Kirosanakeidas

Tunnemyönnön kulttuurin puolesta: Tutkimukset vahvistavat, että kiroilu tekee oikeasti hyvää

1. Kirofaktoja; Miksi kiroilu kannattaa - kiroilun hyödyt

2. Kirosanakeidas – kiroiloja joka makuun (Lähde: Jari Tammi: Suuri kirosanakirja, 2016)

Kirosana eli voimasana on ilmaisua tehostava, karkeana pidetty sana. Kiroilua pidetään yleisesti paheksuttavana tuntemattomien ihmisten seurassa, ainakin muodollisissa yhteyksissä. Kiroilu saa voimansa kulttuurillisista tabuista, joita se rikkoo. Kiroilu ei liity välttämättä negatiivisiin tilanteisiin.

Kiroilu on eri asia kuin varsinainen kiroaminen, joka on magian harjoittamista. Näiden kahden välillä vallitsee kuitenkin yhteys: alun perin kiroiluksi on nimitetty kiroamista, loitsimista.

Tutkimuksessa on huomattu, että kiroilu vähentää koetun kivun määrää. Latautuneen kirosanan käyttäminen voi aktivoida kehossa akuutin stressivasteen eli "taistele tai pakene" -reaktion. Kiroilu lisää tällöin tilapäisesti elimistön suorituskykyä: sydän alkaa sykkiä nopeammin, hengitys tihenee, lihaksiin virtaa enemmän verta ja suoliston toiminta hidastuu.

Kulttuuri vaikuttaa kirosanastoon. Moni suomen kielen suosituimmista kirosanoista liittyy kristinuskoon ja sukuelimiin. Saksassa kirosanat pyörivät pitkälti peräaukon ympärillä. Espanjankielisissä maissa puolestaan vedetään äidit mukaan kiroiluun. (lähde: wikipedia)

Miksi kiroilu on §@#&*:n hyvä tapa

Ruokkoamattomia puheita kannattaa sietää, sillä niiden laukoja voi tutkimusten mukaan kaikin puolin paremmin. Hän on lisäksi myös luotettavampi ystävä. Suomalaiset tunnetaan kovina ja luovina kiroilijoina. Skottien, irlantilaisten ja venäläisten kanssa olemme Euroopan ahkerimpia sadattelijoita. Suomen kielen varmasti pärähtävin kirosana "perkele" on myös yksi suomen kielen vanhimmista kirosanoista. Alun perin balttilainen Perkūnas on tarkoittanut ukkosen jumalaa. Sanan iäksi on arveltu yli 3000 vuotta, joissakin lähteissä yli 2000 vuotta. Afasiapotilaat, jotka menettävät puhekykynsä ovat osittain kykeneväisiä laulamaan ja kiroilemaan. Kiroilu ei siis pääosin edes tapahdu samoissa aivoalueissa kuin muu kielen käyttö. Kun puhe tuotetaan etupäässä aivokuoressa ja vasemman aivopuoliskon erityisillä kielialueilla, syntyy kiroilu tutkimuksen mukaan tyvitumakkeissa. Syy runsaaseen kirosanojen käyttöön on todennäköisesti sotaisassa historiassa. Suomessakin kiroiltiin väkevimmin sodan aikana ja heti sen jälkeen. Manaaminen ja haistattelu ovat antaneet sotilaille voimaa. Kiroilu on hyvien tapojen vastaista ja monien korville kestämätöntä verbaliikkaa. Mutta tässä syitä, miksi siivottoman kielen käyttö kannattaa:

1. Saat sanomasi perille tehokkaasti
Kiroilu lisää sanomasi vaikuttavuutta työympäristössä ja välittää tuntemuksesi kohteena olevasta asiasta ilman, että sinun täytyy tuhlata aikaasi sanallistaaksesi tunteitasi. Pidät myös rajoistasi kiinni ilman, että sinun täytyy turvautua fyysiseen väkivaltaan. Kiroilija ei vain kerro asiaansa, vaan ilmaisee myös siihen liittyvän tunnetilansa, siten se tuo viestintään vilpittömyyttä ja välittömyyttä. Kiroilu viestii vihaa, inhoa tai kipua, joka voi olla tilanteessa varsin oikeutettua. Siten, se auttaa tuomaan esille ongelmia ja epäkohtia, nostaa kissan pöydälle, ja voi siten toimia jopa polunavaajana kohti ongelmanratkaisua, kun tiedetään tarkalleen, mistä kenkä puristaa. Kirosanoille ominaista on, että ne tosiaankin tulevat helposti suoraan sydämestä. Siten ne toimivat tunneindikaattoreina.

2. Kestät paremmin kipua
Tutkimuksilla on todistettu kiroilun jopa lisäävän kivunsietokykyä. Olisiko tämä se kiroilun alkuperäinen käyttötarkoitus? Eräässä tutkimuksessa koehenkilöt joutuivat upottamaan kätensä jääkylmään veteen. Ne, joilla oli lupa noitua ja manata, pystyivät pitämään kättään 50 prosenttia pidempään vedessä kuin ne, jotka toistelivat neutraalia sanaa. Perussanat eivät tepsi, vaikka ne lausuisi tunteella. Kirosanan mahti näyttää olevan sitä voimakkaampi, mitä kielletympää kiroilu on lapsena ollut.

3. Nostat penkistä enemmän
Koehenkilöt polkivat kuntopyörää ja tekivät puristustestin. Ne, jotka saivat hokea ärräpäitä, suoriutuivat paremmin kuin ne, jotka joutuivat toistelemaan neutraalia sanaa. Muistan, kun Minna Kuukka mietti Radio Novalla eräänä aamuna, että kyllä vain perkeleellä nousee penkistä paremmin kuin himskatilla. Pakkohan siitä on samaa mieltä olla!

4. Kiroilu on älykkyyden merkki
Tutkijat ovat kumonneet myytin, jonka mukaan sadattelijat turvautuvat kirosanoihin sanavaraston puutteen takia. Kiroilu saattaa jopa olla merkki korkeammasta älykkyysosamäärästä. Toisin kuin voisi luulla, kiroilevan ihmisen sanavarasto on yleensä laajempi kuin ei-kiroilevan. Kiroilija käyttää kieltä muutenkin joustavammin ja älykkäämmin kuin sellainen, joka hillitsee itsensä.

5. Olet luotettavampi ystävä
Kiroilu yhdistetään rehellisyyteen, sillä kiroilija ei suodata sanomaansa. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan käsitys pitää paikkansa. Siinä selvitettiin ensin koehenkilöiden kirosanojen käytön määrää. Sen jälkeen he osallistuivat valehtelua mittaavaan testiin. Mitä enemmän kiroilua, sitä vähemmän he valehtelivat. Tutkimuksen toisessa osassa selvitettiin 75 000 Facebookin käyttäjän kirosanojen käytön määrä keskusteluissa ystävien kanssa. Ne, jotka kiroilivat eniten, käyttivät myös eniten muotoiluja, joka aikaisempien tutkimusten mukaan on yhdistettävissä rehellisyyteen.

6. Olet kaikin puolin tasapainoisempi
Psykiatri Neel Burton, joka on tutkinut tunteiden psykologiaa, summaa yhteen kiroilun hyvinvointia lisäävät vaikutukset: Kiroilu lisää verenkiertoa, endorfiinituotantoa ja tuo yleisen rauhan, hallinnan ja hyvinvoinnin tunteen. Mikä tahansa haukkuminen, sättiminen tai mollaaminen ei kuitenkaan toimi. – Salaisuus on siinä, että on kiroiltava harkiten ja suuttumuksen tunnetta välttäen, hän kirjoittaa. Kiroileminen on terveellistä. Kiroilussa on primitiivisen magiikan aineksia. Rumia puhuva siirtää pahan olon tai kivun kirosanaan, joka sylkäistään itsestä pois. Psykologisesti voidaan ajatella, että tunteet eivät patoudu, kun ne ilmaistaan avoimesti.

7. Kiroilu lujittaa yhteisöä

Samojen kirosanojen käyttö vahvistaa ryhmän yhteenkuuluvuutta, väittää uusiseelantilainen tutkimus. Työyhteisössä kiroilu voi olla kohteliaisuuden muoto: tunnen sinut niin hyvin, että voin puhua rumasti.

Useimmat meistä kiroilevat – ainakin satunnaisesti, jotkut lähes joka lauseessa. Koska kiroilua kuitenkin pidetään sivistymättömänä ja huonona tapana, ovat monet kilvan keksineet kirosanoista "vaarattomia" versioita, jotka kuitenkin tarjoavat lausujalleen sadattelun voimaa ja helpotusta. Mutta onko korvikkeilla sama voima kuin aidoilla voimasanoilla? Painokkaasti lausuttuna ne tarjoavat saman elämyksen vahvoine konsonantteineen, mutta herättävät ymmärrettyinä korkeintaan naurunhörähdyksen. Niistä puuttuu tabuun kajoaminen. Osa kiroilun voimasta taitaa tulla juuri kiellettyyn kajoamisesta ja käytön kontrollista.

Moni keksinee pääkirosanojen jatkoksi muutamia kiro- tai voimasanoja – mutta ei taatusti niin montaa kuin kiroguru Jari Tammi. Suuren kirosanakirjan neljännessä laitoksessa (2016) on kaikkiaan 5 721 hakusanaa suomenkielisille kiro- tai voimasanoille. "Suomalainen kirosanasto on todella rikas ja äärimmäisen elinvoimainen", Tammi sanoo. "Olemme ihan omalla tasollamme." Valtaosa 5 721 kirosanasta on variantteja pääkirosanoista. Tällaisia voi olla vaikka pirskatti tai saakeli. Näiden lisäksi kirjassa on listattu myös niin sanottuja alavariantteja, joita on tuhansia. Tällä mittarilla suomen kielessä on jopa lähemmäs kymmenen tuhatta kiro- tai voimasanaa. Määrä kertoo sekä suomen kielen notkeudesta että luovuudestamme käyttää sitä. Suomen tunnetuimpiin ja unohtumattomimpiin kiroilufraaseisin lukeutuvat ehdottomasti presidentti Urho Kekkosen myllykirjeessä korkeista virkamiehistä käyttämä ilmaus saatanan tunarit sekä hiihtäjä Marjo Matikaisen havuja perkele -huudahdus. Tammen mukaan nuorempi sukupolvi sekä kaupunkilaiset suhtautuvat kiroiluun vanhemman sukupolven edustajia rennommin. Nuoret ottavat hänen mukaansa kiroilun enemmän huumorilla. Huumorin kautta on syntynyt monia uudiskirosanoja, jotka ovat Tammen mieleen. Näitä ovat esimerkiksi englannista väännetty kraistler, hieman iäkkäämpi jumaleissön tai vaikka shaittiarallaa. Tammen mukaan voi sanoa, että elämme nyt – jos emme varsinaisten kirosanojen – niin ainakin hieman vähemmän karkeiden voimasanojen kuten konttorimanausten kulta-aikaa. Konttorimanauksilla Tammi tarkoittaa asiayhteyteen sopivaa kevyttä ilmaisua, joka toimii kuitenkin voimasanana. Sellainen on esimerkiksi Roope Ankan käyttämä voihan devalvaatio. "Suomessahan on helppoa, kun laittaa voimasanan eteen sanan 'voi', niin voi kiroilla melkein mistä ja millä sanalla vain."

Mikäs juttu se oikein on, että me, maailman onnellisin kansa, kiroilemme enemmän kuin muut? Vastaus voi jossain määrin liittyä Suomen historiaan ja suomalaiseen kansanluonteeseen. Tammen mukaan suomalaiset eivät vieläkään lukeudu maailman avoimimpiin ihmisiin, eikä small talk luonnistu samaan tapaan kuin monilla muilla. "Sellainen paine suomalaisten sisällä purkautuu kirosanojen kautta helpommin. Emme pysty kanavoimaan sitä muuhun sijaistoimintaan", Tammi yleistää. Aikojen saatossa suomalaisten kiroiluun tai voimasanojen käyttöön on voinut vaikuttaa myös kalevalahenkinen kulttuuri, johon liittyvät luonnonläheisyys, loitsut ja manaaminen. "Loitsuista kulkee suora ketju kirosanoihin. Kiroilu on myös loitsumista eli joko hyvän tai pahan viestimistä hokemalla tiettyä sanaa", Tammi sanoo.

Tammi on listannut kiroilulle noin viisikymmentä erilaista käyttötarkoitusta. Niitä ovat muun muassa pettymys tai kipu (ei helvetti, ai saatana!) sekä ihastelu tai tsemppaaminen (ui saakeli, vittu oot hyvä). Kiroilu tapahtuu usein refleksinomaisesti. Jotainhan on pakko huutaa, kun sääri kolahtaa tv-tasoon. Aika usein kiroilu liittyy tilanteisiin, kun tapahtuu jotain yllättävää tai kun jokin asia menee päin seiniä – eli niin sanotusti päin helvettiä. Onpa kiroilusta mitä mieltä tahansa, eri tutkimusten mukaan siitä voi olla hyötyä kiroilijalle itselleen.

Suomessa kiroilu ei ole yhtä suuri tabu kuin monissa muissa maissa. Joissain tilanteissa kiroilu voi toimia viestin vahvistajana. Asiayhteydellä ja hetkellä on suuri merkitys siihen, toimiiko kiroilu toivotulla tavalla tai onnistuneesti vai ei. Erittäin oivallisia hetkiä tai tilanteita noitumiselle ovat vaikkapa talvipyöräily, voimanosto sekä keihäänheitto, etenkin jos huutajana on legendaarinen Seppo Räty. Vääriä paikkoja kiroilulle on vähintään yhtä monta kuin oivallisia. Myös sillä kuka kiroilee on merkitystä. Vaikka Suomessa suhtaudutaan kiroiluun melko liberaalisti, olisi käsittämätöntä, jos pääministeri tai presidentti kiroilisivat julkisesti. Kohu olisi valmis. Kiroilu kiperässä tilanteessa on kuitenkin ymmärrettävää. Joissakin tilanteissa kiroilu voi olla refleksi ja mennä "suojauksen läpi". "Pitää olla armollinen", kuten Tammi sanoo. Etenkin vanhemmat sukupolvet on opetettu siihen, että kiroilu on rumaa. Etenkin lasten kuullen kiroilua monet haluavat välttää. Siitä huolimatta lapset harvoin elävät sellaisessa kulttuurityhjiössä, etteivät kuulisi ja sitä kautta oppisi kirosanoja. Tärkeämpää on oppia, että on tilanteita, joissa ei sovi kiroilla.

Tavallaan voi olla jopa hyväksi, että oppii edes osan yli 5 000 suomenkielisestä voimasanasta. Näistä voi kehittää omia johdannaisiaan, jotka eivät välttämättä kuulosta yhtä rujolta kuin sana, johon ne pohjautuvat. Parhaimmillaan kielellä leikittely kehittää omaa kielellistä ilmaisua ja laajentaa sanavarastoa. Luovasti kiroileminen on myös hauskaa.

Monet suomen kielen kirosanat ovat voimakkaita ja monikäyttöisiä. Ykkössijan Me Naisten päräyttävimmän kirosanan äänestyksessä vei voimasana, joka "uhkuu suomalaisuuden syvintä olemusta" eli: perkele. Kirosanakyselyyn vastanneet kertoivat ottavansa voimasanoja lausuessaan huomioon sen, miltä sana kuulostaa tai mitä se merkitsee. Osalla kirosana taas lipsahtaa suusta sen enempää ajattelematta. Kirosanoista ja niiden käytöstä myös pidetään. Eräs kyselyyn vastannut tiivistikin tyhjentävästi: "Se tulee aina suoraan sydämestä." Vastaajien omia ehdotuksia kertyi ilahduttavan paljon. Niihin lukeutuivat esimerkiksi isovanhemmilta opitut leetana, peijooni ja kehveli, tutuista kirosanoista yhdistetty vittusaatanaperkele ja väännetty himspkatti sekä eläimiin liittyvät hevosenlehmänvittu ja sianvitunliipasin. Monet ehdottivat myös kirjoista ja sarjoista tuttuja kirosanoja:

Jeskamandeera: "Kontio ja Parmas. Sumeliuksen hokema!"

Bassibasuuki: "Haluaisin suomalaisiin kirosanoihin hieman mielikuvituksellisuutta ja mielestäni Tintin kapteeni Haddock onnistuu tässä."

Pannahinen: "Aku Ankastakin tuttu parahdus, 'Voihan pannahinen!' on erittäin rehvakas ja kuulijansa yllättäjä hauskalla tavalla."

Vastauksissa oli myös paljon luovia ja oletettavasti itse keksittyjä voimasanoja:

Örkele: "Ei perinteinen kirosana, mutta omaa silti kaikki kirosanan komponentit ja kuulostaa miehekkäälle kun päästää pitkän ärrän kanssa.

Pahukkeri: "Ei liian tuhma."

Törkymöykky: "Riittävästi ärrää."

Surenkettu: "Ei ole niin vulgaari."

Perkele sai äänestyksessä 44,1 prosenttia äänistä ollen ylivoimainen voittaja. Vastauksissa sitä kuvailtiin muun muassa ytimekkääksi, teräväksi, tehokkaaksi, voimakkaaksi ja rouheaksi. Monia miellyttää erityisesti sanan lausunta ja pärähtävä r-kirjain. Usean mielestä kirosana kerää myös kunnioitusta ulkomailla. Vakuuttava sana toimii suomalaisten mielestä joka kerta.

"Siinä on oma, kunnioitusta herättävä tuntu oikein täräytettynä."

"Uhkuu suomalaisuuden syvintä olemusta."

"Sillä tekee vaikutuksen myös suomea taitamattomaan."

Lähteet:

Mari Paalosalo-Jussinmäki, Eeva, 20.10.2020, lähteenään: Emma Byrne: Swearing is good for you (2017). Feldman, Lian, Kosinski, Stillwell: Frankly, we do give a damn (2017).

Ylen, Iltalehden ja Ilta-Sanomien artikkeleita vuosilta 2018-2021

Kirosanakeidas

Kiroiloja joka makuun!

Lähde: Jari Tammi: Suuri kirosanakirja (2016)

ahdistajainen

Vaikka kirjalliset todisteet puuttuvat, juuri tällaisia hurjuuksia mitä todennäköisimmin manattiin isoisän aikaan. Voi ahdistajainen, jättäkää jo rauhaan!

ahdistus ja tuska

Frustraatioventtiiliksi ankean hyvä tuskailu. Sopii niin nuorelle naiselle kuin radioon. Voi ahdistus ja tuska!

alakerran äijä

Perkeleeseen viittaavaa tuttavallisuutta, kun halutaan taivasteluun vivahde-eroa. Voi alakerran äijä!

Alaskan kesä

Madagascar-elokuvan pingviini tietää, mistä hupimanaukset on tehty: kontekstista ja paradoksista. Voi Alaskan kesä!

Anna mun (kaikki) kestää

Masentava, syyllistävä päivittely on kiroilulle sopivaa likaista peliä, joka kestää äidiltä tyttärelle. Anna mun kaikki kestää, miksi sun piti mennä rikkomaan vielä sekin, etkö koskaan kasva aikuiseksi!

barracuda

Rytmikkäästi lausuttuna ansiokkaan terävä kevytmanaus. Pyhä barracuda!

belsebuubi

Nyt on paha irti. Kaikkien langenneiden enkelien päämies. Beelsebub esiintyi Uudessa testamentissa riivaajain ruhtinaana, jonka Jeesus samaisti Saatanaan (Matt. 10:25). Voi belsebuubi, olisko jo aika ottaa järki käteen?

daadana

Nuhanenäinen saatana, flunssan aikana siihen turvaudutaankin herkästi ja korostetun tietoisesti. Daadana, mikä duha.

Doh!

Homer Simpsonin hokema, kun hän turhautuneena tajuaa, että asiat ovat taas menneet pieleen tai vastoin suunnitelmia. Homerin Doh! valittiin vuonna 2004 Britannian parhaaksi tv-komediasarjan iskulauseeksi. Voi doh. Toisaalta oliki fiilis, että nyt menee jotain pieleen.

ei hyvää päivää

Uskomattoman suosittu kirokorvike, varsinkin sanavalmiiden tamperelaisten makuun, kun jossain ei ole mitään tolkkua. Ei hyvää päivää että voi olla pohkeet jökissä eilisestä!

ei oo todellista

Alaikäistä epäuskoa, protestia tai inhoa osoittava suosittu tuskahdus. Siis ei oo todellista!

ei tuu kesää

Malliesimerkki nykynuoren siunailusta. No ei tuu kesää!

elämän karut kävyt

Leviää nuorison keskuudessa kuin metsäpalo. Voi elämän karut kävyt ja kyrsimysten kärsimys! Karun elämän karut kävyt!

etanan elimet

Humoristinen kiroletkautus. Etana merkitsee kuvaannollisesti myös esimerkiksi saamatonta ihmistä. Voi etanan elimet!

faaraon pieru

Espoossa kasvanutta kiroilutaidetta, pyramidinkestävää yskänlääkettä. Voi faaraon pieru tätä moskaa.

fortte perkeles

Kuortaneen suuri poika, Heikki "Kuisma" Klemetti (1876-1953) se tässä ärjyy. Siinä vasta värikäskielinen, pelätty ja ilkeä musiikkikriitikko sekä kuoronjohtaja, joka pilapiirrosmaisesti huitoo käsiään ja raivoaa verenkiivauden vallassa laulajille tukka pörrössä ja silmät kiiluen: Fortte perkeles!

fuckinin laki

Nuorisoviisastelu, kun Murphyn laki ei enää riitä. Voi fuckinin laki!

heekutti-peekutti

Toddlerismi hemmotelluille tenavatähdille, kiukutteleville mammanpojille ja oikutteleville tytöntylleröille, onhan lapsellakin oikeus puolustuspuheenvuoroon. - Joo, heekutti-peekutti sulle!

helvetin peräseinä

Peremmälle ei enää pääse. Voi helvetin peräseinä!

hemuli

Varsinkin nuorten tyttöjen mieleen. Muumi-kirjoista tuttu. Voi hemuli mitä löpinää. Voi hemuli nyt sentään! No voi hemuli teitin kaa!

heviletti

Manaus kantrimusiikin ystäville. Mutta voi heviletti, miksi, OI MIKSI, niiden päälle oli pitänyt heittää salaattikastiketta tai mitä möhmää nyt olikaan?

hevon huttu

Ei tule keittoa, ei hutunkeittoa. Maataloudesta sinä et ymmärrä hevon huttua.

hilikutti

Ja välillä tulee takapakkia: Voi hilikutti kun vituttaaki niin saamaristi.

hilpatti

Voi hilpatti, nyt tuli joku katko.

hilupilttuu

Puusepältä kuultu manaus, jonka merkitys pakenee naisen hameen alle. Hävyttömästä mielleyhtymästä huolimatta lähinnä lastenhuonetasoa, vaikka tätismi onkin. Hilupilttuu sinun kanssasi!

himmatti

Murresana himmastua tarkoittaa kiivastua, suuttua. Voi himmatti, ku sielä sattaa tuas kovast.

himpatinvimpatti

Irkkaaja Nannuskan kirokorvike huulia hauskasti hytkyttää. Voi himpatinvimpatti!

himpsun pimpsun

Taidesilmälaseilla varustettu, hieman hömssy akateeminen kolmekymppinen nainen on tämän kanssa kotonaan (tai pihalla). Voi himpsun pimpsun!

himpsutikeikkaa

Marge Simpsonin suuhun tekstityksessä laitettu kirokorvike. Himpsutikeikkaa!

himpura pimpura

Terrierimäisen lapsekas ärrittely indikoimaan harmitusta. No himpura pimpura sentään!

hirttinen

Mahdollisesti jotakin tekemistä hirttämisen kanssa. Voihan hirttinen!

hirven kalut

Hämäräsokeakin löytää etsimänsä. Hirven kalut sentään!

hirvistys

Hirvistyksellistä, kuten Tikru sanoisi. Hirvityksen ja irvistyksen näppärä kontaminaatio herättää jokaisen metsäkiroilijan hirvestyshalut. Voi hirvistys että minä inhoan tätä! Voi hirvistys ja voi kauhistus.

hittopirupiru

Riitta Uosukaisen pojan mukaan äidille sopiva kirosana. Hittopirupiru!

homeiset paavin pallit

Irkkaaja Adele Anguish tuumii, että ei taida olla hänellä tuo kirosanojen korvailun jalo taito oikein hallussa, mutta mikäs vika tässä on?: Voi homeiset paavin pallit!

hornan hillerit

Sotamanaukselta kuulostava kirorullate. Hornastakin tulee ihan mediakelpoinen, kun se valjastetaan jyrsijöiden vedettäväksi. Tele Finlandin TV-mainoksesta: Voi hornan hillerit, mikä kännykkälasku!

hurjimus ja kurjimus

Voi hurjimus ja kurjimus. Siihen kyllä tottui yllättävän nopeasti.

hurskas kurjuus

Sama kuin nobelistikirjailija Frans Eemil Sillanpään toinen pääteos, sisällissotatilitys vuodelta 1919. Hurskas kurjuus, mitä synnin määrää!

hyrvätti

Aika karmaisevan kuuloinen vaihtoehtokirous irkkaaja Vallettilta, oikein kiromaailman räkäkiekkoa. Hyrvätti!

hyvä hyyskäys

Ei tyrmää, joskaan ei jätä kylmäksikään. Hyyskä tarkoittaa käymälää vähän kuten hyysikkä tai hyysi. Hyvä hyyskäys!

iloriemu

Vanhojen valitusta. Joku voisi hieman karsastaa tällaista sarkastista kiroilua, jossa ahdistuksen maitovankkureiksi valjastetaan positiivisia tunteita. Mutta toiseen hengenvetoon toivottavasti sallisi kaikki kukat ja rikat. Sotkamosta taltioitua: Voi iloriemu ja rieskanen pieru!

isäkilin vehkeet

Irkkaaja Päkelän kiromuodostelma. Voihan isäkilin vehkeet!

itun kittu

Ovelaakin ovelampaa. Genitaaliset siltapilarit raudoitettu, tuhmuuskerroin ladattu, kaikki puhtaasti leikin varjolla. Voi itun kittu!

jeekulis

Teelusikkamummojen piipitystä. Voihas jeekulis.

jeestenttas

Kukkahattutätimäinen huudahdus. Sotkamosta: Jeestenttas, kun on tuolla lapsella pyöreet silmät!

johan nyt on maailmanloppu

Näin voihkii Rosina Käkriäinen rynnätessään pihalle, jossa niin isot kuin pienet lapset riehuvat. Johan nyt on maailmanloppu!

jullijalli

Kurikasta vuosituhannen alussa taltioitua uskonnollista slangia: jullijalli on Jumalan synonyymi. Voihan jullijalli!

jumankekkale

Tulevaisuus taattu. Erityisesti postmodernit jälkijupit ja trendilehteä kampaamossa selaavat naissinkut saavat jumankekkaleesta uskomatonta potkua elämäänsä. Jumankekkale tota perää! Ei jumankekkale mitä brutaaliutta!

jumankeppastiinakaroliina

Valehtelevatko korvat, vai onko tämä feminiininen voimasana? Muuten olen sitä mieltä, että hyrsänjeebo ja jumankeppastiinakaroliina ovat hyviä ilmauksia, joiden käyttöä on voimakkaasti lisättävä.

jumpahuiti

Liikunnallisen nuorteva pelimannimanaus, halitulijallaa. No jumpahuiti, sehän tuli ku Räikkösen suusta.

jumpejampe

Leluisan bongobongo, rennokas ja ilmava. No voi jumpejampe sanon mie.

juppelis

Tämä kaikui useinkin 1960-70-luvuilla Helsingin kaduilla. Jupihtavuudestaan huolimatta kollo. Voihan juppelis!

juukelispuukelis

Voi juukelispuukelis kun on ihana poika.

jyrinä ja jylske

Kapteeni Haddockin manaus. Jyrinä ja jylske!

jyrinän järinä!

Ukkosta ja maanjäristyksiä. Jyrinän järinä sua!

jyrinän tärinän tärske

Vedenalaisia maanjäristyksiä. Jyrinän tärinän tärske!

kakkakekkuli

Kuuden koon kirokomistus täynnä rakkautta ja ystävyyttä. Voi kakkakekkuli senkin himpelö.

kakkelinkirva

Irkkaaja X-baconin ehdottama vaihdoke, sananmuunnos tiedätte mistä. Voi kakkelinkirva!

kalussa vika

Tätä käytti Lullin Kalle suuttuessaan. Ja kalussa vika!

kamelin kellit

Eläinpallittelua. Kaksi kyttyräistä on siellä alapuolellakin. Voihan kamelin kellit!

kehvetti

Pohjois-Karjalassa bongattua kehvelismiä. Kiihtelysvaarasta: Kehvetti kun se kulukkoo kahta puuta myöten.

ketkutti

Ketkun helkutti. Siis mitä ketkuttia?

kieksaus

Häränpyllyä pakkoraosta. Murteisesta huudahduksesta tämän päivän tädittelyyn. Kieksaus sentä.

kihveli

Kehveli-tyyppinen mullantuoksuinen kiropölyte. Kihveli eli kehveli on luonti- tai rikkalapio. No voihan kihveli, hirmu pileet lauantaille tiiossa konttausmatkan päässä ja minoon toisaalla.

kiitos ja ylistys

Vähän rajaa! Pakko lausua ironialla, jotta kelpuuntuisi kirosanojen joukkoon. Kiitos ja ylistys, taas oma maali.

kikkeliskokkelis

Mitäs läksit nii. Sul on mun luonto. Ota riehumalla hiki. Heko keko kikkelis kokkelis! Sopiva kukkelissana aivollisesti terveen nuorison käyttöön lauantaiyön pikkutunneilla tai arkityöpäivän fesemeeminä kaikella hysteerisyydellä. Usein bussipysäkeillä bongattu Kikkeliskokkelis-mies oli Aake Kallialan legendaarisimpia hahmoja Pulttibois-sarjassa (1989-91).

kikkelström

Penis puettuna sukunimeksi. Voi kekkosen kassit ja kikkelström!

kissan kinttua

Maalaisvähättely tyyliin: Mitä vielä! Vihdistä: Kissan kinttuu!

kissankitti(ä)

Oletko niin väsynyt, ettet jaksa kissaa sanoa? Sitten vain pallea rottingille ja katinkonttimaisesti kittiä päälle. Heinävedeltä: Minä ounastelin jottois siellä muitaa immeisijä, kissankittijä.

kissankosto

Tämä on se kauhea. Jonakin päivänä kaikki on toisin. Voi kissankosto mikä päivä.

kissan munat

Kissanrapsutusta kiroilijan näkökulmasta. Voi kissan munat mikä topicci.

kiukustuksen kukkanen

Vähintään kolme pikkusormea ylhäällä pitävä päivittely. Voi kiukustuksen kukkanen.

kovalykky

Käyttäjäkunta lukeutuu lukeneistoon, suivaantuneet suvaitsevaistoon ja muut vain luottavat vaistoon. Kangasniemeltä ja Laukaalta: Voe työ kovalyky kakarat, ku tiette pelekkee pahhoo! Kovalykkyäkö sinä aena siellä hyppeät!

kraistler

Autoteollisuuden lahja voimaballadisanastolle. Tai sitten ei. Englanniksi lausuttu kristus kertoo kuitenkin autosuosikkimerkikseen Chryslerin. Gigatyylikästä. Voihan kraistler! Tsiisas Kraistler mikä hinta.

krokotiilin munakotelo

Kerran Turussa opeteltiin äidinkielen tunnilla kirosanoja, koska ne kuuluvat tähän kieleen olennaisesti, ja annettiin tehtäväksi keksiä omia. Kilpailun voitti tämä Kimmon ja kumppaneiden luomus. Voi krokotiilin munakotelo!

kuratti

Ravan läiskimä kiroroiskuma. Kuratti on ripulitauti. Elias Lönnrotin Suomalaisen Talonpojan Koti-Lääkärissä (1856) luetellaan Tawallisimpien pitkittäwien wikojen ja tautien kohdalla mm. seuraavat ulostusongelmat: watsuri, wetelä, ulkotauti, watsatauti, hiwennys, kuratti, ripakka ja ruikka. Näillä kohtauksilla luonto usein puhdistaa ja wapauttaa ruumiin kowemmista taudeista. Leksikaalisena morfeemina agglutinoituneisuutta: kurat + ti. Viron kurat tarkoittaa perkelettä: se on vahvana kirosanana myös sen verran yleinen, että neuvostoajalla joku harhaanjohdettu venäläisvirkamies käytti sitä pitkään toveri-merkityksessä kaikkien erisnimien edellä. Kuratti vie, nyt otetaan pelimiehestä mittaa!

kurimuksen kurkku

Kurkuista syvin, kosteusprosentti tuhat. Kurimuksen kurkku on kalevalaisesta runoudesta tuttu, Tuonelaan imevä merenpyörre. Voi kurimuksen kurkku ja perikadon peruna!

kurimus

Virranpyörre, juopa tarkoittaa tänä päivänä usein pelkkää helvettiä. Myös rankka ahdinko, repivä koettelemus. Voi kurimuksen kurimus! Voi kurimus ja elämä!

kurjuuden kurjuus

Maksimaalisen kurjuuden toteava synkkämielinen murina, kun elämän kureliivit eivät anna hengittää. Kurjuuden kurjuus, ollos teinielämäni surkeaa. Voi kurjuuden kurjuutta! Voi kurjuuden karmeutta! Voi kurjuuden multihuipennus!

kutturaisen sutturainen

Pilttienkin kuullen sopivaa päiväkotikamaa. Voi kutturaisen sutturainen!

kyttäävä pirunpaska

Punkaharjulta tulee tämä ansioke. Voi kyttäävä pirunpaskoo.

kärppänen perkkele

Tässä taistellaan aamuöisiä häiritsijöitä vastaan rehevällä suomalaisella sisulla, samoin kuin lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla: kärppänen tarkoittaa kärpästä, mutta on myös kärpän diminutiivi merkiten siis oikein vihulaista luikkua. Kun kyseistä manausta päräytetään, jotain tosi tärkeätä on riistäytynyt käsistä. Kärppänen perkkele!

kökköpökkö

Irkkaaja Nannuskan viehkonpiehko kirokorvike. Siviilissä voisi tarkoittaa myös kakkapökälettä. Voihan kökköpökkö!

lortti

Tämän deskriptiivisen substantiivin merkityksiksi löytyvät nahjuksen ja vetelyksen lisäksi myös puun vuosikasvain ja hiiren papana. Voihan lortti mikä saundi.

lusifeerus

Helposti yliampuva voimasana, joka toki hätkähdyttää muttei penetroidu. Voiha lusifeerus.

murkele

Tämä luontoääni hyrisee kuin Valmet 20 -traktori. Jo nyt on murkele.

paschka

Saksan sch-äänteellä paskastakin tulee hurttia. Kerpeleen uittu paschka stna.

perhosen peräpukama

Nolo juttu itikallemme. Revi siitä pelihoususi kun oikein tulistuttaa. Voi perhosen peräpukama!

Perkjärvellä saatavana junalautoja

Kunnon kirosanakierrätys, todennäköisesti kaksitoistasäveltekniikkaa hyödyntäen. Tämänkaltaisilla lausesadatuksilla on miellyttävä tapa elää ja luikertaa kuin käärmeellä, joka ei pysy korissa. Ja kummasti tämäkin näyttää antavan helpotusta. Perkjärvellä saatavana junalautoja!

pettuvirkele

Kirosanat voi kepeästi kätkeä sananmuunnoksen tekosiveelliseen ja hauskaan kuosiin tilanteen sitä vaatiessa. Voihan pettuvirkele!

pimpparauta

Pirkka-Pekka Peteliuksen laulama (1985) lieväri. Kansanomainen nimitys triangelille. Siis pimpparauta!

prrrkksaapas

Hauska esimerkki kirjallisesta kiroilusta. Prrrkksaapas, toi jehvetti tuli ohitettua ennen polkuja, eikun perään.

purkaman perkama

Osui ja uppos! Tämäntyyppisiä kieroon tuplaantuvia erikoismanauksia sikiää lähes joka kirosanasta. Voi purkaman perkama!

pyhä paviaani

Pyhäkiroilun punapyllyilyä. Oon nähny nytte ja voi pyhä paviaani miten huono se leffa oli.

ripulin rapula ja rahapula

Näin manasi Valtteri, kun köyhyys yllätti. Arjen kolmiyhteyttä, tietysti siltä humoristisemmalta osastolta. Voi ny ripulin rapula ja rahapula!

ripulinroikaus

Kirofonetiikan lakien mukaan konsistenssi on jo melko limaista. Voi ripulinroikaus!

sattuviitana

Sanamuunnosten kirohelmiä. No voi sattuviitana!

shittentaagen

Huonona päivänä kaikki menee vikaan. Shittentaagen, nyt tulloo nyrkkiä poskehen notta!

suolikaasu

Hidaslukuinen, puhaltava, vahva jälkimaku. Kyyristelijöille, pyllistelijöille, miksei myös bodypump-tangon kanssa läivääjille. Suolikaasu soikoon!

synkkä saatana

Harvinainen, mutta toimiva attribuutti sarvipäälle. Voi synkkä saatana sentään!

tulta ja sarvipäitä

Juhanin sadattelua Seitsemässä veljeksessä, kun on syntyä veljestappelu Venlasta. Käy halkoos, Aapo, ja kajahdelkoot Jukolan seinät pääkallojen haljetessa. Tulta ja sarvipäitä!

tuonelan tupajumit

Tuonelassa tumajumit eivät nakertele mitään. Ne eivät tee töitä, vaan laiskottelevat. Voi tuonelan tupajumit sentään!

turskatin turskatti

Kapteeni Haddockin yleisin yhdistelmämanaus. Turskatin turskatti!

vaikeroivat vompatit

Aku Ankan parahde. Voi vaikeroivat vompatit!

vareksen kraakku

Kirosana kuin kutsuhuuto. Vareksen kraakku tai vain kraakku on variksenmarja. Kraakun toinen yhtä vanha merkitys on padankannatin. No tyhmiä ovat, voi vareksen kraakku!

vinkaleen vonkale

Kuopiolainen kiroilo. Voe vinkaleen vonkale!

vittisen vattinen

Tämä maistuvainen on paistettu Tyrwäällä. Sieltä on taltioitu myös sanonta: Ei tästä tu vittistä eikä vottista – näin sanotaan työstä, joka ei oikein mene putkeen. No voi vittisen vattinen!