšäkkä

= adj. 1. kärttyinen, äkäinen, riidanhaluinen, 2. mutkainen, väärä

kärähikkö

= subst. ja adj. 1. paikka, jossa on paljon oksikkaita latvuksia, 2. tiheäoksainen metsä, 3. oksikas

käsikukka, käsikukkaine

= lapsen hyväilynimi ♡

käsileipä

= ensi hätään leivottu leipä

käsimies

= henkilö, jonka hallussa ovat talon avaimet tai rahat, uskottu mies, myös: käsiniekka, mutta käsiniekka merkitsee myös: kovakourainen henkilö

kätšmänenä

= subst. suuttunut

köhly

= adj. kömpelö

köhläkkö

= adj. kömpelö

köhlö

= subst. ja adj. kömpelö, kömpelörakenteinen

köhmiškö

= subst. ja adj. kömpelö, kankea, jähmeä

köhmäkkä, köhmäkkö

= adj. kankea, jäykkä, kömpelö, hidas, saamaton, kömpelötekoinen, esim. köhmäkät käet

köhmäsuu

= subst. ja adj. irvisuu

kömpiškö

= subst. ja adj. köntys, kompura, kömpelö

kömppi

= subst. ja adj. kankeajalkainen

kömssäkkä, kömssäkkö

= adj. kömpelö, hidas, raskastekoinen. Kömssäkkä on juoksemah hebo.

köntti

= subst. pej. kömpelö tai epäsiisti ihminen

köppelö

= subst. ja adj. 1. kömpelö, hidas tai saamaton ihminen. 2. vastasatanut lumi: köppelö/ köppelölumi

körhäkkö

= adj. 1. ääni: käreä, karhea, möreä, 2. nenä: suuri, pitkä, 3. tukka: pörröinen

körri

= subst. ruma, rääsyinen ihminen

köšnänenä

= subst. ja adj. 1. suuri, leveä nenä, 2. isonenäinen

kötšäkkä, kötšäkkö

= adj. 1. rosoinen, rupinen, kovettunut, 2. laiskanlainen, vastahakoinen

kötšökreäni

= subst. joutavan inttäjä

köttö

= 1. subst. jäkälien, heinien tai turpeiden säilyttämistä varten kyhätty pieni varastohuone, 2. subst. ja adj. köntys, kömpelö

kötöhmö

= subst. pej. liian lämpimästi pukeutunut

köyhäkkä, köyhäkkö

= adj. 1. pöyheä, kuohkea. Heinät köyhäkät oldih. 2. kerskaileva. Köhähteleh, köyhäkk on.

lahnattšu

= subst. 1. melko suuri lahna, 2. leveäselkäinen ihminen

laiskapeä

= subst. ja adj. 1. laiska. Oletto nygöi laškatpiät kaikin, etto haravoitše. 2. huonokasvuinen tai mitään kasvamaton kohta. Mettšä on laiškapeälöil.

laiskuskotva

= lepohetki. Laškuskodviz ištun, laškuttu piän.

laivakka, laivakko

= adj. 1. tuulesta: vieno, lempeä: laivakka tuul'i, 2. kivusta, särystä: lievä: laivakko kivistyz

lakovaris

= kiertoilmaus huonoryhtisestä: Elä issu aina kul lakovaris kryhnälläh! ☺

lapalivo

= adj. ja subst. ilkeä, juoruileva ihminen. Kyllä on koko lapal'ivo!

lappalaisorava

= valkea orava

lauhakka, lauhakko

= adj. 1. säästä: lauha, tyyni, 2. kosteahko, 3. pehmeä, taipuisa, esim. lauhakka kengä, 4. ruoasta: maukas, 5. ihmisestä: lempeä

laukkuniekka

= ihminen jolla on laukku

lauluperse

= subst. ja adj. pej. innokas laulaja ☺

leheroittoa

= puhella iloisesti

lehesmettšä

= subst. lehdessä oleva metsä

lehmus

= subst. pej. laiska ja lihava nainen

lehtirepo(i)

= subst. hyväntuulinen, ystävällinen ihminen ♡; käytetään toisinaan myös näennäisesti ystävällisestä tai hyväntuulisesta

leiletteä

= kulkea vauhdikkaasti tai vaivattomasti, esim. juoksoo leiletteä.

leipähepo

= viljalla syötetty hevonen

leipäkieli

= 1. puhumattomalle: onhan leibäkiel'i, mintäh et pagize? = Oletpa vaitelias, miksi et puhu? 2. onhan leibäkiel'i = osaahan (lapsi) pyytää leipää

leipäkirppuine

= leivänmuru, pieni leipäpala

leipäkostja

= subst. 1. pitempiaikainen, syötettävä vieras, 2. vieras, jolle riittää arkinen kestitys, vrt. piiroakostja = lit. piirasvieras eli vieras jolle ollaan vieraanvaraisia, mitä ilmeisimmin tarjoamalla jotakin piirakkaa, heh! ☺

leipäpereh

= paljon leipää kuluttava perhe

leipätovarišša

= leik. yksissä ruuissa oleva, tav. viitataan vaimoon, voidaan käyttää myös anteliaasta naapurista: sil susiedal (naapurilla) on leibeä, se om miun leibydovariššu (häneltä saan leipää). "leipätoveri"

leiväkäs

= adj. 1. viljasta: hyväteräinen, suurijyväinen, 2. vuodentulosta: hyväsatoinen, runsas, 3. talosta, jossa on viljaa riittämiin, varakas, 4. maaperä: viljava

lellarsuo, sanonnassa: käzi lellarzui

= lakkasi tuottamasta onnea (esim. kaupoissa)

lellartoa

= aiheuttaa sairautta kehumalla

lelletteä

= työskennellä laiskasti ja veltosti, liikkua laiskasti ja veltosti koska on ylipainoa

lemakka

= subst. tunkkainen, ummehtunut huoneilma

lemejikkö

= subst. ja adj. vetinen, upottava paikka

lemmekäs

= adj. 1. seksuaalisesti puoleensavetävä, 2. viehättävä, miellyttävä, 3 arvostettu, hyvämaineinen, esim. lemmekäs tyttö, lemmekäs taloi. 4. menestyvä, menestystä tuova: sen käz on aiga lemmekäz.

lemmenlehti

= 1. onnea tuottava vastan lehti lemmennostotaioissa, 2. kiertoilmaus puhuttaessa tytön seksuaalisesta viehätysvoimasta: lemmenlehti lekahtaa = tytöstä tulee puoleensavetävä, 3. havupuusta löydetty onnenlehti

lemmennosto

= tytön seksuaalisen viehätysvoiman lisääminen taikakeinoin

lemmensorranta

= tytön viehätysvoiman vähentäminen taikakeinoin

lemmetöin

= 1. jolta puuttuu seksuaalinen viehätysvoima. Tytt on hyvä ga lemmetöi on. = Tyttö on hyvä, mutta ei puoleensavetävä. 2. tuottamaton, hyödytön. Se on torgoovoil lemmetöi aigu, ostajoa ei nävy n'i kedä. = On kauppiaalle huono aika, ei näy yhtään ostajaa.

lempilintuine

= tytär, hellittelynimi ♡

lempivasta

= vasta, jolla kylpeminen lisää viehätysvoimaa

lentelijä

= 1. lentokykyinen. Jo on l'innul lendel'ii poigaine. 2. liian usein kylässä käyvä. Kyläz lendel'ijäd ollah tyttäred. ☺

lentopiru

= nopeasti kulkeva. Ku lendopiru vaim mänöö. ☺

lentäjähiiri

= yölepakko

lentäjäorava tai lentelijäorava

= liito-orava

lentäjäpoika

= lentokykyinen linnunpoika ☺

lepakka, lepakko

= adj. puhelias, kehuskeleva; lipevä

lepakoija

= liehakoida, mielistellä

leppätšiutšoihut

= leppälintu

lepru

= subst. 1. lörpöttely, joutava puhe, 2. lörpöttelijä, joutavan puhuja. Se lebru vai kus kävelöy, kai sanelou. = ~Kävelipä se lörppö missä tahansa, niin suu vain käy.

lepukka/ lepukkaine

= subst. vallaton tai pieni tyttö, letukka

lertšukka

= subst. 1. pienikokoinen ihminen 2. lapsi

leukapaikoissa

= pää (leuka ja posket) huiviin käärittynä (esim. kylmän tai hammassäryn takia)

leviekäpälä

= kiertoilmaus: karhu. Mytkyks (=liikkumattomaksi) pidäy heitteäkseh moah, sid ei leveikäbäl koske.

levieperse

= subst. ja adj. 1. leveätakamuksinen, 2. kiertoilmaus: lude

leviepöttšö

= subst. ja adj. 1. pej. isomahainen, 2. iso ahven

leyhkiemieline

= löyhämielinen, vähämielinen

leyhkiepakinaine

= 1. kerskaileva, 2. lempeä, ystävällinen

leyhkäjä

= subst. ja adj. kerskaileva

leyhkättšy

= adj. kerskaileva

leyhäkkä, leyhäkkö

= adj. 1. konkr. epämukavan väljä, esim. vaate, 2. abstr. altis, helläkätinen; tuhlaavainen; antelias. Leyhäkkä on, ei yksin kouffie juo. = On antelias, ei juo yksin kahvia. Löyhäkäst'i pideä eloloi. = On tuhlaavainen omaisuutensa suhteen.

leyhäpakinaine

= perättömiä puhuva

leävälintu

= myt. pieni eläin jonka uskotaan piileksivän navetassa ja vahingoittavan lehmiä

leäväsieni

= kiertoilmaus: virnuilija

liekassuksissa

= iloissaan, riemuissaan

liekastuo

= 1. säästä, taivaasta: kirkastua. Taivaz l'iekastui vihman jällel. = Taivas kirkastui sateen jälkeen. 2. ilahtua, riemastua. Laps nägi omii, ga liekastui. = Lapsi näki omaisiaan ja ilahtui.

liemiškö

= subst. ja adj. raukeasilmäinen

lierikki

= subst. 1. suuri, pyöreä esine. On hattu aiga l'ierikki. 2. kiertoilmaus: penis

lietailehtoa

= tätä verbiä käytetään turhanpäiväisestä kulkemisesta

lievonlauta

= subst. epärehellinen, juoruileva ihminen

lihamätyšši

= subst. pej. lihava

lihanpitäjä

= subst. ja adj. lihavana pysyvä

lihavikko

= adj. kasvillisuudesta, maaperästä: lihava, rehevä

liika

= adj. 1. ylimääräinen, tarpeeton, turha, 2. tavallista runsaampi tai suurempi, liian suuri tai runsas, moni, usea, 3. joutava, sopimaton, paha, 4. pariton, 5. kuolemasta: ennenaikainen, luonnoton: l'iika šurma.

= subst. 1. se mikä on liikaa, ylimääräistä, tarpeetonta tai turhaa: L'iika pois! Pidäz ostoa piroškad (pikkuleipiä). - Ned on l'id'd'ad (turhaa ylellisyyttä); koivun l'iika = kääpä koivussa. 2. enin osa, enemmistö. L'iiga paistah tyhjeä kui totta. = Enimmäkseen puhelee valhetta kuin totta. 3. se, mikä on joutavaa, pahaa, vahinko, esim. L'iiga on suus. = Puhut joutavia. 4. taikavoimin aiheutetuksi uskottu kipu.

liipoilintu

= perhonen

liipukka

= perhonen

liittohevonhäntä

= subst. pej. asiaankuulumaton, ulkopuolinen

lilliškö

= subst. ja adj. hemmoteltu lapsi, lellikki

limeijä

= nukkua pitkään

linnukas

= paikka jossa on paljon lintuja,esim. l'innukaz rieme = runsaslintuinen räme

linnukkaine

= 1. pieni lintu, 2. perhonen ♡

linnunhäntä

= linnunpyrstö

linnunkiima

= soidin

linnunmaito

= sanotaan jostakin olemassa olemattomasta herkusta. Hod ol'izin kyzynyh l'innunmaiduo, ga i sidä ol'iz andanuh. = Jos olisin keksinyt pyytää linnunmaitoa, niin sitäkin olisi antanut. L'innummaiduo vai ei ole, muudu kaikkie suau meän laukaz. = Vain linnunmaitoa ei ole, kaikkea muuta puodistamme kyllä saa. Usein sanaa käytetään yhdessä siansarvien tai siansarvisten lusikoiden kanssa, merkityksenä: mielikuvitukselliset, mieluisat asiat, joita ei ole olemassakaan, esim. Linnummaidoa da potšinsarvie e ole myödäviä, muudu löydyy kaikkie. = Linnunmaitoa ja siansarvia ei ole myynnissä, kaikkea muuta kyllä löytyy.

linnunmieli

= viekkaus, oveluus

linnunnenä

= 1. linnunnokka, 2. ilmansuunnasta: etelä/ lounas, esim. l'innunnenäs tuulou = etelässä/ lounaassa tuulee

Se kieldy soittau kui l'indu.

= puhuu sulavasti

no jo šie l'innun toit!

= Sanotaan, kun joku tuo huonon hevosen. ☺

lintuniekka

= subst. 1. linnustaja, 2. kiertelevä lintujen ostaja

lintušikko

= subst. ja adj. paikka jossa on paljon (riista)lintuja

lipakeh

= subst. lipevä, epäluotettava ihminen

lipetti

= subst. 1. silmiään räpyttelevä, 2. lörpöttelevä lapsi, 3. pakoon lähtemistä tarkoittavassa sanonnassa: ottipa še l'ipet'in!

lipiekielelline

= adj. liukaskielinen, sujuvasanainen

lipikusna

= subst. ja adj. 1. kevytmielinen, imarteleva; 2. vetelys

lippusilmä

= subst. ja adj. silmiään räpyttelevä

lipsuvittu

= pej. huora

litikka

= lutikka-sanan soinnuttelupari

litšku

= loukku

liuhalleh

= irvessä, irvellään, virneessä, suu on l'iuhalleh

liuhuta

= 1. nauramisesta: irvottaa, virnottaa: Nagroa l'iuhuoo. 2. soutaa verkkaisesti: Soudoa l'iuhuoo venehel.

liuku

= 1. loivasti viettävä, 2. lievästi kaareva, loiva, 3. liukas, luistava, 4. säästä: lauha, leuto, 5. ihmisestä: sävyisä, tahdikas

liuru

= adj. ystävällinen, iloinen

liuruta

= 1. puhua ystävällisesti, iloisesti, 2. kyläillä alituisesti, sopimattomasti, 3. soutaa verkkaisesti

livuttoa

= 1. panna alulle, antaa tai panna vauhtia, kiihdyttää. 2. yllyttää, innostaa, saada innostumaan; piristää. Kouffi kielen l'ivutti leblettämäh. 3. liioitella, suurennella. Paginoa l'ivuttoa ei pie.

liyhiškö

= subst. ja adj. nauru- tai irvisuinen

liykie

= 1. loiva, 2. liukas, luistava, 3. säästä: leuto, lauha, 4 ihmisestä: puhelias, ystävällinen

loahiško

= subst. ja adj. 1. kuhnustelija, 2. joutavien puhuja

loajintahine

= 1. adj. tehtävä, tehty, jonkun tekemä, 2. subst. ja adj. taikakeinoin aiheutettu (tauti)

loamakko

= subst. ja adj. lihava ja lyhyt ihminen

lohakko

= adj. suuri ja lihava ihminen

lohiško

= 1. kulunut tai lahonnut esine, esim. venehlohiško, 2. raihnas, kivulloinen ihminen; tohelo pää: peälohiško: peälohiško om paha, ei muissa n'i midä.

lohissa

= nauraa tai puhua äänekkäästi

lohmu

= 1. isku, kolahdus. Piäh kun lohmun annan, kyllä kuulet sanan! 2. paksu ihminen tai esine, esim. akan lohmu, koivun lohmu.

loho

= subst. raihnas ihminen, huonoksi kulunut esine, esim. akkuloho = raihnainen akka

lollokkaine

= subst. eräs pieni kala, kalanpoikanen ♡

lolotti

= subst. kovaäänisesti ja nopeasti puhuva

lomkka

= 1. suuri pala, kimpale, esim. leibälomkka, 2. vanha ihminen tai kelvoton kapine, 3. (kiven)louhinta

lompottoa

= kiehua kovasti, puhua kovasti, porista. Paissa lompottaa = puhua pälpättää.

lomukala

= arvoton pikkukala

lonkiško

= 1. subst. ja adj. henkilö, joka istuu, makaa tms. jalat harallaan, 2. kiertoilmaus: vulva

lontokka

= subst. lihava takapuoli. Perzelontokka on levie.

lopputšakka

= subst. hyttysajan loppupuoli, kesän viimeiset hyttyset

loppuvero

= jälkiruoka. Alguvero on ahvenkalaz, keskivero keitimpiiroaz, loppuvero kiissel'iz.

loppuvuosi

= 1. vuoden loppupuoli, 2. viimeinen elinvuosi

lopuška

= 1. subst. jäännös, loppu, 2. adj. jäljelle jäänyt, loppu-. Ota täs lopušku leiby.

lorpottoa

= puhua perättömiä tai joutavia, lörpöttää. Kaikkie tyhjeä lorpottav vahnu starikkaine. = Kaikenlaista joutavaa lörpöttävä vanhus.

loškuttaja

= adj. pakkasesta: paukkuva

lotorkka

= subst. ja adj. lörpöttelijä

lotška

= subst. suurikokoinen, ruma ihminen tai eläin

louhita

= syödä rouskuttaen, ahmien. Karhu syöö louhioo.

luikiško

= subst. ja adj. 1. laiha, pitkäkaulainen, 2. irvileuka, naurusuu

luikkari

= subst. veijari, lurjus

luima

= subst. kömpelö; silmät puoliummessa kulkeva

luimakorva

= subst. ja adj. korviaan luimisteleva hevonen

luimiško

= subst. ja adj. 1. korviaan luimisteleva hevonen, 2. vihainen, juro ihminen

luisu

= adj. soimaussana: 1. nahjus; 2. lörppö

luklettoa

= 1. lintujen ääntelemisestä: Metšäz l'induized vai luglettau, kevät tulou. 2. lapsen viihdyttämisestä; lepertelemisestä: Pagizou luglettau lapsien kel. 3. sujuvasta, vaivattomasta tekemisestä: veneh myödäzeh vai menöö luglettaa.

lumikuu

= (runsas)luminen kuukausi

lumipöpökkäine

= luminen ihminen

lumišikko

= subst. luminen paikka

lumisilla

= lumisotasilla, lumizil ollah; myös: lumituiskuisilla ollah

luntiško

= subst. ja adj. pej. 1. lihava, kömpelö, 2. huonoissa vaatteissa kuljeskeleva

luonnokas

= adj. 1. halukas, innokas; 2. rohkea; 3. topakka; 4. vihainen

luukukko

= nyrkki, jossa peukalo pistää esiin etu- ja keskisormen välistä; tällaisen näyttäminen on karkea solvaus

luumettšä

= kiertoilmaus: hampaat ☺

lyhytmieline

= adj. 1. vähäjärkinen, 2. huonomuistinen, 3. pian leppyvä

lyhyttuumaine

= ajattelematon, haihatteleva

lykky

= onni, menestys. Onni tuntuu olevan aina saavuttamattomissamme, aiheesta voidaan hieman turhautuneena sanoa: Ei ole oza ostamoin'e, lykky tiel löydämöin'e. = Ei ole onnea ostaminen, eikä tieltä löytäminen.

lykkykotva

= onnekas hetki

lykkymieline

= oikukas, ailahteleva

lykykäs

= 1. onnekas, hyväonninen, 2. ihminen, asia tai esine, jonka uskotaan tuottavan onnea

lykyttömys

= huono onni tai huono menestys. Lykyttömyz om minul d'ieloloiz. = Minulla on asioissa huonoa onnea. Onni ei ole ponnisteluissani puolellani.

lyyli

= 1. hyvä tai huono onni; kohtalo, sattuma. Huono l'yyli. 2. maan hyvä tai huono kasvuvoima, 3. keino, konsti, 4. syy, vika, veruke. Lykkeää lyylen toizen peäl. 5. vaikeus, pula. Olempa kovašša lyyleššä kun akka kiruou.

lyylitteä

= 1. hellitellä, hemmotella, houkutella, mielistellä, lepytellä, suostutella. Lyylitä lastu! 2. kiehtoa. Se n'eid'ine mielen lyyl'ittäy. = Se neitonen kiehtoo mieltä. 3. tuoda onnea: tämä d'ielo minuu lyyl'ittäy. Tämä asia tuo minulle onnea.

lyökšötteä

= 1. olla lihavana, leveänä, laiskana tai rempallaan, 2. retkottaa, liikkua veltosti

lähentämieli

= lähtöaie, lähtöhalu

lähtemättömys: sanonnassa: Minul on nygöi lähtemättömyz.

= Minun on nyt mahdoton lähteä.

läksinlounat

= hautajaisateria, myös: lähentälounat

lämsiškö

= subst. ja adj. 1. veltto, voimaton ihminen, 2. väljä vaate tai jalkine, esim. lämsiškökengäd.

lämssytteä

= 1. sanotaan veltosta, laiskasta, vastenmielisen näköisestä tekemisestä tai liikkumisesta, esim. Leugoi lämssyttäen syöö. Kävelöy lämsyttäy. 2. sanotaan joutavasta, turhasta puhumisesta: Pagizoo lämsytteä.

läntiškö

= subst. ja adj. 1. känttyrä, käppyrä, käppyräinen, 2. veltto, väsynyt, 3. riitainen, eripurainen

läntšäkkä, läntšäkkö

= adj. 1. kurainen, likainen, 2. heikko, veltto, 3. riitaisa

läperöhäntä

= subst. ja adj. kiertoilmaus lampaasta

läyhiškö

= subst. ja adj. 1. nauru- tai irvisuu, lörpöttelijä, 2. vulva (kiertoilmaus)

läyhäkkä, läyhäkkö

= adj. 1. astiasta: matala, laakea, 2. ihmisestä: hölöttävä

läyhäsuu

= subst. ja adj. hölöttävä

löhiškö

= subst. ja adj. 1. ränsistynyt esine, 2. kömpelö, raihnainen ihminen tai eläin

löhmäkkä, löhmäkkö

= adj. kömpelö, veltto

löhö

= 1. kulunut, ränsistynyt esine; 2. huonokuntoinen eläin; rähjä; luuska, esim. kengälöhöt, hebolöhö, venehlöhö

lökköpeä

= subst. ja adj. 1. suuripäinen, esim. lökköpeäkala, 2. soimaussanana saamattomasta tai huonomuistisesta

löllö

= subst. 1. tollo, tomppeli, 2. tutti

löllöilökki

= subst. hellittelevä soimaussana lapsesta

löllötti

= subst. kovaääninen

lömiškö

= subst. raihnainen ihminen tai huonokuntoinen esine

lömssy

= subst. 1. lihava, kömpelö ihminen, 2. huono kenkä

lömssäkkä, lömssäkkö

= adj. 1. ihmisestä: kömpelö, raskasliikkeinen, 2. esineestä, tav. jalkineesta: epämukava, raskas

löpšöivesi

= vesi jossa elää sammakoita

löriškö

= subst. ja adj. lörppö

lörissä

= 1. vedestä: juosta, lorista, liristä, 2. kellon kalkattamisesta, kilisemisestä, 3. kovalla tai karhealla äänellä tai herkeämättä puhumisesta, lörpöttää, juoruta

lörpäkkä, lörpäkkö

= adj. 1. äänestä: karhea, römeä, 2. rivo, rääväsuinen

löšši

= subst. 1. rikkinäinen esine, 2. raihnainen ihminen, 3. kimpale, esim. l'ihalöšši, 4. lihava ihminen, esim. akkulöšši.

lötkötteä

= velttona, laiskana olemisesta, lötköttää, rehjottaa, rötköttää. Magoau lötkötteä.

lötökkäine

= sammakko. Lötökkän'e šittuu. = Ei ole kalaonnea. Sammakko vie pyyntionnen kalamieheltä, joka ei ole saanut kalaa ennen kuin sammakko alkaa keväällä kurnuttaa. Lit. sammakko paskantaa. ☺

löylykäs

= hyvälöylyinen

mahakas

= 1. isomahainen, 2. raskaana oleva, myös mahan ker = raskaana

mahapryökki

= subst. pej. iso maha

mahavuo

= 1. saada mahansa täyteen, 2. tulla raskaaksi

mairikki

= lehmän hellittelynimenä ♡

mairis

= vars. lapsesta: armas, kallis

makieperse

= subst. ja adj. 1. herkkusuu, 2. haureellinen, esim. magieperze akka ☺

makiesuu

= subst. ja adj. herkkusuu

maklakka

= subst. ja adj. 1. keinottelija, huijari, viekas, ovela, 2. keskenkasvuisesta pojasta: nallikka, nappula

makliško

= subst. ja adj. mielistelijä, liehittelijä

maksamatoin

= 1. joka ei maksa, maksamaton. Häi on vellam maksamatoi. = Hän ei maksa velkaansa. 2. arvoton. Sem palkan häi om maksamatoi. = Hän ei ole sen palkan arvoinen.

malliško

= subst. ja adj. 1. tollottaja, töllöttäjä, 2. suurisilmäinen

mallukka

= subst. lihavahko ihminen, pullukka

marjaniekka

= subst. marjanpoimija tai marjanmyyjä

marmatti

= subst. marisija

masurniekka

= subst. 1. lurjus, roisto, 2. petkuttaja, veijari

matinkirkuja

= subst. ja adj. kova kiroilija, myös: adj. matinkirruttšu; subst. ja adj. matinpanija

matinpanenta

= kiroilu, noituminen, sadattelu, myös: matinpano

matkahepo

= matkahevonen, matka-ajossa väsynyt hevonen

matkajalka

= tav. käytetään monikossa; paljosta kävelystä väsyneet jalat tai kuntoutuneet jalat, matkujallad on väzynnyöd

matkakala

= vaeltava kala

matkakamssu

= matkatavara

matkanhimo

= matkakuume, matkustushalu

matkaorava

= vaeltava orava

matoine

= 1. mato, toukka, 2. pieni käärme, 3. loukkaavasta puheesta: siul on madon'i kielen ladvas, pidäiz leikata. = lit. Sinulla on kielenpäässä käärme, pitäisi leikata (kieli).

matoišikko

= subst. ja adj. paikka jossa on paljon käärmeitä

maukkupöttšö

= subst. ja adj. isomahainen ihminen

mauratus

= marina, murina, marmatus

mavonpesä

= 1. käärmeenpesä, 2. kiertoilmaus: riitainen joukko tai perhe

mavonsikivö

= 1. käärmeensikiö, 2. lievä soimaussana: On kui mavonsigivöt, ylen om pahad lapset.

mehakka

= adj. mehevä, mehukas, vetevä, esim. mehakat pilvet, esim. piirakoista: siel ol' vot piiroat mehakat.

mehjus

= subst. 1. vetelä ja kömpelö ihminen, 2. nahjus

meijänkieline

= adj. samaa kieltä puhuva

meitöin

= meille kuulumaton, meistä riippumaton, poissa ollessamme tapahtunut. Meitöi d'iel ol'i, emmo nähnyh. = ~Asia on tapahtunut poissa ollessamme, emme nähneet sen tapahtuvan. Myös tapa sanoa: Meillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

merenemä

= subst. epätavallisen suuri ihminen, eläin tai esine. Kun on hyvin šuuri ta lihava n'in šanotah jotta on kum merenemä! Peldo on suuri kui merenemä. Hebo on suuri gu merenemä.

mesikieline

= makeileva, makeasanainen

mesinenä

= subst. ja adj. räkänokka

mesivero

= subst. hyvä ruoka; mesi = hunaja

metšänjuoksija

= subst. myt. piru, paholainen

metšänkattila

= kirosanana: helvetin-, hornankattila, sanonnassa: metšänkattilah mendäheze d'ielot kai. = ~Kaikki asiat menivät päin helvettiä.

mettšimys

= subst. ja adj. lehmä, joka ei hakematta tule metsästä kotiin, vrt. kališko, koliško = eläin joka ei löydä itse kotiin (paikkaan ei sinänsä oteta kantaa)

N'i mettšiä häi ei tiijä!

= Sanotaan täysin tietämättömästä. Ei tiedä edes metsiä, heh ☺

mettšäelävä

= subst. karhu

mettšähäkki

= karhu

mettšäkala

= 1. metsälammen kala, 2. kiertoilmaus sienistä ja muista metsän antimista, esim. Mettšäkaloa pideä talveks suolata. (tark. sieniä) Mettšykaloa pidäy kerätä talvekse. (voi viitata sieniin tai marjoihin)(Asiayhteydestä selviää, mistä antimesta on kulloinkin kyse.)

mettšäkana

= 1. metsäkana, riekko, 2. lievänä kirosanana: Mettšikana! = Voi hiisi! 3. Soimauksena: Mettšykana ku pahoi men'i d'ielot! = ~Piru vieköön, kun asia menivät päin prinkkalaa! ☺

mettšäläine

= subst. 1. lievähkö kirosana: hittolainen, 2. karhu

mettšäpöpöi

= lastenkieltä: käärme, esim. Mettšypöpöi purou, ei pie mettšäh mennä!

mettšäsärvin

= metsästä hankittu särvin, kuten sienet ja marjat

metukka

= subst. karhu

metvei

= 1. karhu, 2. ilmauksessa: l'ihava on kui medvei, 3. lihavasta tai kömpelöstä: medvei istuu koiz nygöi, ei kävy mettšäh, laškisteleh! = ~Siellä se karhu nytkin istuu kotona, ei käy metsään, laiskottelee!

miehenkannalmo

= taakka jonka mies jaksaa kantaa

miehenpruja

= penis

mielenkaltavus

= mieliteko, oikku, päähänpisto

mielenkeännälmys

= mielenmuutos

mielenkielevä

= mielevä, kielevä, lipevä

mielenkieline

= 1. sydämellinen, 2. luottamuksellinen, kahdenkeskinen

mielenmakie

= subst. mielihyvä, hyvä sydän, esim. mistä mielemmakiešta lienöö tullun. Sanotaan ironisesti, kun epäillään toisen motiiveja, kun on saatu toiselta vaikka lahja, "mistä 'hyvästä sydämestä' lienee peräisin". ☺

mielenvähys

= ymmärtämättömyys, järjettömyys, tyhmyys

mielessäpijettävä

= 1. muistettava, 2. rakastettu, mielitietty, kulta, heila, mon. mielessäpijettäväkset = mielitietyt keskenään

mielevä

= adj. viisas, ymmärtäväinen, järkevä

mieliapie

= mielipaha, suru, murhe, myös: mieliatkala

mielihimo

= mieliteko

mieli-ikävä

= mielipaha, suru, murhe

mielikkine

= subst. järki, äly. Miel'ikkine vai piäz ol'iz, ei läht'is sinne. =~Kun vain järkikulta olisi päässä, niin ei sinne lähtisi.

mielikohta

= 1. järki, 2. vulva

mielimänö

= subst. ja adj. 1. hullu, höperö, hassahtava, esim. še oli aivan mielimänönä, 2. sanonta: miel'imeno hänel ei olluh miehel mennä = hän ei mennyt naimisiin mielellään.

mielisurmin: ei mielišurmin

= ei millään ehdolla

mielittšä

= subst. ja adj. herkästi mieltyvä

miellyttšy

= adj. rakastettava, miellyttävä

mieltymätöin

= 1. joka ei helposti mielly, 2. johon ei voi mieltyä

moailmakunta

= ihmiskunta, ihmiset

moitittšu

= adj. kärkäs moittimaan

moitostyttö

= moitittu tyttö, vrt. kiitostyttö = kiitetty tyttö

monikieline

= adj. 1. kielisoittimesta: monikielinen, 2. kielevä, juoruileva, ristiin puhuva

monimieline

= adj. ailahteleva, epävakainen

monivirkaine

= adj. 1. monitoiminen, esim. ihminen, 2. epävakainen, pahatapainen, esim. mon'ivirgaine hebo.

moru

= 1. kulkutauti, rutto, surma, 2. karhu, 3. myrkky

moššenniekka

= subst. huijari, lurjus, ilkimys

motakka, motakko

= adj. viekas, ovela, petollinen

muha

= hymy, šuu muhašša = suu hymyssä

muhakka

= adj. kuohkea, möyheä, esim. maa

muhertoa: šyyvä muhertoa

= syödä hitaasti, šyyvä muhertau.

muikiško

= subst. ja adj. nyrpistelijä

muissantahine

= muistettava, käytetään esim. vanhoista kaunoista

muissattšu

= adj. hyvämuistinen

muistelija

1. muistelija, hyvämuistinen; 2. muistelija, haudalla kävijä

mujelmus

= mielitietty

mukaisa

= adj. mukava, miellyttävä

muljakka, muljakko

= adj. 1. muljottava, synkkä, juro, 2. säästä: pilvinen, valju

muljasilmä

= subst. ja adj. mulkosilmäinen

mulkkutauti

= 1. kuppa, 2. hevosen kiimasta: hebo om mulkkutavviz

mullakka

= subst. mellakka, myrsky

mulliško

= subst. ja adj. mulkoileva, synkkä, juro ihminen tai härkä. Mul'l'išk olet hyvä, hyveä aigoa ei ole sinul!

multamykrä

= moititaan mullasta tahriintunutta, lit. multamyyrä: olet hyvä mul'damygrä, mullaz olet kui mygrä! ☺

mummero

= subst. 1. pieni lapsi tai eläin, 2. kuhnus

munapesä

= subst. kova kiroilija, jonka puheessa toistuu sana 'muna'. Ainoz oled munas kyhätty, ei ole muuda paginoa, hyvä munapezä! (lit. olet aina munasta tehty, muuta puhetta ei olekaan, olet hyvä munapesä!) ☺; muna = 1. kanan tai muun linnun muna; 2. miehen sukuelin; vars. karkeissa solvauksissa, esim. huonolle työntekijälle saatetaan sanoa: Muna kädeh! Muita karkeita solvauksia: Muna suuh! Mene munal!

murkina

= 1. varsinainen aamuateria jota ennen on jo haukattu aamupala, 2. aamujumalanpalvelus

murtšissuksissah

= nyreissään, suutuksissaan

muruine

= 1. murunen, nokare, siru, 2. hellittelysana lapselle ♡

murukohta

= ruokapaikka

syväin om mustu

= 1. on paha mieli, 2. on pahansisuinen

mustaturkki

= karhu

mutakka, mutakko

= adj. 1. samea, himmeä, 2. pilvinen, sateinen, 3. alakuloinen

muteloine

= subst. 1. hellittelysana lapselle tai rakkaalle, 2. pieni siika ♡

mutkapakina

= kiertelevä puhe: mutkapaginoil pagizoo

mutšurkka

= subst. lyhyt ja pullea esine tai olento

mut'ukoija

= 1. tehdä huolimattomasti, 2. syödä hotkien, 3. mutustella

muurakka, muurakko

= adj. 1. pilvinen, synkkä, 2. alakuloinen, nyrpeä, vaitelias

muurismukkelilleh

= mullin mallin

muurottoa

= 1. säästä: olla pilvinen, muurottau pilveššäh, ei paissa päivöä = on pilvistä, ei paista aurinko. 2. murjottaa, olla puhumattomana tai alakuloisena. Muurottau istuu.

mylläkkä

= 1. melu, mylläkkä, tappelu, 2. myrsky

myrkykäs

= myrkyllinen

myrryksissä

= nyreissään, pahoillaan. Mium peäl myrryksis. = On minulle nyreissään.

myrtšymärtši

= 1. huiskin haiskin, 2. mukkelis makkelis, 3. levällään, 4. linnusta: Myrtšymärtši siived ol'i ryöhötännyh l'indu. = Lintu oli röyhistänyt siivet.

myräkkä, myräkkö

= adj. 1. myräkkä, myrsky; tohina, 2 säästä: tuulinen, pilvinen, 3. äänestä: karkea, 4. ihmisestä: äreä

mytkykieline

= adj. harvapuheinen, vaitelias, mytky = 1. adj. jäykkä, kankea, hervoton, 2. subst. isku, kolaus

myyväkäs

= suotuisa, suopea. Myvväkäz d'ielo. Suotuisa asia. Myvväkäz rist'ikanzu, myvväkäs pagin. Suopea ihminen, suopea puhe.

myöheksie

= pitää liian myöhäisenä. Myöheksie tulendoa = pitää tulemista liian myöhäisenä. Myöheksii, ei lähtennyh matkah. = Hän pitää matkaan lähtemistä liian myöhäisenä, ei lähtenyt matkaan.

myöriškö

= subst. ja adj. itsepäinen tai tolkuton ihminen: olet hyvä myöriškö!

myötšäkkä

= adj. sää: pilvinen, sadetta enteilevä. Sellan'e on myötšäkän nä'gön'e ilma.

myötähine

= 1. seuraava, jälkeen tuleva, 2. seuralainen. Myödähine pidäv olla matkal. 3. morsiamen saattaja, 4. sopuisa, myötämielinen, suopea, 5. miellyttävä. Myödähine n'eid'ine.

myötäkieline

= suopea, myötämielinen

myötätähti

= onnelliseksi enteeksi tulkittava aivastus

mähliškö

= subst. ruma

mähnämaha

= subst. ja adj. kala jossa on paljon mätiä

mäkimys

= subst. ja adj. hevonen jolla on tapana juosta alamäessä

mäkliškö

= subst. tollo

mäklätteä

= 1. puhua epäselvästi, solkata. Mäglätteä pagizoo. 2. puhua tyhjää, lörpöttää. Midä mäglätät?

mäkyrittšä

= 1. subst. pieni mäki, 2. adj. mäkinen

mäkätti

= subst. lammas

mälläkkä, mälläkkö

= adj. 1. rumannäköinen, hutiloiden tehty, 2. kalpea, sairaalloisen näköinen

mämmätteä

= 1. karhusta: möristä. Kondii mämmättäy. 2. jokeltaa, sammaltaa. Laps mämmättäy. 3. toruskella, nalkuttaa. Älä mämmätä!

mänittšy

= adj. hyvä tai aulis menemään

mätkä

= 1. adj. hevosesta: laiska, vetelä, 2. subst. lihava

mätyšši

= subst. lihava

möhliškö

= subst. ja adj. 1. lihavuuttaan kömpelö tai raihnainen ihminen, 2. paksu tai vettynyt esine, esim. puu möhl'iškö

möhniškö

= subst. ja adj. 1. lihava ja pöhöttynyt, 2. typerä

möhvelö

= subst. hidas ja hyväluontoinen

möklötteä

= 1. mulkoilla, 2. hampaattoman syömisestä, 3. puhua epäselvästi

mökötteä

= 1. olla ääneti, mököttää, 2. äännellä epämääräisesti

mökötti

= subst. vaitelias

möliškö

= subst. ja adj. parkuja, vollottaja

mölliškö

= subst. ja adj. 1. suuri- tai mulkosilmäinen, 2. tyhmä, tollo, juro

mömmerö

= subst. 1. karhu, 2. pieni ja paksu ihminen, 3. karvainen eläin, 4. likainen ihminen, 5. huono tai ruma esine

mönttö

= subst. karhu

mörri

= 1. karhu, lapsia pelotellaan: mörri tuloo, ottoa! 2. rääsyinen tai siivoton. Peä on kui mörril. Olet kui mörri. ☺

mörykkä

= subst. karhu

mörö(i)

= subst. 1. karhu, pikkulapsia peloteltaessa: öö, mörö tulou! 2. mörkö, 3. pieni tai nuori ihminen, 4. eläin jolla on möreä ääni

mössi

= subst. karhu

möšteä

= 1. puhua joutavia, 2. tehdä hutiloiden tai umpimähkään

mötkiškö

= subst. ja adj. lihava ja laiska

mötškymärkä

= adj. likomärkä

möykkykurniekka

= leivonnainen: kukko jonka täytteenä on mätiä

nahkanalus

= vatsa

naiššikko

= subst. naisjoukko

nakraisa

= aiheetta tai herkästi naurava

nakrattšu

= subst. ja adj. tyhjännauraja, naureskelija, naurusuinen, naurettava; sanonnassa: ken on nagrattšu, se on annattšu = naurusuu on helppo vietellä.

nakropakina

= jonkun mainetta loukkaava puhe, pilkkapuhe

n'aukujaine

= itkevä pikkulapsi

n'auskuhäntä

= subst. huorahtava, kylänkävijä

neispertti

= huone johon on kokoontunut tyttöjä, esim. illanviettoon

neitišikko

= subst. tyttöparvi, neitojoukko

nenähuokain

= sierain, myös: nenäloukko ☺

nenäköšmy

= subst. suuri ja leveä nenä

nenänalaine

= 1. sanaliitossa: nenänalaine karva: kiusankappale, alituista huolenpitoa vaativasta lapsesta: nenänalaine karv olet syötettävy! 2. mieluisasta vieraasta: nenänalaine gost'ju

nenänalus

= 1. nenänalusta, esim. nenänaluz on reäz. 2. runsain mitoin tarjolla olevasta ruoasta, syömisestä: sih taloih mendyy nenänalus höyryäy.☺

nenänsija

= subst., sanonnassa, joka merkitsee itsepäistä: hoz nenä suur ei olle, ga nenänsija on. ☺

nenänvetelijä

= subst. ja adj. helposti suuttuva, nyrpeä, äkkipikainen

nenättšy

= adj. 1. itsepäinen, 2. äksy, pikavihainen

nenäväkine

= subst. ja adj. 1. itsepäinen, uppiniskainen, 2. vikuroiva hevonen

nepsa

= adj. 1. kostea, 2. sää: leuto, 3. mukava, hyväluontoinen, 4. hinta: halpa, 5. jäsen: norja

neroniemi

= käytetään erilaisissa taitavuutta tai taitamattomuutta merkitsevissä sanonnoissa, nero = taito. Taitamattomasta sanotaan: Olen n'erotoin, n'eron'iemell en ole käynyd ga šanašuarell olen käynyt. Nokkelapuheisesta sanotaan: se ol'i käynyt sanasuarella, n'eron'iemellä. sanasuari = "sanasaari"

niettu

= subst. tekemättä jäänyt työ tai asia, laiminlyönti

nihkeh

= pieni sairaus, huonovointisuus, pahoinvointi. N'ihkehilleh on, ei ole juuri terveh. =~Potee jatkuvasti pientä sairautta, ei juuri ole terveenä.

nihvakko

= adj. 1. tuulesta: pureva, 2. ihmisestä: tyly

niitšiškö

= subst. ja adj. 1. sitkeä, sinnikäs, 2. närkäs, riitaisa, 3. huonokasvuinen

ninneroine

= subst. pienen lapsen hellittelynimi ♡

nirhe

= kauna, närä, surun tai ikävän kaiherrus,esim. vihan n'irhe = kauna; n'irheissäh om miun peäl = hän kantaa minulle kaunaa.

nirpakka, nirpakko

= adj. 1. vähästä suuttuva, närkäs, nyrpeä, 2. säästä: kylmähkö, kirpeä

nirpiškö

= subst. ja adj. 1. helposti suuttuva, nyrpistelevä ihminen, 2 sää: kylmähkö

nirviškö

= subst. ja adj. irvisuu

niskatalkkuna

= selkäsauna, isku niskaan tai hartioihin

niukattšu

= subst. ja adj. vihaisesti ääntelevä hevonen

n'olvakkaine

= alakuloinen

norjottoa

= istua tai maata velttona tai laiskana. Istuu norjottoa.

n'oskari

= subst. ja adj. viisas, viekas ihminen

nossantahine

= jonka pystyy nostamaan, esim. miehen nossantahine kivi on = kiven pystyy mies nostamaan, kivi on painoltaan sellainen, että mies pystyy sen nostamaan

notkiekieline

= 1. liukaskielinen, 2. sammalkielinen

n'uhiško

= subst. ja adj. nyrpeä, pahantuulinen ihminen

nuhjus

= subst. 1. nuhjus, vaitelias ihminen, 2. raskas esine

n'uhoi

= subst. ja adj. 1. adj. nyrpeä, itsepäinen, vaitelias, juro, jörö, jurrikka, 2. subst. käärme, 3. subst. pieni, hento ihminen

n'uippunenä

= subst. ja adj. suutuksissaan oleva ihminen, nirppanenä

nuivakka, nuivakko

= adj. 1. kuihtunut, nuutunut. 2. nuiva, tyly, nyreä, 2 säästä: pilvinen, sateinen

n'uiviško

= subst. ja adj. 1. äkeä hevonen, 2. nuiva, nyreä ihminen

n'ukero

= subst. vaitelias ihminen

n'ukšakka, n'ukšakko

= adj. 1. unelias, raukea, 2. alakuloinen, murheellinen, 3. säästä: painostava

n'ukšallah

= 1. sairaasta lehmästä: korvad on n'ukšalleh. 2. kasveista: nuokuksissa, nuutuneena, 3. pää painuksissa mielipahasta: pea n'ukšalleh kävelöö pahazmielez.

n'ulliško

= subst. ja adj. tyly, juro ihminen

n'upsakka, n'upsakko

= adj. ja subst. 1. apea, alakuloinen. N'upsakal mielel olin. 2. Sanonnoissa: N'upšakkah iški. = Nolosti kävi. N'upsakan sai. = Sai pitkän nenän. 3. säästä: pilvinen, valju, synkkä

n'urhakko

= adj. 1. alakuloinen, apea, 2. nuiva, tyly, 3. sää: tuulinen

n'urpakka, n'urpakko

= adj. 1. apea, alakuloinen, tyytymätön, 2. sää: pilvinen, valju

n'urpiško

= subst. nyrpeä, tyytymätön ihminen

nutrakko

= adj. 1. haluton, nyrpeä, raukea, 2. sää: valju, painostava

n'uuhiško

= subst. ja adj. 1. nyrpeä, äkäinen, 2. sää: kylmä, tuulinen

n'uupakka, n'uupakko

= 1. alakuloinen, 2. äkäinen, juro, tyly, 3. sää: valju, pilvinen

nuurakka

= unenpöpperöinen

nuušaniekka

= subst. hädässä, puutteessa oleva, nuuša = 1. puute, hätä, tarve, 2. hilse, kehnä, nöyhtä

n'uuvakko

= adj. 1. sairas, 2. tyly, äkäinen

nyttšänenä

= subst. ja adj. nykerönenä

näiviškö

= subst. ja adj. 1. kasvista: näivettynyt, nuutunut, 2. ihmisestä: saamaton, päättämätön, veltto, 3. eläimestä: huono syömään

näiväkkä, näiväkkö

= adj. 1. kasvista: näivettynyt, nuutunut, kuivakka, kitukasvuinen, 2. ihmisestä: voimaton, veltto, saamaton; huono syömään, 3. pakkasesta: pakkazen n'äiväkkä = vähäinen pakkanen, 4. nälästä: n'ällän n'äiväkkö = lievä nälkä

nälkähine

= 1. nälkäinen. Oikein nälkäisestä: Muga olet n'älgähiine, gu olizit olluh kymmene päivää syömättä. = Olet nälkäinen kuin olisit ollut kymmenen päivää syömättä. 2. Sanontatavassa: Mimbo n'älgähin' olet? = Minkäpä tarpeessa olet?

nälkäilläkseh

= pyydellä tai etsiskellä nälkäisenä ruokaa

nälkämaha

= subst. tyhjä vatsa. N'älgämaha n'auguo.

nälkäpalaine

= 1. välipala, 2. pala ruokaa pahimpaan nälkään. N'älgypalaizen söin mettšäh läht'iez.

nälkäsuoli

= pej. aina nälkäinen, kyltymättä syövä. Oled n'älgyšuol'i hyvä! ☺

nälkäsuoni

= subst. nälän tunnetta ilmaisevissa sanoinnoissa, esim. Eihäi sua ruadua, ku n'älgäsuon'i soittaa. = Ei saa tehdä töitä, kun vatsa kurisee nälästä. ☺

nälkätšakka

= verenhimoinen hyttynen

nänniniekka

= subst. ja adj. rintalapsi, imeväinen

näräkkä, näräkkö

= adj. 1. ärtyisä, kärttyinen, herkkä suuttumaan, 2. apea, sanonnassa: n'äräkkäh iški = pisti vihaksi

näränpitäjä

= subst. ja adj. kärttyisä

oakko

= subst. tollo

oakkoa

= 1. variksen ääntelemistä: vaakkua, 2. puhua hitaasti tai varomattomasti; solkata, hölöttää: Ei pidäs kaikkie oakkoa mieroh, pidäz oman kielen oal pideä. = ~Ei pidä kaikkea mennä kailottamaan ihmisille, vaan pitää asiat omana tietonaan. 3. haukotella

oarrehmatoine

= kiiltomato, lit. aarrematonen

oarrehpalaine

= subst. lapsen hellittelynimi, lit. pikkuinen aarteenpalanen, oarrehpalaine mejjän ♡

ohnakko

= adj. ahkera, rivakka, kova tekemään jotakin

ohtoinokahaine

= 1. ohdakkeen piikki, 2. tungettelevainen ihminen

ohvana

= adj. 1. hanakka, kärkäs, kova tekemään jotakin, 2. virkku

ohvanšiekka

= subst ja adj. 1. kopea, omahyväinen, 2. etuileva, 3. kyvykäs ihminen

ohvotniekka

= adj. 1. ahne, 2. hanakka, kärkäs, 3. halukas, innostunut, 4. kova tekemään jotakin, 5. subst. metsästäjä

oikiehenki

= 1. omatunto, oigien hengem pideä = noudattaa omaatuntoaan, 2. viaton lapsi (7-vuotiaaksi asti)

oittšepaittše

= 1. häthätää, jotenkuten, miten sattuu, 2. sattumalta, 3. silloin tällöin, harvoin

oivalline

= 1. oivallinen, erinomainen, aikamoinen, kelpo, kunnon, 2. mokomakin, mikäkin (iron.), muka hyväkin

okahaine

= 1. ohran vihne, akana; ohdakkeen piikki, 2. ongenkoukun väkä, 3. piikittelijä, toisten asioihin sekaantuva, Oled gu ogahaine! 4. hyväoppinen, oppivainen: kui ogahaizes sanat tarttuu hänel.

okloma

= subst. ja adj. 1. kankea, kömpelö ja ruma ihminen, köntys, rumilus, 2. paksu, oksikas puu, 3. kankea, kömpelö

oksatoroka

= 1. pulma, epäonni, 2. oksadorogoil = eksyksissä/ pahassa pulassa

olematoin

= 1. olematon, sellainen, jota ei ole olemassa, 2. varaton, köyhä, tarvitsevainen; sellainen jolla ei ole mitään

olkamus

= kantamus, jonka ihminen kerralla kantaa olallaan

olokas

= subst. asukas, vuokralainen

olutpusu

= kannellinen tuohiastia, jossa olutta kuljetetaan, (kyllä vain, heh!)

omahimohine

= adj. oma-aloitteinen, vapaaehtoinen

omanenäine/ oman'okkaine

= adj. itsepäinen

omena

= lapsen tai eläimen hellittelynimi, esim. mustankirjavan tai kellokaslehmän nimi ♡

ometa

= tulla oma(ise)ksi, vars. avioliiton kautta, alkaa tuntua oma(ise)lta ♡

oneh

= adj. 1. kurja, parka, raukka; onneton; surullinen, murheellinen, 2. ikävä, epämieluinen, pahaa aavistava, 3. huono-osainen, köyhä

onkitella

= 1. ongiskella, 2. urkkia, onkia tietoonsa

opittša

= adj. kokeilunhaluinen, utelias

oravakuusi = kuusi, jossa orava viihtyy

jukko-orava = orava joka kököttää kuusenlatvassa aina vain

oravamettšä = metsä, jossa on paljon oravia

oravamoa = seutu, jolla on paljon oravia

oravikas = seutu, jolla on paljon oravia (paikka, jossa on paljon oravia)

oravikko = subst. ja adj. seutu, jolla on paljon oravia

oravikkoine = subst. ja adj. paljon oravia sisältävä

osakas

= 1. osakas, osallinen (yhteishankkeessa), 2. onnekas, hyväonninen, onnellinen; menestyksekäs

osalmus

= sattuma

osloppa

= subst. soimaussana: kelvoton, laiska tai riitainen ihminen

ossantahine

= sellainen kuin jokin on/oli ostettaessa

otantamieli

= aikomus tai halu ottaa (vaimoksi)

paha-aika

= onnettomuus, vaara

pahakarva

= soimaussana: sanotaan tottelemattomalle lapselle tai kissalle

pahamieli

= mielipaha, suru

pahamies

= paholainen, myös: pahapuoli

pahantahtoja

= subst. ja adj. pahansuopa, ilkeä

painajaine

= 1. myt. painajaisen aiheuttajaksi uskottu yliluonnollinen olento, 2. painajaisuni, 3. eräs lehmän sairaus

paissantahine

= mikä tahansa (uunissa) paistettu ruoka

paissuttoa

= saada joku taikakeinoin kiintymään, rakastumaan, herättää rakkaus

paissutussuolat

= loitsitut suolarakeet, joiden avulla tyttö yrittää saada pojan rakastumaan itseensä

paistajapäivä

= subst. hellittelysana, joka merkitsee: kullanmuru, kullannuppu, vrt. suomen päivänsäde, "olet elämäni aurinko" ♡

pajattaja

= subst. ja adj. hyvin laulava ja/tai usein laulava

pajulammas

= pajunkissa

pakana-asie

= tätä sanaa käytetään esim. sukupuoliyhteydestä tai rikoksesta

pakinaloukko

= suu

pakisematoin

= 1. vähäpuheinen, vaitelias, 2. salainen, puhuttavaksi sopimaton

pakkaisjänö

= 1. jänis pakkasella, 2. vikkelästä, vertauksena: ku pakazjänöi, 3. seinälle lumihärmästä muodostunut läiskä. Pakkaine tungeh pert'ih, pakažjänöi jo pert'is on. = Seinälle on lumihärmästä muodostunut läiskä. Lit. pakkanen tunkee tupaan, pakkasjänö on jo tuvassa.

pakkaisreki

= pakkasella kitisevä reki

paksukettu

= uunissa haudutettu maitoruoka, jossa on tuoretta maitoa, kuorittua maitoa ja mahdollisesti kermaa ja voita. Vrt. hoikkakettu = tuoreesta maidosta haudottu maito, jota käytetään mm. teen kera.

palajus

= rakkaus, brihal (nuori mies) om palajus sih tyttöh.

paljasperse

= pikkulapsi

pal'pakko

= 1. pej. pienikasvuinen ihminen tai eläin, 2. pieni, huono tai pyöreä esine, 2. mulkosilmistä: silmäd on ku bal'bakot peäz.

palvailija

= subst. ja adj. kova liehittelemään ☺

palvata

= 1. hellitellä, hemmotella, pitää hyvänä, 2. liehitellä, pyöriskellä jonkun ympärillä, 3. palvella Jumalaa, 4. palvata lihaa tai kalaa

pamakko

= adj. äänestä: kova, pamahteleva

pampaššu

= 1. epätavallisen suuri astia, 2. kohju, tyrä

pamppelo

= subst. pieni tai huononäköinen lapsi tai eläin, myös: pamppeloine

panentamieli

= muiden neuvot, opetus

pantuine

= subst. puhuttelusanana: hyvä ystävä, hyvä lapsi

papattšu

= subst. ja adj. 1. lihava ihminen, 2. paksurunkoinen puu

papinpieru

= leik. sanotaan hyvästä hajusta, tuoksusta ☺

parikunta

= aviopari, mies ja vaimo

parkkipöttšö

= subst. suursyömäri

parpana

= 1. rumpu, 2. päristin, jolla peloteltiin karhuja, 3. sanonta: lähtemmö barbanoa poltamah Mihein lähtiele =menemme polttamaan tervatynnyriä tai olkikupoa Mihein talon avannolle (koska siellä ei ole käynyt sulhasia tänä vuonna).

paskakieli

= subst. ja adj. 1. sammaltavakielinen, 2. rivopuheinen

paskakurki

= subst. pej. usein ulostava, myös: paskamaha = sanotaan kuralla olevasta tai usein ulostavasta; myös: paskavaroi = 1. pej. varis, 2. pej. usein ulostava

pehkopeä

= subst. ja adj. laiska ja veltto

pehmiehajuine

= herkkämielinen, löyhäpäinen

pehmiepeä

= subst. ja adj. kovapäinen tai laiska

pehmiepinta

= subst. ja adj. lihava

peltokontie

= karhu joka käy kaurahalmeessa

persepuuška

= leik. kovasta piereskelystä tai piereskelijästä ☺, vrt. puuška = tykki

persielläh, persielleh

= 1. istuallaan, istualleen; nurin (konttaava lapsi). 2. kuv. se taloi men'i perzielleh = se talo köyhtyi kovin; pakkaine men'i perzielleh = ilma lauhtui.

persukka

= 1. takamus, perse, 2. pohja, perä, perukka

perttielävä

= subst. 1. sisällä viihtyvä ihminen tai eläin, 2. pirtissä elävä syöpäläinen

pestolkkovoi

= adj. vähäjärkinen, älytön, kelvoton

peäsana

= erityisen paha, loukkaava sana, esim. peäsanan sanoi

peäšeikka

= paha, hankala tai vaarallinen asia

peästälähtemätöin

= unohtumaton, sattuva, sopimaton, esim. net sanat ku laps sanou, ned om peäzlähtemättömät sanad. = Lapsen sanomat sanat ovat uohtumattomat.

peävešši

= subst. erityisen paha ihminen tai asia

pienikki

= käytetään pienen lehmän nimenä

pieru

= pieru, sanonnoissa: 1. touhukkaasta: höyryöy kum pieru tuulešša, 2. liian aikaisin kehuvalle: leyhkäjen sodah mänet, ka pierun ker hauvatah.

pieruisa

= usein pierevä ☺

pieruttša

= subst. ja adj. piereskelijä

piharahvas

= kotosalla tai pihapiirissä viihtyvät ihmiset

piilohus

= salaisuus

piiloisa

= salainen, salaperäinen

Tuhmus ei tapa, se vain piinal pidää.

= Tyhmyys ei tapa, se vain piinaa. (tuhmus, myös: rumuus, mutta tässä merkitys oletettavasti: tyhmyys)

piipunpoapukkaine

= sanotaan pienikokoisesta ihmisestä tai esineestä, olet piipumpoapukkaine hyvä tyttöine, tyyrynlyyrykkäine! ♡; poapukkaine = vadelma

piiroakostja

= tervetullut vieras, lit. piirakkavieras ☺

pijättšy

= adj. tuhlaavainen

pikkuruikkuine

= adj. ihan pieni ♡

pilperö

= subst. epäluotettava ihminen

pilveisä

= 1. pilvinen, 2. varjoisa, hämärä, synkkä

pimeikkö

= subst. ja adj. pimeä tai varjoisa paikka

pimputtoa

= nussia, pimputtoa akkoadah

pipetteä

= vähin erin, vähän kerrallaan juomisesta tai syömisestä

pipka

= 1. pieni, litteä kivi, kivensiru tai metallikappale, 2. papka-pelissä käytetty heittorauta tai heittokivi, 3. äkäinen, pippurinen tai kipakka ihminen, yl. naisesta

pippuroija

= 1. lisätä pippuria, pippuroida, 2. pienen ihmisen (lapsen tai pienikokoisen) kävelystä: pippuroittšoo kävelöö.

pirhakka

= adj. 1. ihmisestä: nopea reipas, 2. pakkasesta: kova pakkanen

pirsakko

= subst. pej. 1. herkkäitkuinen, 2. vulva

pisteliekäs

= 1. pistävä, piikikäs, 2. kiukkuinen

pitkäheikki

= subst. leik. keskisormi

pitkähuuli

= subst. ja adj. törröhuulinen

pitkähäntä

= subst. ja adj. 1. pitkähäntäinen tai -pyrstöinen, 2. kiertoilmaus sudesta tai käärmeestä

pitkäkieli

= subst. ja adj. juoruileva ☺

pitkätuumainen

= 1. harkitseva, kaukonäköinen, mietteliäs, 2. hidasjärkinen

plitškunäppi

= subst. saituri

ploakkupakinaine

= adj. harvakseltaan vitsikkäästi puhuva

plokkupakinaine

= adj. nasevasanainen, taitavasti puhuva

plökätä

= 1. sanotaan odottamattomasta tai äkillisestä tekemisestä, esim. häi lapsen sai plökkäi, 2. puhua ajattelemattomasti tai loukkaavasti

pohmeljaniekka

= subst. ja adj. krapulainen, pohmelo = krapula

poikaniekka

= subst. ja adj. sanotaan ihmisestä, jolla on kaksi tai useampi poika, tai eläimestä, jolla on kaksi tai useampi pentu

poimittšu

= subst. marja- tai sienikori

pollukka

= subst. sanotaan hellien, pienestä poikalapsesta

polonalaine

= adj. onneton, raukka, murheellinen, vahingollinen

polvana

= subst. 1. tolvana, tollo, 2. pölkky, 3. lumiukko

polvipolvenaikahine

= adj. ikivanha, ammoinen

popašikko

= subst. ja adj. paikka jossa kasvaa kukkia

popuškaine

= subst. soma, sievä ihminen tai esine

porhuta

= elellä komeasti

potkittša

= subst. ja adj. hevonen, lehmä tai (harvemmin) lapsi, joka on kova potkimaan

potšinsarvi

= siansarvi, sanotaan jostakin kuvitellusta arvokkaasta asiasta, käytetään parina sanan linnunmaido kanssa ☺

poverkkaperse

= subst. vertauksin, sutkauksin tai kierrellen puhuva, ehkä hieman liikaakin.. ☺

praklatus

= lintujen ääntelystä

praukkuo

= 1. variksen ääntelemisestä: raakkua, vaakkua, 2. itsepintaisesta kärttämisestä, mankumisesta. Lapšet praukutah. Kišša on praukkumašša parahie paloja.

prihasapero

= subst. pej. suulas ja tyttöjä ahdisteleva nuorukainen

prilli

= 1. penis, 2. pej. laiskuri

prissakoija

= 1. kysellä itsepintaisesti, 2. vannottaa, 3. torua, tiuskia

pritiehkäperse

= subst. pej. sukkeluuksia ja kompasanoja liikaa viljelevä ☺

pritškuhäntä

= subst. pej. hienosteleva tyttö

prokkol'a

= leik. olemattomasta paikasta, loruissa "läkkölän" soinnutteluparina; lähen Läkköl'äh, pyörähtelem Prokkol'ah. (ts. en sano minne menen) ☺

prokoloija

= pilata taikakeinoin, suudella

prynkky

= pieru; prynkkykuluine = subst. pej. piereskelijä

prällätti

= subst. pej. kovalla äänellä, rumasti puhuva tai itkevä

präläkki

= subst. pej. alituiseen määkivä lammas

prälätteä

= 1. lampaasta: määkiä, 2. pej. puhua kovalla äänellä rumasti, räpättää, pälättää

prökötteä

= rötköttää, retkottaa

prölötteä

= liikkua joutilaana tai puolipukeissa

prönötteä

= 1. tehdä kömpelösti tai veltosti, 2. oksentaa runsaasti: oksendi brönötti pert'in kaiken. = Oksensi tuvassa joka paikkaan.

puhankkaine

= subst. pieni limppu

puhtahikkaine

= adj. aivan puhdas, myös: pullipuhas

pujonkka

= subst. kiukku, bujon'k'kua pidää = kiukuttelee

pullaturpa

= subst. ja adj. mutruhuulinen

pulmu

= subst. lapsen hellittelysana

pulpana

= subst. pej. itsepäinen tottelematon ihminen

punahattu/ punalakki

= tikka

punkiško

= subst. ja adj. 1. pingollaan oleva, pingottunut, 2. juro

puolahörppö

= puolukoista ja ruisjauhoista keitetty löysä puuro

puolehmänemätöin

= puolueeton

puolihumala

= vähäinen humala

puolihupsu

= adj. puolihupsu, ymmärtämätön, typerä

puolihätä

= vähäinen puute

puolihävinnyine

= adj. loppuun uupunut, puolikuollut

puolimieline

= vähämielinen, hupsu, ymmärtämätön

puperoittoa

= tehdä tai liikkua hiljaa itsekseen, myös: puppeloittoa

puppuine

= subst. masu

purhakka, purhakko

= adj. 1. pörröinen, pörhössä oleva, 2. äkäinen, 3. pöyhkeä, röyhkeä, 4. ripeä

purkuharakka

= 1. pyryä liikkumisellaan ennustava harakka, 2. hätiköivä ihminen ☺

purliparli

= vetelä puuro, velli, myös: purriparri

purmuta

= syödä ahnaasti

purtšissellakseh

= 1. säästä: synkistyä, 2. mutristella, nyrpistellä, murjottaa. Midäbo burtšistelettos, huulet aiven ollah burtšalleh.

puskittša

= subst. ja adj. eläin, joka on kova puskemaan

pusurikki

= subst. pienestä lapsesta: palleroinen, moine om pien'i lapsi puzurikki! ♡

puuköhiškö

= subst. laho puu

puuriško

= subst. ja adj. jurrikka, murjottaja, juro, jörö, synkkämielinen

pyhäveljeksys

= ystävyys, vrt. mutta: pyhäveljesteä = huorata, käydä huorissa

päiväniekka

= 1. päiväläinen, 2. koko päivän viipyvä vieras

pälliškö

= subst. ja adj. tyhmännäköinen, ällistynyt tai häpeämätön, esim. pojam pälliškö

pärpätti

= subst. puhelias, lörppö

pätenpäivät

= ihmisen paras ikä, parhaat päivät. Koz ol'im pätempäivilleh, ga voikoi ol'in. = Parhaina päivinäni olin riuska.

pätönero

= 1. joutava, mitätön taito, työ tai ammatti, 2. huono konsti

pätöpeä

= subst. joutava, mitätön ihminen tai esine, mokomakin

pöhömaha

= subst. ja adj. 1. pej. isomahainen, 2. pej. rikas

pökkelöpeä

= subst. ja adj. 1. kiharapäinen, 2. typerä, hölmö

pölpöi

= subst. ja adj. 1. tyhmä, tollo, pölvästi, 2. epäselvästi tai veltosti puhuva, mökeltäjä

pölttšö

= kierros, jonka karhu tai ilves tekee eksyttääkseen metsästäjän

pöltynä

= adj. kylläinen, ylensyönyt

pölyvärttši

= subst. tyhmyyksiä puhuva

pömpötti

= 1. kumeaääninen kello, 2. kovalla äänellä puhuva

pönittšy

= adj. hevosesta: äksy, tottelematon

pöntšiškömaha

= subst. ja adj. isomahainen

pöpperö

= 1. tokkura, pöhnä, 2. pieni olento

pöpöttšy

= subst. nopeasti ja epäselvästi tai joutavia puhuva, söpöttäjä, höpöttäjä

pörpötti

= subst. suupaltti, lörppö

pötškymärkä

= adj. läpimärkä

pöyhäkkä, pöyhäkkö

= adj. 1. pöyheä, 2. tuuhea, hyväkasvuinen, kuohkea, 3. pöyhkeä, kerskaileva, 4, huoleton, leväperäinen

pöysti

= 1. paisti, 2. satunnainen saalis, onnellinen sattuma, tulolähde, 3. solvaus: šiin ol'i pöyšti = siitä sai kunnon solvauksen. ☺

rahvahahkäymätöin

= ihmisten seuraa karttava

rahvahantapa

= 1. sävyisyys, sovinnollisuus: Rahvahantaba on hänelleh, sobuh eläy kaikkien kel. = Hän on sävyisä, elää sovussa kaikkien kanssa. 2. kansantapa, kansanluonne, myös: rahvahantabah = joukolla: Rahvahantabah hätkezg oja kaivavuu! = Joukolla hetkessä ojan kaivaa!

rajanrikkoja

= subst. ja adj. salakuljettaja tai vakoilija joka ylittää rajan luvattomasti

rakas

= 1. halukas, innokas; suostuvainen, aulis; kiintynyt, mieltynyt johonkin tai johonkuhun; kova tekemään jotakin; jostakin ruokalajista erityisesti pitävä. Hiän rakaš ol'i lähtemäh. = Hän oli innokas lähtemään. Rakaz röt'käh = retikasta kovasti pitävä. Oletko rakaz lähtemäh? = Oletko halukas lähtemään? Uskomah rakaz = herkkäuskoinen. Rakaz viinah. = Juoppo. Ei mene kengy jalgah rakkahal. ☺ = Ei mene kenkä jalkaan helposti. 2. hyväntahtoinen, ystävällinen. 3. rakas, mieleinen. 4. Rakastuneista: Kahtu rakastu ei pie kieldiä yhteh menemäs.

rapiško

= subst. 1. raihnas ihminen tai eläin, 2. huonokuntoinen, esineestä

rapsakka, rapsakko

= adj. ketterä, rivakka, vikkelä, sukkela. Rapsakk on roadamah se mies. = Rivakka on tekemään töitä se mies.

rauhnis

= subst. ja adj. raadeltu tai haavoittuneena pakoon päässyt otus

rautavilu

= hyytävä kylmyys. Ku tuulou, sid on rauduvilu.

rauvankarvaine

= 1. raudanharmaa: ihmisestä: tummaverinen tai harmaankalpea; maaperästä: ruosteisen punertava, 2. ihmisestä, jonka kohtaamisen uskotaan tuottavan epäonnea: ravvankarvaine rist'ikanzu = epäonnea tuottava ihminen

rauvanviha

= 1. teräaseen aiheuttama haava, 2. haavan tulehtumisesta aiheutuva myrkytystila

rehakka, rehakko

= adj. 1. hilpeä, vilkas; seurallinen, esim. rehakko pagizemah = seurallinen keskustelija, 2. leiskuva, loimuava, 3. rehevä, esim. ylen rehakad on orahat; rehakko puu.

rehmeä

= tehdä jotakin vaivalloisesti, rehkiä, rämpiä. Hebo lumes rehmäy.

rehottoa

= 1. kasvaa rehevänä, hyväkasvuisena; kukoistaa, 2. kasvaa vantterana. Laps rehottoa kazvoa. 3. liikkua reippaasti, pontevasti. Tulou rehottau. 4. olla auki, retkottaa. Veräjä šelälläh rehottau.

reisikäs

= paksureisinen

rekikala

= kala joka on ostettu reellä liikkuvalta kulkukauppiaalta

rekitalvi

= hevosen iästä: ilmaistuna niiden talvien määränä, joina hevosta on käytetty ajoihin

rekänenä

= 1. räkäinen nenä, 2. halv. henkilö, jonka nenä on räässä, 3. huono-osainen tai alempiarvoinen ihminen. Rekänenäštä mieš tulou, vain ei tyhjän nakrajašta. Olet aiga regänenä!

remppavuo

= joutua retuperälle, mennä hunningolle. Ažied remppavui. = Asiat menivät retuperälle.

rennunkieli

= käsittämätön salakieli. Rennunkielel pajistah.

repoilves

= punakarvainen ilves

retujalka

= subst. likainen, kurainen jalka, myös: retukäpälä = 1. likainen tai kurainen käsi tai jalka, 2. halv. ihminen jolla on likaiset tai kuraiset kädet, 3. kiertoilmaus karhusta

retušikko

= subst. ja adj. likainen, siivoton paikka, vars. asumuksesta käytetty. Siid on hyvä redužikko, sen verdoa ei ole mujjal n'i koz. = ~Ei ole olemassa siivottomampaa paikkaa.

retustoa

= tehdä tai liikkua siivottomasti tai vetelästi. Kyläz ainos kävelöö retustoa.

reunailija

= subst. ja adj. reunalla oleva

revinkelkka

= subst. pej. suursyömäri

revonmuru

= palanen ketunmyrkkyä

reyhiškö

= subst. ja adj. 1. pöyheä; kuohkea, 2. pörröinen esine, 3. liian väljä (vaate), 4. hatara, vuotava, 5. julkea, häpeämätön ihminen: Olet hyvä röyhiškö! 6. vulva (kiertoilmaus)

reyhytteä

= 1. rehevöittää, saada rehevöimään, 2. pörröttää, tuuheuttaa. Vihma (sade) röyhytti kazvokset.

reyhäkkä

= adj. 1. tuuhea, rehevä; pörröinen, röyhäkät tukad, röyhäkät höyhened, reyhäkkä inehmin'i = pulska ihminen, 2. (liian) löysä, väljä, leveä, reyhäkäl istuu = istuu leveästi, 3. reipas; iloinen, hyväntuulinen, 4. pöyhkeä, rehentelevä, kerskaileva

reähkihkaimoaja

= subst. ja adj. 1. sietämätön, vastenmielinen ihminen, 2. sadattelemaan pakottava, esim. reähkihkaimoaju roado = työ joka pakottaa sadattelemaan

reähkä

= 1. synti, 2. kirosanana: pahus, kiusankappale, 3. villiintynyt, vihainen, esim. reähkä poro; porot ollah reähkänä.

reähkäniekka

= subst. ja adj. 1. syntinen ihminen, 2. ripittäytymässä käyvä, synnintunnustukselle tulija

reähkätukku

= subst. suuri syntinen, syntisparka, syntisäkki

reämäperse

= subst. ja adj. 1. pej. nainen, 2. astia, jonka pohja on puhki, reämyperze pada.

reäpöikutu

= riiustelu, seurustelu, riäpöikuduo pietäh. Reäpöi = 1. muikku, 2. monikollisena: selkäsauna. Andoi reäpöit hyvät toatto. = Isä antoi kunnon selkäsaunan.

reätšiškö

= subst. ja adj. 1. vastenmielisen näköinen, käyttökelvoton esine, reätšiškö puu = oksaton puu, 2. rumannäköinen ihminen, esim. akkureätšiškö

riehakka, riehakko

= adj. 1. tuuhea, rehevä, lehtevä; pörröinen, pöyheä, 2. leveä; väljäsuinen, 3. riehakas; röyhkeä, pöyhkeilevä

riehiškö

= subst. ja adj. virnuilija, tyhjännauraja. Riehiškö hyvä oled, riehistelettös tyhjeä aivin!

rieppotalvi

= leuto, lumeton talvi, jolloin maa ei routaannu

riepuvihkoine

= tiskirätti

riijanhimoniekka

= subst. ja adj. riitapukari, riidanhaluinen

riijattšu

= adj. riitaisa, kova riitelemään

riikoinmokki

= subst. lörpöttelijä, lörppö

riitaniekka

= subst. ja adj. riidan osapuoli, riidoissa oleva

riivakka, riivakko

= adj. säikky, vauhko

riivittšä

= subst. 1. siivoton, resuinen ihminen tai vaatekappale. Olet hyvä riivittšä! Esim. akkariivittšä. 2. nyljetystä eläimestä, esim. oravan riivittšy, myös: oravan riiviškö

rikkatukku

= subst. roskakasa

rikkienalaine

= adj. taikakeinoin nostatettua tautia poteva

rikonta

= 1. rikkominen. 2. tärveleminen, pilaaminen. 3. myt. taikakeinoin vahingoittaminen. Kel on varat (taikakalut) tagan, sil ei tartu rikondu.

rikontahine

= subst. ja adj. myt. taikakeinoin aiheutettu sairaus, onnettomuus tai taikakeinoin aiheutettua sairautta poteva, taikakeinoin aiheutettua onnettomuutta poteva

rikos

= 1. kelirikko, 2. rikos, lainrikkomus, 3. myt. taikakeinoin aiheutettu sairaus, onnettomuus tms.

rikottšu

= adj. taitamattomuuttaan työn pilaava, tärvelevä

rinnoikas

= 1. leveärintainen, 2. naisesta: isorintainen

ripi(n)rapi(n)

= 1. rankasti, kovaa, kaatamalla, vihmui ribirabi, kai umbimärgäzeks kassuimmo. = Satoi rankasti, kastuimme läpimäriksi. 2. kovaa, suin päin, 3. tuhlaamisesta: mennä ripinräpin. Idar on, ei elod mennä ripinräpin. = On saita, ei tuhlaannu omaisuus.

ripuranta

= subst. ja adj. 1. vaatekappale, jonka reunat ovat kuluneet repaleisiksi, 2. vaatekappale jonka reunoissa on hapsut

rissittyhenki

= ihminen, vars. kristitty

ritšuratšu

= tappelu, meteli, rähinä

roajelmo

= pidempiaikainen työ

roatamatoin

= 1. tekemätön; jota joku ei ole tehnyt, 2. maasta, suosta: viljelemätön, 3. jota ei pitäisi tai ei ole mahdollista tehdä, 4. joka ei tee mitään; laiska, 5. tytöstä: koskematon

roati

= 1. iloinen, hyvillään tai mielessään oleva; halukas, valmis, myöntyväinen, myös adv.: mielellään, halukkaasti, 2. epätietoinen. Roati olima, jotta mihi voattiet riputtoa. = Emme tienneet, minne ripustaa vaatteet kuivumaan.

roatošeikka

= työ, homma, touhu

rohvakka, rohvakko

= adj. 1. rohkea; reipas, topakka; kova tekemään jotakin, 2. mitasta: runsas: rohvakam meäräm pan'i. 3. tuulesta: navakka: rohvakko tuul'i

roihakka, roihakko

= adj. 1. rohkea, rehvakas; reipas, rivakka, topakka, joutuisa, riehakas, 2. antelias, reilu; tuhlaavainen. Roihakka on andamah.

roilottoa

= 1. itkeä tai puhua äänekkäästi, kaakattaa, hoilottaa, vollottaa. Laps itköö roilottoa. 2. kiekua, kukko: kukoi lauloa roilottoa.

romakka, romakko

= adj. 1. ääni: karkea, kumea, römeä, esim. kellosta: kuuluva, kumea- tai kovaääninen, 2. kauas näkyvä, 3. romuluinen; luiseva. Romakka in'ehmin'i. 4. rohkea, reilu, 5. sumeilematon, 6. aikaansaapa

romuška

= subst. lievä sauraus tai taudinkohtaus, huonovointisuus

rontti

= subst. 1. lievähkönä soimaussanana: lurjus, roikale, rontti, 2. pej. kuluneesta esineestä: rähjä: esim. kengyront'id.

rukkaine

= rukkazen'i = kultaseni, esim. akkurukkaizen'i = akkakultaseni ♡

ruma

= 1. kaikkiruokainen, perso, ahne, 2. kova, kestävä, työteliäs, 3. rohkea, kylmäverinen, 4. hävytön, ilkeä, häijy, 5. rumannäköinen, 6. unesta: sikeä, rumast'i magoad = nukut sikeästi.

rumahenki

= subst. paha henki

rumeta

= 1. oppia, tottua kaikkiruokaiseksi. Rumenou šyömäh. 2. tottua työntekoon, 3. tulla rumannäköiseksi

ruokaloukko

= pej. suu. Lykkeä syömistä ruogaloukkoh! ☺

ruotšinsuo

= sanotaan jostakin kuvitellusta olemattomasta paikasta. Män t'ie, mist'ä šie olet, ruotšinšuoloista! ☺ = ~Mistä lie olet kotoisin. (mistä lie "Suomen soilta") (Huom. ruottši = suomalainen, luterilainen; ruotšinkieli = suomen kieli; siten lit. ruotšinsuo = "suomensuo".)

rupiško

= subst. ja adj. ryppyinen ihminen

rutjustoa

= tehdä jotakin vaivalloisesti

rutka

= subst. pej. lihava ja ruma ihminen tai eläin

ruttelo

= subst. huono, vanha esine tai ihminen

ruttomieline

= adj. ailahtelevainen

ruttotapaine

= adj. äkkipikainen

ruttu

= subst. kulunut vaate tai huono, ruma ihminen

rutukka

= subst. lihava ihminen tai eläin

ruumensuopoi

= subst. pej. ahne eläin tai ihminen

ruvissa

= puhua nopeasti ja epäselvästi. Pagizoo rubizoo.

rysykkine

= subst. hellittelysanana lapselle

rytty

= subst. 1. ryppy, kurttu ompeluksessa. 2. vika, virhe. Ryttyy ei ole hänen roavoz. 3. huono, kelvoton vaatekappale, ihminen tai eläin; ryysy, rääsy; rähjä. Esim. akkurytty, heborytty

rytykkä

= subst. ja adj. 1. huono vaatekappale, 2. raihnainen ihminen, 3. pieni viinapullo

ryvittšy

= adj. paljon tai herkästi yskivä

ryöhkynäh

= ryöppynään, kaatamalla. Ryöhkynäh tulov vetty.

ryöpiškö

= subst. ja adj. 1. raihnas ihminen, esim. akkuryöpiškö, 2. kasaan painunut esine, 3. vulva

ryötšäkkä, ryötšäkkö

= adj. lihava, leveä tai matala ihminen, eläin tai esine

ryötti

= subst. 1. siivoton ihminen, 2. likainen, risa vaate, rähjys, retale; ryysy

ryövänjyšši

= subst. soimaussanana vähäjärkisestä

rähy

= subst. 1. rähinä, riita, 2. melu, meteli. Rähyy pietäh humalniekad. = Känniläiset metelöivät.

rähäkkä

= subst. 1. rähinä, riita, 2. melu, meteli, 3. nuhteet, moitteet

rähäkkä, rähäkkö

= adj. 1. käheä, möreä, möreä-ääninen, myös adverbi: rähäkäst'i pagizou. 2. ärhäkkä, helposti ärsyyntyvä

räimiškö

= subst. ja adj. veltto, laiska, helposti väsyvä ihminen tai eläin

räimäkkä, räimäkkö

= adj. 1. helposti väsyvä, heikko, 2. kankaasta: hauras, ohut, 3. säästä: lauha, leuto; raukaiseva

räkenvika

= tulehdus

räkkipäivä

= hellepäivä

räkykaššali

= subst. itkevä lapsi

räkäpetäjä

= alas asti oksikas, tarvepuuksi kelpaamaton mänty

räkättšy

= subst. räkättäjä, suupaltti

rämppäkello

= rämisevä tai rikkinäinen lehmänkello

rämssy

= subst. ja adj. 1. kulunut tai märkä vaate: ryysy, riepu, 2. laiha, ruma, likainen tai laiska ihminen tai eläin

rämyrahvas

= vähäosaiset, myös: rösyrahvas

räntti

= subst. siivoton, rähjäinen ja resuinen ihminen

räntysteä

= liikkua kömpelösti, vaivalloisesti, holtittomasti

räntävuosi

= räntäsateinen vuosi

räpelo

= subst. ja adj. 1. hauras, ohueksi kulunut kangas tai vaate, 2. vetelä taikina, 3. resuinen tai raihnas, 4. lörppö, lörpöttelijä

räpinähine

= adj. pihlajasta tai pihlajanmarjoista valmistettu

räpiškö

= subst. ja adj. 1. hauras esine, 2. rokonarpinen, ruma ihminen

räpläkkä, räpläkkö

= adj. 1. märkä, vetinen; vetelä, 2. voimaton, raihnas

räpätti

= subst. suupaltti, lörppö, räpättäjä

räpättšy

= adj. 1. kärkäs, hanakka, 2. puhelias, suulas

rätšiškö

= subst. ja adj. 1. nahistunut nauris, 2. ruma ja pienikasvuinen ihminen, 3. riitaisa ihminen

räyhnättšy

= subst. ja adj. tyhjänpuhuja ja/tai tyhjännauraja

räykkyniekka

= subst. pej. nainen

röhjysteä

= tehdä väsyneesti, voimattomasti

röhjötteä

= istua tai maata velttona, rehjottaa, retkottaa, esim. istuo röhjötteä

röhmeä

= 1. tehdä siivottomasti, kömpelösti, taitamattomasti, 2. porsastella, rypeä, rämpiä, ryömiä, 3. rehkiä, tuhertaa

röhmöi

= subst. 1. lika, 2. vastenmielisen näköinen, siivoton ihminen

röhäkkä, röhäkkö

= adj. 1. römeä ääni, 2. hyväkasvuinen, rehevä, 3. kookas, jykevä; lihava, 4. varakas

röijötteä

= istua tai maata velttona, röhnöttää, löhötä. Esim. Viruu röjjöttäy.

rökköpottši

= 1. kiimainen sika, 2. kuv. kiimaisen sian tapaan käyttäytyvä ihminen. Olet hyvä rökköpottši! Pagizoo kui rökköpottši rökötteä = puhuu epäselvästi. Aiga olet rökköpottši, ainos rökötät nagrat (viitaten kiimaisen sian tapaan äännellä).

römiškö

= subst. ja adj. 1. römeällä äänellä puhuva, 2. huonokuntoinen esine, rämä, romu, röttelö, 3. vanha raihnainen ihminen tai eläin

römppö

= subst. römeä-ääninen tyhjänpuhuja

rönkönpäivät

= huonot olot

röpelöitteä

= liikkua holtittomasti tai kömpelösti

röpiškö

= subst. ja adj. 1. rikki kulunut, rosoinen, 2. vanha, ryppyinen, kurttuinen

röprökäs

= roskainen; rähjäinen

röpö

= subst. höpöttäjä, lörppö

röpötti

= subst. 1. lika, tahma, 2. höpöttäjä, lörppö

röseikkö

= subst. ja adj. 1. risuinen, raivaamaton ja epätasainen paikka, 2. ryteikkö

rötky

= subst. 1. märkä, siivoton vaate, 2. laiska, siivoton ihminen, 3. rääsy, ryysy, 4. rähjys, renttu

rötväkkä

= adj. lakastunut, näivettynyt

rötöhmä

= subst. 1. kuivunut lika, loka, räkä tms., 2. renttu, retale

rötöskä

= subst. ja adj. siivoton ihminen

sananalaine

= huonomaineinen, moitteiden kohteena oleva

sanankeäntäjä

= subst. ja adj. puheen vääristelijä

sanankyllä

= subst. puhetulva

sananonkittaja

= subst. ja adj. utelias, nuuskija, urkkija

sanansykylmä

= moite

sanašikko

= subst. vilkkaasti puheleva seurue, juttuporukka

sanoitellakseh

= 1. sanoa moneen kertaan, toistella, jankuttaa. Aivim pidäy teil sanoitellakseh, etto kerran sanoa kuule. 2. kinastella, haastaa riitaa

sanoittelus

= 1. väittely, 2. riitaisa puhe

sanokki

= ilmaus, sanontatapa

sapjakka, sapjakko

= adj. 1. ankara, raju, 2. pahansisuinen, 3. äkkipikainen, zabjakka lyömäh; zabjakal sanal sanoo. Kyl on zabjakka sanoilla. Zabjakašt'i käsköö.

Sarvikki

= sarvipäisen lehmän nimenä käytetty

satakieline

= adj. juoruileva ☺

sataloatuine

= monenlainen, kaikenlainen

šatikkajeä

= epätasaiseksi jäätynyt jää

satorlivoi

= adj. 1. kiivas, kiukkuinen, riidanhaluinen, 2. tuulesta: kova, voimakas, 3. tulesta: suuri, leiskuva

sattana

= piru, paholainen, saatana, myös kiro- ja soimaussanana

sattanansatuli

= karkea kiro- ja soimaussana

satuntahine

= adj. 1. = satantahine = loukkaantumisesta aiheutunut, 2. satunnainen; yllättävä, odottamaton

šavaltoa

= 1. suhauttaa, viuhauttaa, 2. vesilinnusta: sukeltaa

savisotkoisilla

= kätkemisleikin leikkimisestä: savisotkozil ollah (savisotko on leikin nimi).

savuharakka

= hätiköivä tai puhelias ihminen. Käveled l'iekastelet kui savuharakka. Olet ku savuharakku, hypid aivin! ☺

šeikata

= toimia, puuhata

šeikka

= 1. työ, touhu, puuha, homma, keino, konsti. A voi voi, oli šielä Karjalašša šeikkoa! = Oi voi, oli siellä Karjalassa hommaa! Äiä on šeikkoa = On paljon hommaa. On siula n'iien lapsien keru šeikkoa! = On sinulla niiden lasten kanssa tekeminen! 2. asia(nhaara), seikka. Älä seguo minun šeikkoih! = Älä puutu minun asioihini! 3. harmi, pula, pulma, vastus, vaikeus. Tul'i šeikka täšt asiešta. = Tulipa tästä asiasta harmia. Nygöi olen šeikoiz. = Olen pulassa/ vaikeuksissa. 4. joukko, seura.

selästä-ähkittävä

= adj. tyhmä, ymmärtämätön

seppälintu

= lintu, jolla on naksuttava tai takova (kutsu)ääni; kerttu. Seppäl'indu tagoo tšiltšetteä.

šerpaperse

= subst. ja adj. hännyksellinen takki

sevokki

= hämminki, sekaannus. Meil tul'i sevokki tšotas. = Meille tuli sekaannus tileissä.

seämensuurus

= subst. ja adj. kiukku, äkäisyys, vihaisuus. Sydämensuurutta pideä, ei tule syömäh yhtaigoi. = Hän vihoittelee, eikä tule yhtä aikaa syömään. Sydämensuuruz on hänelleh, suurendeleh. = Hän on äkäinen ja kiukuttelee.

seämikkö

= subst. ja adj. kiukkuinen, äksy, pahansisuinen; kiukuttelija, äkäpussi. Myös: syvämmikkö, sydämikkö. sydämikkö mies = pahataban'e mies

seämikäs

= myös: sydämikäs. 1. sydämellinen, lempeä, 2. pahansisuinen, kiukkuinen, äkkipikainen, 3. jokin jossa on sisus, esim. sydämikäs piirai.

sienikkö

= subst. ja adj. sieniä kasvava paikka, myös: sienišikkö

sieniniekka

= sienestäjä

sierainloukko

= sierain

šihiliuhka

= sisilisko

šiilakko

= adj. 1. vars. sarvesta: harottava, 2. (hyvin) kuiva, hauras, kariseva, 3. äkäinen, tuittupäinen, esim. lehmä voi olla myös puskevainen, puskittšu

siipiorava

= myös: šiibiorava = liito-orava, myös: lentelijäorava, lentäjäorava

šiiriškö

= subst. äkäpussi

šiišelteä

= tehdä jotakin kovin tarkasti. Šiišeldäd joga kohtan.

sijanhyvä

= adj. vuoteenoma. Šijanhyväkše joutun.

sikaistoa

= käyttäytyä huonosti, porsastella, sikailla

sikisokenah

= hyvin runsaasti, sakeanaan, esim. sigisogenah on tšakkoa = on hyttysiä sakeanaan

sikisoki

= pikimmiltään, mitenkuten. Šiki šoki pistäyhyin.

sikiuni

= syvä uni

silmienlipahusaika

= myös: silmänlipahusaika = silmänräpäys

silmissänäkemätöin

= ihmisestä: sietämätön

silmänvalehus

= subst. näköharha, harhanäky

silmätöin

= 1. silmätön, 2. sokea, heikkonäköinen; pej. tarkkaamaton, huolimaton. Roat kui silmätöi. Sanotaan huolimattomasti työskentelevälle. 3. tolkuton, esim. šilmättömäššä humalašša

šiltteikkö

= pitkää oksatonta mäntyä kasvava metsikkö

simasukaine

= adj. hyvätapainen. Vuotti mieštä mielehistä, šulhaista šimašukaista.

sinihuuli

= subst. ja adj. kalpea(huulinen) ihminen

sinipiiroa

= subst. lit. sinipiirakka. 1. huonosti paistunut piirakka, 2. kuv. kylmettyneestä: Kui sin'ipiiroakse olet kylmänyh. Kylmännyh on gu sin'ipiirai. 3. kuv. kalpea ihminen

sinisieni

= 1. eräs sieni, 2. kuv. kalpeasta tai kylmettyneestä: Sin'isieneks olet kylmänyh.

siniškö

= 1. kalpea tai kylmettynyt ihminen, 2. sinistynyt esine

šipakoija

= 1. kiirehtiä, hoppuilla, työskentelystä: roadoa šipakoittšoo, 2. äksyillä, tuittuilla, kiukutella

siperi

= köyhä, ankea tai tukala paikka. Mejjäm puolel on tšiisto (kerrassaan) siberi žiivatoil, nälgy.

šišmolkka

= subst. 1. ilveilijä, kulkuri, renttu, 2. joutilaasta vetelehtimisestä: kävelläš šišmolkalleh = jouten, huvikseen

šiššikkä

= subst. ja adj. rasavilli

sitkiemieline

= adj. jääräpäinen

sitkietapaine

= adj. pitkämielinen, kärsivällinen. Sitkietaban'i ei terväs suutu. = Pitkämielinen ei nopeasti suutu.

sitkistyö

= 1. sitkistyä, mennä sitkeäksi, 2. pitkittyä. Vihmu sitkistyy. = Sade pitkittyy.

šittaharakka

= 1. pej. harakka, 2. ulostava lapsi, lit. paskaharakka

šittakieli

= subst. ja adj. 1. sammaltava, sorakielinen, 2. rivopuheinen tai juoruileva. Olet tozi šittukieli! lit. paskakieli

šittakorsi: sanonnassa: šittakortta veteä

= ärsyttää, šittukortt ei pie vedeä hänel neneä myö, suuttuu terväh. = Häntä ei pidä tieten tahtoen ärsyttää, hän suuttuu nopeasti. lit. paskakorsi

šittakuoma

= pej. henkilö, joka on samaan aikaan ulostamassa

šittamušikka

= soimaussana miehestä, esim. miehestä joka ei ole sanansa mittainen

šittanenä

= 1. soimaussana, ihmisestä. Kai šittunenäd ollah hattulois (käyttävät hattua), 2. hiiri, 3. karhu

šittapöttšö

= soimaussana likaiselle lapselle tai piereskelevälle. Olet aiga šittupötšöi! lit. paskapötsi

šittasaksa

= subst. 1. soimaussana rehvastelijasta, 2. räkälöntti; saksa = rikas ihminen, siten lit. ~paskarikas

šittašokoli

= adj. pej. yli varojensa hienosteleva, šokoli = 1. koreileva, hienosteleva, keikaroiva, 2. komea, siro, siisti; reipas; lit. ~paskahienosteleva

šittasopa

= subst. 1. likainen vaate, 2. huono vaate, 3. sukupuoliyhteydessä päällä ollut vaate; lit. paskavaate

šittaveräjä

= subst. 1. pej. peräaukko, käytetään usein ulostavasta, 2. pej. kohdunsuu; lit. paskaveräjä

sittimäine

= subst. oman lapsen hellittelynimi

siuhine

= sinulle sopiva, kuuluva tai mieleinen; sinulla ollut. Sinuhizet sovad. = Sinulle kuuluvat vaatteet/ sinulle sopivat vaatteet/ sinulle mieluisat vaatteet.

siuhku

= subst. eloisien silmien vertaussanana. Silmäd on ku siuhkud, jallad on ku viuhkud. Sanotaan yleensä koiranpennusta. viuhku = pitkä, esim. jaloista tai eläimen hännästä

siulline

= sinun omasi

škaijata

= juoda tai syödä ahneesti, litkiä, hotkia

skamarahko

= subst. 1. soimaussanana vallattomasta tai tyhjänpuhujasta, 2. hölmö, 3. leikkisesti päästä: tuo skamarahkos jotta etšin täitä. Vrt. skomoroohha = komeljanttari

sket'mu

= subst. ja adj. 1. kehno, huono esine, 2. vetelys

škoappajoaššiekka

= kaapin tai lipaston laatikko, myös: škuappujuaššeikku

skokuna

= 1. sammakko, 2. hevosesta: aituri, 3. vallaton lapsi, skokunad ollah lapsed, aivin hypitäh. 4. väsymätön työntekijä

školtiika

= subst. 1. laiskuri, lurjus, 2. kengistä: suuret, painavat. Vai on aiga školtiigat.

škonkkoa

= tehdä raskaasti, vaivalloisesti. Muadu škonketah kuokitah.

skripka

= 1. viulu, 2. harmonikka, haitari, 3. vallaton, aina äänessä oleva: Oled aiga skripka! ☺

skutata

= touhuta joutavia, pelehtiä, rillutella, pitää hauskaa

skut'mu

= subst. vetelys, laiskuri

škönkky

= subst. 1. isku, 2. kimpale,esim. škönkky leibeä, 3. pej. lihava ihminen

skörönenä

= subst. ja adj. koukkunenä

šlietna

= 1. pej. kasvoista: naama, turpa, 2. soimaussanana huolimattomasta tai häpeämättömästä, olet sie aiga sliedna! ☺

šlina

= 1. penis, 2. kiertoilmauksena: väzynyh/ juovunuh/ humalaz on kui šl'ina ☺

sloi

= adj. 1. paha, laiska, 2. etevä, taitava, esim. Ylen on häi zloi lugemah. Oh se on zloi miez myömäh tavaroa.

šläimiškö

= subst. ja adj. 1. laiska, veltto, vetelä tai väsynyt, oikein laiskalle voidaan sanoa: Aiga olet šläimiškö, et kehtaa omaa päädy kandaa. ☺ = Kyllä olet patalaiska (tarkemmin: Kyllä olet laiska, et viitsi omaa päätäsi kantaa). 2. nahkea, nahistunut. Nagriz on šl'äimiškö kylmähyy.

šläntti

= subst. 1. renttu, rähjys, vetelys, esim. Olet aiga šläntti, et kehtaa n'i midä raadaa. = Kyllä olet aika renttu, mitään hommaa et viitsi tehdä. 2. hyvin väsyneen tai humalaisen vertaussanana, 3. jalkavaivainen ihminen

šläväkkä, šläväkkö

= adj. 1. voimaton, kömpelö, veltto, 2. pehmeä, sula

šlöimiškö

= subst. ja adj. veltto tai laiska ihminen tai eläin

šlöimisselläkseh

= 1. liikkua veltosti, laiskasti. Hebo šlöimisteleh, ei kehtoa vedeä, astuv vai. 2. olla masentunut. Pahal miel'ii šlöimisteleh.

šlöttä

= räntäsade

šmaikoa

= 1. heilua, keikkua, 2. liikkua turhaan edestakaisin, vetelehtiä, 3. kielestä: liikkua vikkelään, lipoa, kiel'i šmaigau magien syvvez. 4. puhua ajattelemattomasti, hölöttää. Šmaijetah paissah joudavie.

šmetku

= subst. 1. laiska, siivoton ihminen tai eläin, 2. renttu, lurjus, heittiö, 3. resuinen tai likainen vaate, ryysy, retku

smietittšy

= adj. ajattelevainen, pohtivainen

smut'ohha

= subst. ja adj. kujeileva ihminen

šmötky

= subst. 1. lihava, kömpelö, laiska ja siivoton eläin tai ihminen; löntys, rähjys, 2. suuri pala tai kasa, köntti, löntti, esim. Šmötky voidu. Kaloa ol'i šmötky nuotam pohjaz.

šnörönenä

= subst. ja adj. nirppanokka

soahharihine

= 1. sokerilla maustettu, sokeroitu, 2. sokeriin tahriintunut, 3. lempeä ♡

soarnaniekka

= subst. ja adj. sadun-, tarinan- tai jutunkertoja

soarnapäivät

= elämäntarina. Omii soarnupäivii sanelou jogahizel, olgah tuttav l'ibo tundematoi. = Jokaiselle hän on kertomassa elämäntarinaansa, olipa kyse tutusta tai tuntemattomasta. soarna = satu, juttu, kertomus

soimakko

= adj. kipakka, kova moittimaan

soittošikko

= subst. paikasta, jossa on paljon soittimia

šokla

= joutava puhe, joutavanpuhuja

sokolaine

= subst. armas, kulta. Armaz ardehuon'i (armas pikku aarteeni), sokolazen'i! Kuldaine sokolaine, älä itke! ♡

solotoi

= adj. 1. kultainen, 2. kultaraha, 3. hellittelysana: kultainen, rakas, kulta- ♡

solotoirošaine

= subst. hellittelysana mielitietystä tai lapsesta ♡ lit. pikkuinen kultakasvo

soloveilintu

= lapsen hellittelynimi, se om muaman soloveil'intu, myös: soloveilintuine. solovei = satakieli ♡

Soroila

= leik. olemattomasta paikasta, "Joroilan" soinnutteluparina

šošlata

= puhua joutavia

šostakka, šostakko

= adj. 1. töykeä, tyly; röyhkeä, 2. kankaasta: karkea

sreppana

= subst. 1. likainen tai resuinen ihminen, 2. reippaan, virkeän ihmisen tai virkun hevosen vertaussanana: Vanhad on, ga gu streppanad matkatah. = Vanhat ovat, mutta kuin virkut taittavat matkaa. 3. mon. s(t)reppanat = kuukautiset, esim. akka on s(t)reppanois.

štšuhkettoa

= kutsua koiraa sanomalla štšuh. Elä štšuhketa koiroa!

stutšku

= 1. isku, tälli, läimäys. Anna hyvä štutšku iken'ih n'in lopettau räkätykšen! 2. petkele, 3. lihavasta, raskaskäyntisestä: še Hoto on šemmoin'i štutšku, šen kuulou kun še missä kävellä štutškuttau.

stutškustatšku

= erityisen kova leipä

suhutella

= liikkua vauhdikkaasti, suhautella, viuhautella

suinpäihine

= äkillinen, yhtäkkiä tapahtuva, esim. suimpäihine matku

šukšuttoa

= 1. kutsua hevosta sanomalla "šuk, sukšu", 2. maanitella, houkutella. En äijiä šukšuta. = En paljoa maanittele.

sulahyväine

= subst. ja adj. kulta, kultainen. Midä sulahyväzen'i sanoo, jogo rubiemmo syömäh? ♡

sulailija

= subst. ja adj. kosija, sulhanen

sulasanaine

= adj. lempeäsanainen ♡

sumerkko

= subst. 1. hämärä, 2. hieno sade

šumu

= 1. kohina, humina, jyminä, pauhu, esim. junan šumu, metšän šumu, 2. hälinä, melu, meteli, esim. rahvahan šumu

supniekkajumala

= pyhä ihminen, jonka uskottiin auttavan hampaankivistyksessä

surkevus

= surullisuus, suru, surgevuksiz on = hän on murheissaan

surmaheinä

= tappavan myrkyllinen kasvi

sutškata

= 1. pestä kovaa, hangata, jynssätä, survoa, 2. tehdä jotakin kovalla voimalla

suumoakari

= subst. kova suutelija ☺

suunanto

= subst. suukko

suunpieksäjä

= subst. ja adj. kova puhuja, suunsoittaja

suunsoatavilla

= huutomatkan päässä, suunsoadavil on lapsed

suunsoittaja

= subst. ja adj. 1. suunsoittaja, 2. usein itkevä, esim. suunsoittai laps on, itköv ainoz.

suupakina

= puhe, juttu, esim. sanonnassa: suupaginoil olemmo = olemme juttusilla

suurennuskaššali

= subst. 1. kiukutteleva, vaativainen, isotteleva, 2. kiukkupussi

suurentelija

= subst. ja adj. 1. liian vaativainen, ylpeilevä, isotteleva, 2. kiukutteleva

suurimaha

= subst. ja adj. isovatsainen

suuriparta

= subst. ja adj. pitkä- tai tuuheapartainen

suuripesu

= suursiivous

suurisanaine

= adj. kovaääninen

suustalähtemätöin

= adj. hävytön, rivo, säädytön

suutelus

= 1. myt. taikakeinoin aiheutettu sairaus, 2. kehumalla tai pahalla katseella pilaaminen

suutimatoin

= 1. jota kohtalo, sallimus, Jumala ei ole säätänyt, 2. ihmisestä: käräjöimätön/ joka ei käräjöi

suuttumatoin

= sävyisä, kärsivällinen

suuvero

= yhdeksi kerraksi riittävä ruokamäärä, lit. suuateria

suvaittšematoin

= 1. josta ei pidetä; epämiellyttävä, vastenmielinen, 2. joka ei pidä jostakin tai jostakusta

sylimys

= adj. jokin jonka ympäri käsivarret juuri ja juuri ylettyvät, esim. sylimys petäjä = petäjä jonka ympäri kädet juuri ja juuri ylettyvät

sytilys

= adj. levoton ihminen

syysvilu

= subst. pitkäaikainen pohjoistuuli

syönnös

= 1. syötävä tai syöty ruokamäärä, 2. ruoka, esim. Nämäd on omat syöndöksed, omaz moas kazvanuod. = Nämä ovat itsekasvattamiani viljelykasveja, omassa maassani kasvaneita.

syöntäloukko

= pej. suu ☺

syöntäpakina

= puhe ruoasta. Syöndypaginan kuuled, ga kai himoittamah rubieu n'älläz. = Kun kuulet puhetta ruoasta, nälkäisenä alkaa tehdä kaikkea mieli.

särinlutuine

= subst. pieni särki, myös: särkikitšu = subst. pieni (kuivattu) särki

taika

= 1. taika, 2. sanontatavoissa: Ei ole taikoa enämpi šiihi. = Siihen ei ole uskomista; siitä ei ole hyötyä. Ei ole taikua. = Ei ole tietoa (onko totta). Eipä šer roannašta ollut taikoa vaikka še kaikittši touhottau. = Eipä sen työnteosta ollut hyötyä, vaikka hän aina kovasti touhuaa.

taikinus

= leipomus, kerralla paistettavat leivät

taivaillakseh

= 1. harhailla, viivytellä. Taivoaldihez, myöhässyttih. 2. puhua joutavia. Pagizou taivaileh vai.

takkimus

= 1. takkuinen eläin, 2. resuinen ihminen

tamputtoa

= 1. kävellä kömpelösti, taapertaa, töpsyttää, esim. astuo tamputtoa, 2. puhua hitaasti, esim. tamputtoa pagizou harvah

tanttararuu

= adverbin tapaan: 1. helvetistä, kadotuksesta: menes hoz muaz läbi tantararuu = mene hemmettiin/ sinne missä pippuri kasvaa! Mene minuntäh (minun puolestani) hot tanttararuuh, g olet moine paha! 2. nurin niskoin, mukkelis makkelis, esim. Men'i tantararuu pordahis.

tapattšu

= kova tappamaan, esim. Hä on ylen tapattšu madoloin. = Hän on kova tappamaan käärmeitä.

tarakoija

= tehdä huolimattomasti, kursia. Esim. Harvaizeh tarakoitšin, ga pyzykkäh min pyzynöy. Harvakseltaan kursin, pysyy mitä pysyy.

tarjalaine

= turjalaine-sanan soinnutteluparina, merkitys: kuka tahansa. Meän lapsed ei häpissellähes, tul'i turjalan'i libo tarjalan'i, jogahizel männäh kätt andamah. = Meidän lapset eivät kainostele kenenkään edessä, tuli kuka tahansa, he menevät kättelemään.Tullah kai turjalažed tarjalažed elämäh mejjäm muale.

tarkkaine

= 1. huolellinen, varovainen, tarkka, 2. saita, nuuka, 3. kuhnaileva, hidas

tarkkaluontoine

= viisas

tarottšu

= joutavien puhuja

tarpehelline

= 1. tarpeellinen, esim. veittši on taloiz ylen tarbehel'l'in'e, 2. köyhä, puutteessa oleva, tarvitsevainen

tattaripeä

= soimaussanana lapsesta: Hyvä tattaripeä oled! ☺

tautipäivä

= vaivalloinen, raskas työpäivä

tavara

= 1. (kauppa)tavara, 2. (osto)kangas, vaatetavara, 3. naisen sukuelin, esim. hieman ronskissa sanontatavassa: magoaa lonkottoa, tavara nägyy, moine on se hyvä tavara: eigo pohja puhkene, eigo randa lohkene.

tavarakas

= jossa on paljon tavaraa, esim. taravakas puod'i, tavarakaz laukku (r ja v saattavat vaihtaa paikkaa tuolla tavoin)

t'enkakissa

= rahakukkaro

terva

= terva, sanontatavoissa: kum päivä laskeiteh, olen n'iinkun t'ervas (en näe mitään). Ripulissa olevasta: Tervoa laskoo, t'ökt'ihauda on tules. (töktihauta = tuohitervahauta, tässä merkitsee epäilemättä takapuolta, heh!) Ilmaisemassa äkkipikaisuutta, tytöstä ja pojasta: tul'i da terva rinnakkah vai pane, ga - - . Kun ei pelkää toimintansa seurauksia, voidaan sanoa: Ei varoa tuldu n'i tervoa netše riskanzu (ihminen), moin on pahatabaine.

tervakattila

= Kun joku hankkiutuu tieten tahtoen ikävään tilanteeseen, voidaan sanoa: Tuten tuleh mänet, t'ieten tervakattilah.

terveh

= 1. terve, sairastamaton, kunnossa oleva. Sanonnassa: Nuori terveh šyötyöh, vanha yön levättyöh. 2. Sanontatapoja: Viljankorjuun loppuessa sanottua: Miun šelkä tervehekši, pellon šelkä poikki. Tervehdyksenä: T'ervehenägö el'ät? - T'ämpiän' t'erveh, a huomen män' t'iijä. Kun huolet tekevät sairaaksi, voi sanoa: Tervehty vattšoa kivisteä.

tervehikkäine, tervikkäine

= aivan terve

tervehperäine

= työkykyinen

tervehys

= terve, terveellinen; tervehyöl paha = epäterveellinen. Toivotuksessa: Ikiä pitkiä ta rauhua tervehyttä. Sanontatavoissa: Tervehys on kuldua dai hobieda parembi. = ~Terveys kultaa ja hopeaa arvokkaampaa. Tervehyttä parembua n'i midä ei ule. =~Ei terveyttä kalliimpaa.Vastasyntyneelle toivotettua: Elä pitkää igää, igää ildas sah. = Pitkää ikää, ikää iltaan saakka. Tervehyt kuolendas sah, suurus suuh, mieli pääh. (suurus, tässä: ruoka) = Terveyttä kuolemaan saakka, ruoka suuhun, mieli päähän.

teräsana

= ankara, terävä sana

teräshammas

= subst. ja adj. teräväkielinen

terävänenäine

= adj. toisten asioihin sekaantuva ☺

tetrenputro

= puuron tapainen ruokalaji, jossa imelätaikinaan sekoitetaan puolukoita, marjamämmi, lit. teerenpuuro ☺

tevana

= subst. 1. reipas ihminen tai eläin, 2. pienikokoinen hevonen

tietelijä

= subst. ja adj. 1. jonkun terveyttä tai vointia tiedusteleva, 2. utelias. Ylen on t'iedel'ii, kaikkie kyzelöy.

tietokoufei

= myt. kahvi, jonka tietäjä on loitsinut taikavoimaiseksi ☺

tietovesi

= myt. vesi, jonka tietäjä on loitsinut taikavoimaiseksi

tiettävikkäine

= 1. tiedetty, tunnettu, varma, asiasta voidaan sanoa: še on t'ied'ävikkän'e. 2. tietysti, luonnollisesti

tihi

= pieni, pistävä hyönteinen, mäkärä, polttiainen tai hyttynen

tiijokas

= tietävä, taitava

tiijättšy

= paljon toisten asioista tietävä ☺

tiitti

= pieni penis

tinkaisa

= 1. kova tinkaamaan (ostaja), 2. myyjä: tinkimään suostumaton

tinukki

= hyvin tyhmä tai hyvin painava

tippisillä, tippisilleh

= adv. 1. hippasilla, kiinniottoleikin leikkimisestä. T'ippizil lapsed ollah. 2. olla käsikähmässä: jo ollah t'ippizil akar ker = olemme jo joutumassa akan kanssa käsikähmään, 3. t'ippizilleh = parittelemassa. 4. puutteessa, pulassa, vaikeuksissa. Leiväz ollah t'ippizil. = Leipä on vähissä. D'engaz olen t'ippizilleh, maksoa pidäz. = Rahat ovat vähissä ja maksaa pitäisi. 5. varpaillaan

tirhakka, tirhakko

= adj. pirteä, terhakka

tirpantahine

= 1. siedettävissä oleva, 2. salassa pidettävä

tirpantatila

= k olet t'irpandit'ilal = olet sellaisessa asemassa että sinun on kärsittävä

tirpattšu

= kärsivällinen. Häi ei terväh suutu, ylen on' t'irpattšu.

tirttšu

= nirso

tiuhku

= lumituisku

tohakka

= subst. 1. tohina, puhina, esim. kiirehen tohakku, toran tohakku, 2. vähäinen humala, hutikka: humalan tohakku

tohmero

= subst. pöhnä, unenpöpperö, tokkura, pieni nälän tai vilun tunne, esim. unen tohmero, n'ällän tohmero, vilun tohmero

tohmu = tohmero, kts. edellä.

toineilma

= kuolemanjälkeinen elämä, tuonpuoleinen

toinepuoli

= piru, paholainen. Toinepuol'i händäh kuhkuttav viinoa juomah. = Paholainen houkuttelee häntä juomaan viinaa.

toispuolehine

= paholainen, piru, perkele. Soimauksena: hyvä olet toispuolehin'i.

tokuttša

= subst. ja adj. 1. raskas uuvuttava työ, rasitus, väsymys, uupumus, vaivalloinen, 2. ikävä. Yksinäh oli dokuttšu olla, šinä gu tulit, kai vesselembi rod'ih. = Yksin oli ikävä olla, kun sinä tulit, kaikki muuttui iloisemmaksi.

tolkukas

= ymmärtäväinen, järkevä, viisas

topsu

= 1. eräs ruohokasvi. Nurmel on topsuu. 2. adj. maasta: karu, laiha. Topsu peldo. 3. ryyppy. Otammo topsut täz butilkaizez.

torakas

= tappelunhaluinen, äksy, riitaisa, esim. torakaz miez, torakas hebo

torakukko

= tappelupukari

torasana

= riitapuhe. Torasanoi pagize elä.

torattšu

= subst. ja adj. 1. tappelupukari, riidanhaluinen, 2. vikuroiva, äksy hevonen

torava

= 1. = torakas eli tappelunhaluinen, äksy, riitaisa, 2. reipas, reima; hauska; vieraanvarainen; tuhlaavainen. Esim. torava roadamah = reipas työskentelemään; torav on pagizemah = hauska keskustelija; torava on eluo pidämäh = tuhlaavainen huolehtimaan omaisuudesta.

torhuta

= puhua kovaa ja häpeilemättä

tosivuo

= 1. toteutua, käydä toteen. Katšo etto minuo uskonuh, ga tozivui tämä ažie, män'i todeh. = ~Ette minua uskoneet, mutta niin vai kävi toteen tämä asia. 2. osoittautua joksikin. Veäräks tozivui. = Osoittautui virheelliseksi.

trahtamentti

= vaiva, puuha, homma. On n'iissä häijem pivošša trahtament't'ie. = On niissä häiden järjestämisissä hommaa.

treppana

= subst. 1. rähjäinen ihminen, esim. akkatreppana, 2. pieni, huono esine, 3. nopea, sukkela, vikkelä

tresnielijä

= subst. suursyömäri

treuhka

= 1. turkislakki, reuhka. Pane pakkasella treufka peähäš, ettei kylmetä korvat. 2. rääsyinen vaatekappale, 3. rääsyihin pukeutunut ihminen, 4. isku. Gu annan treuhkan korval, hambahat suus pakkuu.

truhmeloija

= pukea liian lämpimästi

truhomeättä

= subst. repaleisen tai huonokäytöksisen soimaussanana

truhventtša

= likainen tai mustiin pukeutunut nainen

trupamakko

= subst. pej. likainen ja repaleinen

trupanenä

= subst. ja adj. pitkä nenä, pitkänenäinen tai suuttunut

trupilulli

= subst. pej. taitamaton. Hyvä trubilulli oled!

trutiutuo

= tehdä kovasti työtä, raataa

trutšmata

= 1. liiasta pukemisesta tai syömisestä: tunkea, ahtaa. Peäl trutšmai kahet kolmet sovat peälekkäh. = Hän ahtoi päällensä pari-kolme vaatekertaa. Trutšmai mahan täyven. = Hän ahtoi mahansa täyteen. 2. mutristaa, työntää törrölleen. Suun trutšmai.

trypykki

= kannellinen pikkuesineiden säilytysrasia

trählöi

= subst. ruma tai raihnainen ihminen

träsniköijä

= tehdä huolimattomasti

tšakanpehu

= eräs pieni hyttyslaji

tšapertoa

= 1. sataa rankasti: Tšapertau vettä. 2. puhua paljon: Tšapertau poajie.

tsaruija

= 1. olla jouten, elää helppoa elämää, 2. juhlia, pitää kemuja

tšetšonkka

= nirso, juonitteleva, teräväkielinen; kun on oikein nirso, oikein juonitteleva tai oikein teräväkielinen, voidaan lisätä tarvittavaa painokkuutta sanalle lisäämällä sanan loppuun se kuuluisa -perse-, eli sanoa: tšetšunkkaperse/ tšetšunkuperze. ☺

tšihmerä

= 1. subst. katku, kitku, häkä, 2. tihkusade, 3. adj. tihkusateinen, 4. silmistä: tiht´ruinen, tihru

tšihvakka, tšihvakko

= 1. adj. häkäinen, kitkuinen, 2. liian hapan, 3. silmistä: vettä vuotava, tihruinen, tihru, 4. riitaisa, äkäinen, kipakka

tšiihovus

= kiukku, suuttumus

tšiilahaine

= subst. 1. nokkonen, 2. äksy, kiukkuinen, eripurainen ihminen tai eläin: Kyllä še on koko tšiilahain'i! 3. morsiusneito. ☺

tšiili

= 1. siili, 2. sanonnassa, köyhästä talosta:Yhešš uglašša hiiri, toizešša tšiil'i, kolmanžešša n'i mid'ä. Tšiil'i muakondeida šyöu. = Yhdessä nurkassa hiiri, toisessa siili, kolmannessa ei mitään. Siili myyriä syö.

tšiimiškö

= subst. ja adj. 1. jalat levällään, rumassa asennossa, 2. leveilijä. Olet hyvä tšiimiškö!

tšiiorava

= liito-orava

tšiiriškö

= subst. ja adj. riitaisa, kärttyisä, äkäinen

tšikkerihammas

= vinoon kasvanut hammas

tšilipurlakka

= rutiköyhä

tšilmu

= 1. rikka, roska, lastu, pirstale, säpäle, siru, murunen, 2. pikkutavara, rihkama, krääsä

tšilpukka

= 1. ketun- tai sudenmyrkky, 2. voimakassuolaisen vertaussanana: šuolan'i kui tšilpukka, 3. häijyn, pahatapaisen vertaussanana: On kui tšilpukka. Myös: tširpukka = subst. hyvin suolaisen tai happaman vertaussanana, esim. Kala on ku tširpukku suolaine.

tšiperikkine

= subst. ja adj. hyvin pieni olento/ hyvin pieni esine/ hyvin pieni määrä, esim.Tyttötšibrikkin'i. Tšiberikkizen sain voidu. = Hyvin pienen määrän sain voita. Myös: tšipilittine/ tšipriškö (subst. ja adj.)

tšippuisa

= adj. nirso, kiukkuinen, ärtyisä, hankala

tšipsuaika

= lumisohjoinen aika

tširhiškö

= subst. ja adj. riitaisa, koppava, tyytymätön ihminen, äkäpussi

tširiviri

= subst. rasvassa paistettu (herkku)ruoka

tširkku

= 1. pikkulintu, yl. varpunen tai sirkku, 2. heinäsirkka

tširpiškö

= subst. ja adj. 1. nirso, 2. huonosti kasvava, kitulias

tšitšurkkaperze

= oikuttelija ☺tširtšuitšus = nirsoilu, nyrpistely; tširttšu = nirso, nyrpistelevä, valikoiva; erikoiskäyttöä: tširtšu magoamah = vähäuninen

tširviškö

= subst. ja adj. 1. kitukasvuinen kasvi, 2. laiha tai pienikasvuinen ihminen

tšoimiško

= subst. ja adj. huonokuntoinen, veltto tai laiska

tšokko

= 1. sokkoleikki, sokko, 2. piru, lempo, kirosanana: pahus, hemmetti

tšomaihoine

= kauniskasvoinen

tšomikki

= kaunis, sievä lapsi tai koiranpentu, myös lehmän nimenä ♡

tšonkie

= 1. pej. kaivella, tonkia. Ken kezäl ongii, sil talvel n'älgä perzettä tšongii. 2. pej. tehdä hitaasti tai pikkutarkasti, esim. ombeloo tšongie.

tšormittelija

= subst ja adj. juoruileva. Še on ilman ikun'i toisien aseijen tšormittelija. = Se on iänikuinen toisten asioista juoruileva.

tšortanakka

= pirun akka, pej., sanotaan vahinkoa aiheuttavasta naisesta, myös tietäväisestä naisesta. Vai tšortanakk on olluh, kai (kaiken)on tiedännyh.

tšuhmakko

= näppylä tai pieni paise

tšuihakka

= adj. vihainen, äksy

tšuipiško

= adj. ujo, kursaileva

tšukahtoa

= 1. nukahtaa rauhallisesti, 2. kuolla

tšulkettoa

= puhua nopeasti ja sujuvasti: paissa tšulkettau

tšuntšero

= subst. kuhnailija, laiskuri

tšuotšoi

= subst. ja adj. 1. tuntemattomasta, lapsen pelottelusanana: mörkö. Katšo tšuotšoi tuloo! 2. humalaisesta: Hyvä tšuotšoi oled!☺

tšupero

= subst. 1. pienikokoinen ihminen, eläin tai esine, napero, 2. kuhnus, nyhjöttäjä

tšupukkuruine

= kukkurainen, täysinäinen. Tšubu tšubukkuruzen most'inkan marjua poimiin. (mostina = päre- tai tuohikori, tässä: pikkuinen päre- tai tuohikori) = Poimin pikkuisen tuohikorin aivan kukkuralleen täyteen marjoja.

tšurmuine

= pieni määrä, hitunen, hiukkanen. Anna voidu hot' tšurmuine.

tšuutšero

= pöhnä, pöpperö, hiprakka, kohmelo ja hieman muitakin hieman epämääräisiä tuntemuksia kuvaava sana. Unen tšuutšeroz on. = On unenpöpperössä. Peä on tšuutšeroz eglästy juondoa. = On krapula eilisestä juomisesta. N'ällän tšuutšero rod'ih. = Alkoi hiukoa.

tšäntšätä

= 1. tehdä kelvottomasti: liata, sotkea, pilata, turmella, 2. sammaltaa, lörpotellä, soittaa suutaan

tuhiško

= subst. tuhisten hengittävä

tuhkanenä

= subst. ja adj. tupakoitsija tai nuuskankäyttäjä, soimaussanana lapsille: Sen tuhkanenät, sem pihkapeät! Myös: soimauksena lapsille: Pahalazem pihkapeät oletta! (Sanalle pihkapeä en löytänyt merkitystä, mutta meänkielessä se merkitsee: paholaista, pahaa olentoa; ehkä myös karjalan kielessä merkitys on se, ainakin se sopisi tähän jokseenkin loogisesti..)

tuhkerjo

= subst. ja adj. 1. lumisohjoinen, upottava, lumen tukkima tiessä: Tuhkerjo doroga on. 2. sakea pyry, pyryinen: Tuhkerj on seä.

tuhmattšaine

= rumanpuoleinen, rumanlainen

tuhu

= ankara lumituisku, raju sadekuuro, rankkasade, myrsky; sanonnassa: Yhtel tuhul om pandu kahtu kolmie loaduu syömisty. = Samalla kertaa on laitettu paria-kolmea laatua ruokaa. Vrt. Meillä on sanonta: "Samalla hiellä" ja "samaan hikeen" (esim. imuroin samaan hikeen). Siinä kun on jo valmiiksi hiessä, niin tekee sitten muutakin hikoiluttavaa.

tuhupeä

= subst. 1. lumi- tai sadekuuro, 2. ajattelemattomasti, hätiköiden puhuva, hölösuu

tuitikas

= adj. oikullinen, tuittuileva

tuittipeä

= subst. oikukas, tuittupäinen

tujakka, tujakko

= 1. adj. tuulinen, 2. adj. tuittupäinen, oikukas, 3. subst. hiprakka, hutikka. On humalan tujakas. Tujakaz on.

tujuseä

= subst. tuulinen, pyrynen tai oikukas sää

tukakas

= adj. tuuhea- tai runsashiuksinen

tukkamellittšä

= tukkapölly

tukkumettšä

= tiheä metsä

tukrimukri

= subst. rähjys, resupekka, sottapytty, moukka

tulikiireh

= kova kiire, vrt. suomen tulipalokiire

tulin'un'n'u

= pej. hätäilevä, hätähousu, touhottaja

tulirutto

= adj. hyvin nopea, kiivas, äkkipikainen

tunnelmus

= jälki, josta voi tunnistaa työn tekijän, kädenjälki

tuntšukka

= subst. lyhyt ja paksu, esim. hebotuntšukka, akkatuntšukka

tuoilma

= kuolemanjälkeinen elämä, tuonpuoleinen. Läksi hiän tuohilmah. = Hän kuoli.

tupakantuska

= kun tekee hirveästi mieli tupakkaa on tämä tunne

tupermellittšä

= tukkapölly

tupilulli

= subst. saamaton, kykenemätön ihminen, nahjus

tupittša

= subst. ja adj. 1. käyttökelvottomaksi tylsynyt teräase, tav. kirves, 2. tyhmä, laiska, saamaton, taitamaton tai pahankurinen ihminen tai eläin

tuplukka

= subst. pej. lihava tai tyhmä nainen

tuppinäppi

= subst. käsistään taitamaton, poropeukalo

tuprakka, tuprakko

= adj. 1. sää: tihkusateinen tai pyryinen; vesi: samea, 2. adj. äkäinen, 3. subst. tuulenpuuska, pyry, tuisku, 4. unenpöpperö, 5. vihanpuuska, 6. hämärä: pimien tubrakka

turjus

= subst. laiska

turkkimato

= karvainen toukka, karvamato

turme

= myt. taikakeinoin aiheutettu sairaus, vaiva, onnettomuus

turpehenpuskija

= subst. jurottava tai uppiniskainen: Kogo turbehempuskija olet. Se on turbehempuskii, kui häkki, ei sovi n'i kenen ken. = ~Niin on uppiniskainen kuin sonni, ei tule toimeen kenenkään kanssa.

turpiško

= subst. ja adj. 1. lihava, 2. jurottava, yrmeä, jurrikka

turttša

= subst. lihava

tutiliuskuine

= tutiseva, kovin heikko, lopen uupunut

tutku

= subst. humalaisen vertaussanana: humalaz on ku tutku.

tuuhakka, tuuhakko

= adj. 1. pörröinen, 2. tuulinen, 3. ajattelematon, löyhäpäinen, ärhäkkä

tuuhapeä

= subst. ja adj. 1. pörröpäinen, 2. ajattelematon tai ärhäkkä

tuuhiško

= subst. ja adj. 1. tuulinen sää, 2. tuittupäinen, ärtyisä

tuulenmökry

= rannalle ajautuneet vesikasvit

tuulennujakka

= myrsky

tuuminaine

= adj. mietittävänä oleva

tuurapeä

= subst. ja adj. 1. pörrö- tai töyhtöpäinen, 2. huono työntekijä

tuutša

= subst. 1. lumituisku, pyry, rankkasade, rajuilma, 2. synkkä, sadetta tai pyryä enteilevä pilvi

tuutšapeä

= subst. lumituisku, lumikuuro

tyhjikkäine

= adj. 1. aivan tai melkein tyhjä, 2. köyhä. Typöi tyhjikkäine on, ole n'i midä ei ukkorukal. = ~Ukko on köyhä kuin kirkonrotta. 3. vähäinen, mitätön, 4. joutava, perätön. Typöi tyhjikkän' on sium pagina, ei ole tozi. = ~Puheissasi ei ole kerrassaan mitään perää.

tyhjinäine

= adj. 1. joutava, ylimääräinen, 2. perheetön ihminen: tyhjinän'i in'ehmin'i

tyhjätšelti

= adv. ilman tuomisia, kantamuksia tai kuormaa

tyllykki

= subst. lyhyt ja lihava

tyneli

= subst. eläimen kaivama maanalainen käytävä

typäkkä, typäkkö

= adj. 1. saamaton, taitamaton, hölmö, hoksaamaton, hidasjärkinen, 2. hidas, laiska, 3. tulokseton, hyödytön, epäsuotuisa, huono, 4. vastenmielinen (esim. työstä)

tyräperse

= subst. pej. nivustyrää poteva

tyttömettšä

= isokokoinen, vanttera tyttö ☺

tyttösapero

= subst. levoton, liian vilkas tyttö

tyynimielelline

= adj. hiljainen, sävyisä, tyyni

tyyrynlyyrykkäine

= subst. ja adj. pienikokoinen ihminen tai esine ♡

työkkö

= adj. kova tekemään työtä, työteliäs

täikkö

= subst. täinen ihminen

täinnylkijä

= subst. hyvin kitsas ihminen, kitupiikki

tätämies

= subst. hulivili, veijari

täysiene

= adj. 1. kyllästynyt, tarpeekseen saanut. Täyzien' on kirvehes. = Kirves on saanut tarpeekseen hakkuista./ ~Kirves on jo nähnyt parhaat päivänsä. /Tyrwääläisittäin voitaisiin sanoa: Alkaa olla kirves jo aika reerasa. 2. raskaana oleva

täysikieline

= adj. liukaskielinen, suulas

töherö

= subst. ja adj. taitamaton

töhijäine

= subst. lika, roska

töhkäturpa

= subst. ja adj. sottainen, sottapytty

töhliškö

= subst. typerys, tollo

töhläkkä

= adj. 1. sotkuinen, siivoton, 2. tyhmä, hölmö

töhlö

= subst. 1. sarven sisällä oleva luutappi, tohlo, 2. iso nenä, 3. räkätappi: töhlö nenässä rippuu, 4. pej. räkäinen tai muuten siivoton, 5. tollo, tohelo, pölvästi, 6. kokkare, paakku

tölkerö

= subst. tylsä veitsi

tölliškö/ töllö

= subst. tollo, tolvana, pölvästi

töllöilijä

= subst. ja adj. 1. soimaussanana: tollo, pölvästi, vätys, 2. hellittelysanana, ihailevasti lapsesta

töntšöiparta

= siivoton mies, töntšöi = 1. survotuista marjoista ja jauhoista sekoitettu pöperö, 2. tollo, tohelo

tönttärö

= subst. 1. ruma tai huonokuntoinen esine, 2. tollo, vätys

töperkö

= subst. vähäinen sade

töpäkkä, töpäkkö

= adj. 1. nyppyinen, nukkainen, repaleinen, 2. tiestä: vaikeakulkuinen, upottava, umpi-, 3. työläs, huono, vaikea, esim. töpäkkä roado = vaikea työ, töpäkkö ilmu = hankala sää, 4. typerä, tolkuton. Subst. unen töpäkkä, humalan töpäkkä.

törhiškö

= subst. ja adj. 1. pörröisen, takkuisen vertaussanana: Koir on ku törhiškö pahavillaine kattšuo. 2. tottelematon tai juro: Törhiškö olet hyvä, sana n'i mih ei tartu! = Jo olet tottelematon, kun ei lainkaan sana kuulu!

törhäkkä, törhäkkö

= adj. 1. pörröinen, epäsiisti, siivoton, 2. mutrussa tai törröllään oleva, mutrusuinen: törhäköt huuled, 3. siveetön

törsäturpa

= subst. ja adj. pej. 1. törrö- tai paksuhuulinen, 2. pahantuulinen, juro

törttöi

= subst. lika, tahma, töhnä: Suu on törtöis koašan jällel. = Suu on tahmassa puuroa syötyään.

törvikkö

= subst. pej. keskenkasvuinen, tytöntörvikkö = keskenkasvuinen tyttö

törölörö

= subst. tohelo, tollo, pölvästi ☺

törömörö

= subst. tohelo, tollo, pölvästi, humalaisen kulkemisesta voidaan sanoa: törömörölleh kävelöy.☺

töyhäkkä, töyhäkkö

= adj. 1. pöyheä, pörröinen, tuuhea, 2. pöyhkeä, 3. ajattelematon, 4. tuhlaavainen

töytöi

= subst. itsepäinen, vastahankainen

uhkupehmie

= adj. hyvin pehmeä, esim. uhkupehmie leibä

uinossa

= adv. nukuksissa, unessa

ukkokäpyine

= subst. äijänkäppänä

ukkoliha

= vanhan miehen lihavuus

ukrimukri

= subst. 1. epäsiisti, 2. kotona pysyttelevä

ukripukri

= subst. pej. tyhmä

umpipimie

= subst. ja adj. pilkkopimeä

umpisilmä

= subst. ja adj. pej. silmät kiinni oleva, huononäköinen, tarkkaamaton tai hoksaamaton. Adverbina: umbisilmis = näkemättä.

umpisuu

= subst. ja adj. hiljainen: tuppisuu. On hyvä umbisuu, ei pagize. = ~Kylläpä on hiljainen hissukka, ei liikoja juttele. Olet hyvä umbisuu. = ~Oletpa sinä tuppisuu.

umpitie

= subst. umpeen tuiskunnut tie

unikala

= yöllä pyydykseen käynyt kala

unikukkaro

= 1. = unikeko, 2. kiertoilmaus unisista silmistä. Silmäd on kui un'ikukkarot.

uniniekka

= 1. = unikeko, 2. unennäkijä

unipeä

= subst. unen tai väsymyksen hetki. Un'ipeälöiz = unenpöpperössä.

unisanat

= 1. puhe unista, 2. unessa kuullut sanat

unitauti

= leik. uneliaisuus. Sinus vikse on un'itaudi gu aiven magaat. = ~Sinulla on varmaankin unitauti, kun aina koisit.

unitšinka

= subst. liiasta nukkumisesta aiheutuva päänsärky

unittšu

= subst. ja adj. uninen, unelias

unitötterö

= subst. = unikeko ☺

uniukko

= nukkumatti

univesi

= 1. nukkuessa valuva sylki tai kyynelneste, 2. unilääke, nukutusaine

urhakka, urhakko

= adj. 1. rohkea, urhea, reipas, rehvakas, 2, raju, kova, kolea, tuulinen, esim. urhakka tuul'i, urhakka seä

urvanttša

= subst. 1. laiskuri, köntys, vätys, 2. hupsu, höpsö, 3. kuitenkin: miehestä kiittäen: No olet sinä urvan'ttšu aiga roadamah vai olluh! = ~Olet sinä vain aika äijä ollut töitä tekemään!

uskaltelija

= subst. ja adj. epäluotettava

uumorotta

= subst. itsepäinen. No še on šama hoš šeinillä šanois, ei še tottele, še on šemmoin'i uumorotta. = ~On aivan sama vaikka seinille puhuisi, niin on mokoma kankea kuin rautakanki!

vaihattšu

= adj. halukas, herkkä vaihtamaan

vaihtopeä

= subst. kark. 1. kirosanana hankalasta lapsesta, 2. vaihdokas, esim. pahalazen vaihtopiä = paholaisen vaihdokas

vaikastelija

= subst. ja adj. hiljainen, vaitelias

vaikkaineolenta

= vaitiolo. Heitä vaikkainolendu! =Ala puhua!

vaikkaineolija

= subst. ja adj. hiljainen, vaitioleva

vaiveliekkahasti

= tuskallisesti, kärsien

vakkikieline

= subst. ja adj. vieraskielinen, oudolla kielellä puhuva

vankuttša

= adj. herkkä valittamaan, vikisemään

varisvelji

= subst. hyvä ystävä ♡

vassusniekka

= subst. vastustaja, vihollinen

vastakräpittšä

= subst. vastaanhangoittelija, vastarannankiiski

vatšastalähtemätöin

= adj. kovin kaivattu, odotettu: esim. vatšazlähtemätöi poigu.

vattša

= 1. maha, vatsa, 2. raskaus, tiineys, kohtu, 3. sydän(ala), sielu, mieli(ala), luonne. Käyttöesimerkkejä: Vattša katkieu. (Sanotaan suuresta surusta tai ilosta.) Un'i vattšah men'i. (Sanotaan kun nukuttaa.) Kai vattšu kuoloo kuunellez pahoi paginoi lapsiem peäl. =~Niin ottaa sydänalasta kuunnella kun lapsia ilkeästi sätitään (lit. "koko sydänala kuolee").

vattšarömy

= pej. iso maha

vattšautuo

= tulla raskaaksi

vehjussella

= vetelehtiä, laiskotella

veikkohus

= subst. ja adj. veljeys, ystävyys

ventomies

= laiska mies

ventonaine

= laiska nainen

vereksikkö

= subst. tuoretta ruohoa kasvava paikka

verikyynäl

= katkera kyynel tai viimeinen hikipisara, esim. verikyyn'älet silmis

vesselä

= adj. 1. iloluontoinen, iloinen, hilpeä, leikkisä, 2. lievästi humaltunut, 3. iloa tuottava, hauska, mukava, eloisa, vilkas, kaunis, soma, 4. subst. lievä humala

veteliškö

= subst. ja adj. vetelys

vetlakka, vetlakko

= adj. 1. vetinen, vetelä, 2. notkea, taipuisa, 3. laiska, vetelä, 4. hyväntahtoinen, lempeä, iloinen, puhelias, liukaskielinen

veärähenki

= subst. piru, paholainen

veäränenä

= subst. ja adj. 1. vinonenäinen, vinokärkinen. 2. leik. kahvipannu: Tulgoa eäre, veärynenä on jo stolal meil nostettu. = Käykäähän pöytään, kahvipannu on jo nostettuna pöytään.

veäräsuu

= subst. ja adj. 1. vinosuinen, 2. perättömiä puhuva

vihakka, vihakko

= adj. 1. tuulesta, säästä: kylmä, pureva, esim. vihakka tuul'i, 2. kitkerä, kirpeä

vihalline

= subst. ja adj. vihamiehestä, vihamielisestä

vihamuššiekka

= vihaisniekka = vihollinen

vihava

= adj. 1. vihainen, äkäinen, 2. kitkerä, pahanmakuinen, esim. vihavat kartohkad (perunat), 3. kivulias, tuskainen

vihlinki

= subst. 1. vihuri, tuulenpuuska; ankara sää, 2. kun on koleita vihantunteita toista kohtaan, voi sanoa: vihan vihl'ingi om miul sium peäl.

vihlinkipeä

= subst. kova vihanpuuska: Vihl'ingipeälöil tuuloo.

vihmerä

= adj. 1. vikkelä, virkeä, vilkas, ketterä; pystyvä; älykäs. Hebo on vihmerä ajoa. Vihmerä roadaja (sanotaan työntekijästä, jota ei tarvitse olla neuvomassa), 2. säästä: sateinen ja tuulinen

viimakko

= adj. kylmä- tai heikkotuulinen

viinantohmu

= subst. humala, hiprakka

viinavuo

= saada paljon tai tarpeeksi viinaa

viisasjulkie

= adj. 1. viisaasti rohkea, 2. ovela

vikaniekka

= subst. ja adj. viallinen, syntinen. No d'oš myö ol'izima an'hel'it kaikki, n'iin emmehän ol'izi vigan'iekkoja. = No jos me kaikki olisimme enkeleitä, emmehän me olisi syntisiä.

vikkeli

= subst. ja adj. ovela, viekas, myös: vikkelimies

vikoisanaine

= moitteita antava (itkuvirsissä)

vilisijä

= subst. ja adj. kiertoilmaus käärmeestä ☺

villaniekka

= kiertoilmaus naisen sukupuolielimestä ☺

villimys

= subst. vahinkoa tekevä karhu tai karkaileva kotieläin

villiškö

= subst. ja adj. vihainen, ilkeä. Silmäd om moizet villisköd.

vilperö

= subst. 1. epäluotettava, 2. hapero; haperoa merkitsee myös: vilpoi

vilpikäs

= adj. epäluotettava, petollinen. Vilpikäz in'ehmin'i.

viltšinvältšin

= adv. sinne tänne, sikin sokin

viltšottoa

= 1. olla tai liikkua vinossa tai kierossa: Kävelöö vil'tšottoa. 2. irvistää, virnistää; puhua joutavia: Vil'tšottoa tyhjeä.

vilttšahammas

= subst. ja adj. 1. torahammas tai vinoon kasvanut hammas; joku jolla on edellä mainitun laiset hampaat, 2. irvailija, irvileuka

vilunjulakka, vilunjulakko

= adj. säästä, ilmasta: koleahko, viileä

vilunkauhakka, vilunkauhakko

= subst. ja adj. kylmyyden tunne; kylmähkö. Kylvönaikaisesta pellosta voidaan sanoa: Peldo ei saa olla vilunkauhakko.

vinkuttšu

= subst. ja adj. kova vinkuja

vintinväntin

= adv. sinne tänne, vinksin vonksin, ristiin rastiin. Humalaisesta voidaan sanoa: jallat kävväh vint'invänt'in. Myös: vinttiväntti.

virkaisa

= adj. puuhakas ☺

virkattšu

= adj. moitiskeleva

virkkaja

= subst. ja adj. paljon puhuva, moitiskeleva, toruskeleva ☺

virkkelys

= subst. moite, toruskelu

virmehys

= subst. ja adj. virkeys, hyväkasvuisuus; virkeä, hyväkasvuinen

virniškö

= subst. ja adj. suu irvessä oleva, virnistävä, virnuilija

virsiniekka

= subst. ja adj. innokkaasti virsiä veisaava, vars. itkuvirsiä taitava

virsiperse

= subst. ja adj. pej. hyvin innokkaasti virsiä veisaava, vars. itkuvirsiä taitava ☺

virššilohiško

= subst. huono, vanha kori

virumaheinä

= vanamo

višl'ahammas

= subst. ja adj. 1. vinoon kasvanut hammas, 2. vino- tai harvahampainen

višliškö

= subst. ja adj. irvistelijä, irvailija

vitkiškö

= subst. ja adj. hidas, verkkainen, vitkasteleva

vittšahousu

= subst. piru, vihtahousu ☺

vittšakoašša

= subst. leik. selkäsauna

vittuvuo

= miehestä: saada naista

vituttoa

= miehestä: olla sukupuoliyhteydessä, maata. Ukko vituttoa akkoadah.

voahtišokka

= subst. ja adj. pej. liian kiihkeäpuheinen tai tyhjänpuhuja. Aiga olet vaahtišokku, kai vaahti lendää suupiel'is, muga pagizoo da irvisteleh. = ~Niin paasaat, että vaahto vain valuu suupielistä.

voahtisuu

= subst. ja adj. suu vaahdossa oleva, esim. humalaisesta: vuahtisuu humaln'iekku. Hyvä on vuahtisuu, pagizoo midä peä kandoa. =~Puhuu pölisee mitä sylki suuhun tuo. ("mitä pää kantaa", siis jokseenkin ilman itsesensuuria, kaikki vain ulos mitä mieleen pälkähtää, heh)

voijanta-aika

= aika, jolloin vastapaistettu leipomus voidellaan

voijepuoli

= (piirakan) voideltu puoli

voimatoija

= sairastaa

voimattah

= adv. sairaana, huonossa kunnossa

voimattomus

= 1. sairaus, 2. sanonnassa: voimattomuz on netšen ker = hänen kanssaan on mahdotonta tulla toimeen

voipaine

= 1. hyvinvoipa, varakas, 2. terve, 3. vahva, väkevä

voitattšu

= adj. usein voittava

voittoniekka

= subst. ja adj. voittaja, menestyvä

vokkelo

= subst. köntys, vetelys

vorvakka, sanonnassa: vilun vorvakka

= adj. vähän kylmä

väheäkaunis

= subst. paholainen. Vieköh vähiäkaun'is! = Piru vieköön!

vähjysteä

= raahustaa, köntystää. Männä ku vähjysti kondie (karhu).

vähähajuine

= adj. vähäjärkinen, ymmärtämätön

vähähenkine

= adj. terveydeltään heikko, myös soimaussanana

vähäiselti

= adv. vähäisen, vähän

vähäkuuloine

= adj. huonokuuloinen

vähänuskoja

= adj. 1. herkkäuskoinen, esim. vähänuskoj akku, 2. erikoiskäyttöä: vähänuskoja peldo = vähällä lannoituksella kasvava pelto. ☺ "Pelto uskoo vähällä", heh!

vähättšäine

= vähäisestä määrästä, esim. vähättšän' om mieldä. D'auhoo on vähättšäine rod'innohgo yhteh taiginah. = Jauhoa on mahdollisesti yhteen taikinaan.

väkiniekka

= subst. ja adj. vahva tai väkivaltainen ihminen

väljiškö

= subst. ja adj. vallaton, tottelematon

väljäsuu

= subst. ja adj. tyhjänpuhuja. Suu auki itkevästä tai nauravasta voidaan sanoa: väl'l'äsuu ärviškö.

väntšiškö

= subst. ja adj. laiska, saamaton, vastahankainen

väntys

= subst. kömpelö tai siivoton ihminen

värkki

= 1. vars. kehno tarve- tai työkalu, kapine, värkki, 2. erikoiskäyttöä: no hutunvärkin keitit! = No jopas hutun keitit! Sanotaan, kun ei puurosta kovin kaksista tullut. (En tiedä, voiko tätä käyttää mahdollisesti myös kuvaannollisesti.) 3. kelvoton ihminen tai eläin, esim. hevonvärkki, 4. miehen tai hevosen penis

värlötteä

= pej. itkeä

värnähuuli

= subst. virnuilija

väšliškö

= subst. ja adj. vetelys, virnuilija

väsytesaika

= väsymyksen hetki

vätjänöijä

= tehdä veltosti

vätkytteä

= 1. tehdä veltosti, 2. jankuttaa: Yhtä sanoa vätkytteä da vatkuttoa. Yhty sanoa vätkytät siid aivin!

vätšäkkä, vätšäkkö

= adj. 1. laiskahko, veltto, vastahakoinen, hangoitteleva, 2. nälästä: n'ällän vätšäkkä = vähän nälkä

vökelö

= subst. 1. kutale, vetelys, 2. suunsoittaja

vökläkkä

= adj. laiska, veltto ihminen tai eläin

vörnötteä

= 1. pötköttää, 2. äännellä epäselvästi. Pihaz vörnötti humalaz miez.

vötkissellä

= laiskotella, vetelehtiä

yhkiškö

= subst. ja adj. ähkivä, voihkiva

yhätunkijaine

= subst. pej. iljettävä, siivoton ihminen

yksisanaine

= adj. sanansa pitävä

ylelline

= adj. 1. naisesta: viimeisillään raskaana oleva; eläimestä: tiine, 2. tärkeä

yliekkäli

= adv. kopeana, ylpeänä

ylimieline

= adj. 1. vastenmielinen, 2. tolkuton

yllys

= subst. kiihtymys

ylläkyllä

= subst. runsaus, paljous, rikkaus. Meil on ylläkyllä roadajoa. = Meillä on riittämiin työntekijöitä. Täs sah on olluh kaikkee yllinkyllin. = Tähän saakka kaikkea on ollut yllin kyllin.

yrky

= 1. subst. yllytys, hyökkäys, 2. sanonnassa: ajaa yhtä kyytiä: ajoi yht yrgyö

yökukko

= subst. 1. yöllä kiekuva kukko, 2. myöhään yöhön valvova, 3. yöllä häiritsevä. Yökukoi on lapsi, itkuttšu (paljon itkeväinen) moine. ☺

yölakko

= subst. 1. yölepakko, lapsia peloteltaessa: Yölakko tulou i ottau! 2. yökulkija

yöniekka

= subst. yövieras

yönitkettäjä/ yönitkettäjäine

= subst. 1. myt. sairaus joka itkettää lasta öisin: Lapsez on yönitkettäjä. 2. painajainen

yöpieru

= yökulkija ☺

yöpuu

= subst. 1. (lintujen) yöpuu. Yöpuule mendih kanad. 2. nuotio, jonka lämmössä metsässä yövytään, 3. mennä nukkumaan: lähten yöpuule = menen nukkumaan.

yöselkäisissäh

= adv. 1. yöllä valveilla tai liikkeellä, 2. yön selässä, yön selkään, 3. yöjalassa, yöjalkaan

yötalo(i)

= subst. talo, jossa annetaan yösija matkalaiselle

yötikköine

= adj. ilmauksessa: yö yötikköine = sydänyö, keskiyö

yöttši

= subst. 1. yli yön kestävä kyläily: Yöttših mendih. 2. yökylään tuleva (nais)vieras: Meile oli yöttši.

äijämielelline

= adj. ailahtelevainen, oikullinen, lit. ~"paljo-mielinen"

äiläs

= subst. pistävä kipu

äkevä

= adj. äkäinen, vihainen: Ägöv ukko om minul.

äkki

= subst. last. kakka

äkriškö

= subst. ja adj. hangoitteleva, riidanhaluinen

äkräpeä

= subst. ja adj. 1. paholainen. Suuttuneesta, esim. Ägräpiä om mahassa. Ägrypeä on vatšaz. 2. soimaussanana itsepäisestä, riitaisesta, äksystä, esim. Ägrypeä sinä n'i kenen ker et sovi! = ~Sinä senkin ärripurri et tule kenenkään kanssa toimeen! 3. ilmauksessa: ägrypeässäh = humalassa, sanontatapa viittaa siihen, kuinka humalassa ollessaan ihminen on vähän kuin paholaisen pauloissa! ☺

äkäpeä

= subst. ja adj. 1. paksutyvinen, esim. ägäpeä pedäjä, 2. laiska tai riitaisa

äkäreäkkä

= subst. rumannäköinen

älliškö

= subst. ja adj. tollo, tolvana

älpiškö

= subst. hemmoteltu lapsi, lellikki

älviškö

= subst. tollo, tolvana

ämmiköi

= subst. pilalle hemmoteltu, lellikki

ämmiškö

= subst. pilalle hemmoteltu, lellikki

änkkähyö

= liikkua vaivalloisesti: Änkkähyö kävelöö.

äplistyö

= 1. purskahtaa rumaan nauruun tai itkuun, esim. Äbl'istyi itkemäh. 2. ällistyä, hölmistyä, hämmentyä, 3. rumentua, 4. haalistua, esim. vaate

äpykkä

= subst. pahanilkinen. Moista äpykkiä en ole ennen tavannuh.

ärviškö

= subst. ja adj. 1. avo- tai rääväsuinen: Aiga oled ärviškö, ainos ärvistelettös, kai vaahti suus pakkuu. 2. kiertoilmaus vulvasta

äyhäkkä

= adj. kiivas

öhniköijä

= tehdä umpimähkäisesti. Pimies astuo öhniköitšin.

öklätä

= puhua joutavia: Ögleäy pagizou midä peä kandau.

öklömä

= subst. 1. paksu puu, 2. ruma, laiska tai siivoton

ökrymökry

= subst. pej. ruma ihminen

ökömöittyö

= lihoa. Ögömöityi, l'ihoi moizeks.

ököreäkkä

= subst. ja adj. 1. kiero puu, 2. halv. ruma ihminen

ölliškö

= subst. tomppeli, tollo

öllöstökki

= subst. tomppeli, tollo

öntiškö

= subst. ja adj. kompuroiva, kompasteleva

öntteikkö

= subst. ja adj. mättäikköinen, epätasainen paikka. Öntteikkö nurmi on n'iitteä paha.

örkä

= subst. tollo, tolvana, esim. avosuu örgä

örtšöppi

= subst. karvaan ja kitkerän vertaussana. Kehnoko ( = piru) tuommoista keittuo šyöpi, ku on kum mitäki örtšöppie, jotta šuuta viholoistau (vihloo).

ötmy

= subst. kömpelö ihminen tai eläin

ötmäkkä, ötmäkkö

= adj. kömpelö

öttšökreättšä

= subst. ruma tai tyhmä ihminen tai ruma esine

Ohessa materiaalia, jota suositan lämpimästi tähän rikkaaseen, kotoisaan, huumoripitoiseen, elämystarkkaan ja todellisuudelle uskolliseen kieleen tutustuvalle:

Pyöli, Raija: Livvinkarjalan kielioppi (2012) (Pyöliltä löytyy myös sanakirjat, molempiin suuntiin!)

Tast, Juha-Lassi 2000. Omua tšomua. Aunuksenkarjalan murteen sanakirja. Helsinki: WSOY. Ihana pikkukirja!

Fedotova, Vieno 2001. Livvin karjalan frazeologine sanakniigu. Kirja on erinomaisen rikas ja kattava!

Filippova, Jelena & Knuuttila Sanna-Riikka 2011. Käytännön karjalaa. KKS. Pieni ja ketterä opus!

Karjalan kielen sanakirja (osat 1-6), ilm. 1968–2005. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalais-Ugrilainen Seura. Todella laaja, sivuja noin 3600.

Penttonen, Martti 2006. Karjal-suomi-karjal sanakniigu. Karjalan kielen seura. (Tämä on näppärä ihan vain lukea läpi ja merkitä itselle tärkeät sanat, kirjassa on noin 400 sivua, hakusanat on lihavoitu, joten sen käy läpi rivakasti. Itse kävin tämän läpi ennen kuin menin livvin kielen kurssille.)

Makarova, Grigorii 1950. Karielazet sananpolvet JA Miettinen, L. Heino, P. 1971. Karjalaisia sananpolvia. Helsinki: SKS. Voi alkaa lukea kylmiltään, suomalainen ymmärtää niistä yllättävän paljon jo suomipohjalta.

Oma mua -lehdet/ kun tahtoo testata, missä kohtaa tekstin ymmärtäminen menee, voi alkaa lukea näitä lehtiä, tilaus onnistuu Ruslanian kautta. Oma Mua on Petroskoissa ilmestyvä karjalankielinen sanomalehti. Lehti ilmestyy kerran viikossa, se perustettiin vuonna 1990. Vuoden 2014 alussa Oma Mua ja vienakarjalankielinen Vienan Karjala yhdistyivät. Oma Mua ilmestyy nyt kerran viikossa vienankarjalaksi ja livvinkarjalaksi. Karjalan sivistysseuran kautta voi tilata ko. lehden nettiversion.

Karjalan kielen keidas

Karjalan kielen keidas

Edistyneet asetukset