Suomalaisia sananlaskuja etc.

Suomalaisia sananlaskuja & sutkauksia etc.

Tikka kirjava metässä, immeise ikä kirjavamp. (Leppävirta)

Ei se parkuen parane eikä huutaen huokene.

Kova kaikkiin koskee. (Sananpartta lienee käytetty ilmaisemaan yleistä myötätuntoa ja kohtalonyhteyden tunnetta.)

Konstit on moninaiset, sanoi ämmä, kusi, konttas ja paskansi.

Kyllä kantava kuormansa tuntee.

Jo on turpa tuulta nähnyt, parta päiviä pahoja, hius säitä hirviöitä.

Luu lihan valitsijalle, kuori leivän alkajalle.

Joka hylkää hyvän vellin, syö se kaalin syljetynkin.

Ei ole nälkä eikä jano eikä kuitti kummastakaan.

Kyllä joka lintu hyvällä ilmalla laulaa, mutta se parhaan konstin taitaa, joka pahallakin säällä kauniin veisun kuulua antaa.

Tämä maailma on kiperä ja väärä niinkuin pukin sarvi.

Päivät pyörin petkelessä, kivenpuussa keikuttelin: elo kurjen, elo kärjen, elo vaivaisen variksen.

Jo muoto mullin mallin, elämä edestakaisin.

Huoli miehen huonoksi tekeepi, murhe muita mustemmaksi.

Enämpi on minulla huolta kuin on kuusessa käpyä, pajuja pahalla maalla.

Ei sen mieli mettä keitä joka suures murheessa on.

Syvä on sydän mustan linnun sydänyöllä lentäissä - mustempi minun sitäkin.

Parempi yksi kipu kuin yhdeksän.

Yksin on hyvä levätä: estämättä kylkens kääntää, pelkäämättä pierun päästää.

Ei makaavan suden suuhun lammas juokse eikä uneljaan kissan suuhun hiiri samoo.

Kyllä nyt on aika ansoja punoa, kun hanhet on vainiolla.

Hullu himojansa noudattaa.

Syöpi seppä sammakonkin kuin ei saa sianlihaa.

Parempi luinenkin liha kuin ei mitään.

Jos lapioll' en sisään saa, niin lusikkaankin tyydyn vaan.

Silloin kala kiiskistä koska mies mielettömästä.

Kauas viisas näkee, viel edemmä ajattelee.

Kerran kurki puuhun - silloinkin jalka poikki.

Vanha mies variksen ampui - luuli teeren saanehensa koppelon kopannehensa.

Kaikesti on kala vedessä - aioin toisin apajilla.

Ei murheetta mihinkään mennä.

Antaa asian vanheta, sitten se hyväksi happanee.

Kyllä paha (vahinko) sanomattakin tulee.

Pyy on pieni lintu mutta panee taikinapytyn kumoon.

Suu sydämen tulkki on.

Se suussa kuin sydämessäkin.

Niin monta mieltä kuin päätä.

Mikä yhdelle on hyvä on toiselle paha.

Paha miehellä pahalla - paha aivankin pahatta.

Joka on valmistanut saunan, niin vihtokoon itse.

Vertaistaan lintukin lähenee.

Suullans kauniisti puhuttelee vaan takana kuoppaa kaivelee.

Toista suu puhuu, toista sydän aattelee.

Hullu huolensa puhuvi huolen tietämättömälle.

Monena mies eläissänsä.

Ei aurinkokaan kauan yhdeltä puolen paista.

Ei aina kesä ole - tulee talvikin.

Ei ole kauan hyvän ja pahan päivän (tuulen) väliä.

Ei ole kaikki pahat päivät nähdyt.

Niin on meidän elomm' tääll kuin on kaste heinän pääll.

Lykyllänsä mies merta soutaa.

Ei pal naarata, sano ukko kon akka hukku.

Ei ihmistä tunne muukkun hampaisiin asti.

"Siihen naimiseen ne nin hinkkuu ja hinkkuu, ja siinä ne sitten kittuu ja rittuu", sano Salomooni vainaa.

- Etteempäinmennoo se vaan on, sano mummu kun mulkkas.

Joka kaikki makkeet maistaa, se kerran karvaankin kakasee.

Keli kuarman kuljettaa, ei hevonen hyväkän.

Tarttee olla kolme varaa: oma vara, viaraan vara ja hätävara.

Täit syä ja mailma vihhaa, eikä ihmiset anna pahhaaka rauhaa.

Ahkeruus unenki estää.

Kun yskii, piäree ja aivastaa, nin pääsee kaikesta vaivasta.

Jos ei viina ja sauna ja terva auta, se on kuolemaks, ei se papistakan parane.

Kyllä elävä palavansa tuntee.

Jos lykkää taikka vetää, niin perse kääntyy aina eteen.

= Kun kaikki yritykset epäonnistuu. Kun ei mikään yritys luannista.

Ei lisä haita, muuta kun selkään saamisessa.

Ei niin pahhaa, ettei jottain hyvvääkin.

En minä sisuani karota alle kahreksankymmenen.

Kyllä se kualema on yks kronkeli asia. (Lavia)

Pois minusta laiskuus ynnä saamattomuus, taikka kualemme kaikin kolmen nälkään, minä, laiskuus ja saamattomuus. = Hyvä päätös.

Orottavan onkeen kala tulee.

Ei paha parane pajustakan. = Selkäänantamisesta.

Viinaa kiuluun ja kituelämä pois.

Aurinko räkittää nin kovasti, että kai siittä tullee pian sare.

Ko olis aina suvi ja sunnuntai, eikä koskaan talvi ja maanantai. (Mouhijärvi)

Ei talvi takansa kattomata me.

= takatalvi. (Karkku)

Ollaan ny näinkin, ollaan toiste paremmin.

Parree kualema ko vaivalloinen elämä.

Ei niin kauvvah hätää ook ku viimmenen keino on. (Lavia)

Tulin tiälläe käymään, sano piru kun kaevoon putosj. (Säyneinen)

Akat ensin, vaekka kaevoo. (Kangasniemi)

Se asija on sitten niin että seijoo paljon mitenkää. (Kuopio)

Ei ou kukkaan niin hyvä kun muistopuhheissa kiitetään eikä niin huono kun takana päen moetitaan. (Tervo)

Ei hyvä ou aena hyvä eikä paha aena paha. (Savonranta)

Pieneltä se isokii paha näättää kun sitä ettäältä kahtoo. (Iisalmi)

Ohan sitä mualimassa monen makujsta maetovelliä. (Suonenjoki)

Ei sitä tiijä missä puussa piru istuu. (Tervo)

Yhessäpä hyö ouvat, sano akka kun leivät panj uuniin ja viskasj suolat perästä. (Siilinjärvi)

Hilirimpsis kun rakkaus katkesj, sano Konttisen likka. (Kolme viikkoa oli naimisissa.) (Juankoski)

Voe elävä matikka, kun kuolisit nii keitettäsj. (Siilinjärvi)

Kaekkee se immeisellä teettä, sanoj entine akka kun pierulla taekinata nostatti. (Tervo)

Hiki tulj riivatun kanssa, sano riätälj kun tappelj kissan kanssa. (Savonlinna)

Paljo olj iäntä ja vähä villoja, sano piru ku sikkoo keriht. (Suonenjoki)

Tämon viimenen taesto, sano Simo Hyvönen, kun Luveniemen pässijä pakkoon juoks. (Karttula)

Mieltä muatessa tulloo tahi entinenki poes lähtöö. (Punkaharju)

Usseiha sitä ruvetaa terveinä nukkumaa tietämättä että uamulla kuolleina ylösnoustaa. (Pieksämäki)

Kyllähän venneen joka mies tekköö – vua ei piäse sillä minnekää. (Siilinjärvi)

Ku ite kyssyy ja ite vastoo, niin ei tule riitoo. (Rautalampi)

Akat on akkoja vaikka niitä voilla voijelkoo. (Suomenniemi)

Ei sitä vielä näen alusta matkoo tiijä, minnekkä sitä männöö. (Kiuruvesi)

Mikäs ne kaekki kissat kahvittelloo. (Ihminen ei osaa elää kaikkien mieliksi.) (Virtasalmi)

Vahinko piäsj, mut ei ollu pierukaa kaukana. (Tervo)

Tulloo se paha ennustamatakkii. (Kaavi)

Jopon sommoo, ku o alituista hommoo eekä yhtään lommoo. (Vieremä)

Eläpäs souvva venettä lepikkoo. (Älä pilaa asiaa hätäilemisellä.) (Pieksämäki)

Hulluja kuuluu olovannii yheksee lajia ja kylypyhullut kymmenentenä. (Kiuruvesi)

Tyhjä ei lopu kuapista ja eijjoosta ejjoo puutetta. (Iisalmi)

Uamijaeseks ei mittää, päevälliseks sittää, illaks niije molempie lämmitystä. (Hirvensalmi)

Hauven molskauksia, pyyn pyrräyksiä, jäniksen jäläkipaestia ja muutae heleposti sulavoo. (Nilsiä)

Hätäkö on elläessä: eijjoo vilun eekä nälän puutetta. (Kiuruvesi)

Monta on matkassa mutkoo, vuan kääjän täätyy vuan käävä. (Siilinjärvi)

Elämä o itkua ja kirvee hijomista. (Pieksämäki)

Kaekissa sitä ollaakkii, sano akka ku jouluyönä katiskassa istu. (Kangasniemi)

Kaekenlaista harmia, sano Mikkelin akka. (Sääminki)

Kaekissa sitä ollaa, sano pässi ku piätä keitettii. (Kangasniemi)

Täe purroo, mualima vihhoo eikä kukkaa rakasta. (Mikkeli)

Suruja kun ruppee tulemaan, niin niitä tulloo sekä ovesta että ikkunasta. (Leppävirta)

Tässä sitä ollaa ja tässä sitä pysytää, sano akka kun suohon putosj. (Nilsiä)

Kaekki mänj eikä piisannae, sano ukko kun sauna palo. (Varkaus)

Kuuma päevä, sano pässi kun navetta palo. (Rantasalmi)

Kuollaan sitä vielä meilläe, sano mies ku nuapurin haotajaesiin ee kututtu. (Pieksämäki)

Se on loppu nyt, sano kukko kun kaala katkesj. (Vieremä)

Tottahan minnäe jossae olen, sano akka, ku jaohohinkaloo putosj. (Kangasniemi)

Voe mualima, sano Pietulan kissa kun suohaataan putosj. (Nilsiä)

Voi sitä ristinrangajstusta kun rieskat palo uuniin. (Pieksämäki)

Kun ei aata Jumalan armo niin ei aata oma yrityskää. (Varpaisjärvi)

Souvettavahan se on vanahallae venneellä ja ajettava huonommallae reillä. (Pielavesi)

Palo tupa, mut hävis ne lutteettii, sano akka, ku tuvan raanioita kahtel. (Nilsiä)

Loeskis, sano akka, kun kirnu koatu. (Vesanto)

Noh, sanoi varis, kun nokka katkes. Jokin vähän epäonnistuu. (Iisalmi)

Ei ou melloo venneessäsj. Sanotaan, kun elämästä puuttuu suunta.

Ei mualiman tie ou missääh höylällä höylättyä.

Kaikkialla on omat vaikeutensa.

Elämäl latua ol lykittävä aena etteempäe, luisti eli ei.

Elämä o' yhtä paakkelsin syöntiä. Elämä menee hyvin, ei ole valittamista.

Syököön se koera luuttii, joka söe lihattii. Seurauksista on vastattava, vaikeudetkin kuuluu ottaa huomioon.

Eismänneen tietää, eistulovoo ei tiijjä.

Ei niin kauan tart surk ko mait näky.

Kon koko krop o ritu ratu, niin kaffekupist o iso apu.

Pali puuttu puurust ko ei ols suala eik suurust.

Ko viin om pääs, ni järk om persses.

Ei tee mittän ko syä ja makka ja haise takka.

Kyl olevaiselk kaikki o, sanos Mäe muar kon kirpui täkistäs hak.

Kärsinnyst miäs tlee mut ei paakkelsiineitte syäjäst.

Tlee vahink viissalekki, tyhmäls se o ain toises kädes.

Yht puuttu, sanos piru ko hyttyssi räknöit.

Älä teep pilkka taik tlee oma nilkka ja särke viäl säärluukki.

Konsti o mones, sanos äm, kon kus, konttas ja kudos sukka.